Luominen artikkeliarkisto

Tas Walker

NASAn ohilennot Saturnuksen kuun Enceladuksen ohi Cassini-luotaimella paljastavat lisää todisteita aktiivisesta maailmasta, jotka yhä hämmentävät tieteentekijöitä.

William Herschel (1738-1822) löysi tämän kuun vuonna 1789, kun hän ensimmäistä kertaa katseli taivasta juuri rakentamansa suuren teleskoopin läpi. Enceladuksesta tiedettiin vain vähän ennen 1980-lukua, jolloin Voyager 1-, Voyager 2- ja Pioneer 11 -luotaimet lensivät Saturnuksen ohi.¹

Kuvat, joita ne lähettivät takaisin maahan olivat hämmästyttäviä. Kuvat paljastivat, että kuu oli vain noin 500 km halkaisijaltaan ja että se heijasti melkein 100 % valosta, jonka se vastaanotti auringosta.

Suurin osa tiedemiehistä odotti Saturnuksen kuiden olevan kylmiä ja kuolleita, ja niiden pintojen olevan täynnä törmäyskraattereita seurauksena miljardien vuosien altistuksesta meteoriittipommituksille. Tämä johtui siitä, että he uskoivat, että aurinko ja kaikki aurinkokuntamme planeetat olisivat muodostuneet noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun oletettu kaasu- ja pölypilvi tiivistyi.

Sen sijaan, Voyager 2:n ottamat kuvat paljastivat, että Enceladuksen pinta oli pääosin tasainen. Tiedemiehet vakuuttivat silti, että kuu oli miljardien vuosien ikäinen, mutta sanoivat sen täytyneen saada uuden pinnan lähimenneisyydessä. NASA suunnitteli lisää avaruusvierailuja tutkiakseen asiaa.²

Cassini-luotain laukaistiin vuonna 1997, mutta se saapui Saturnukseen vasta vuonna 2004. Oli vuosi 2005 ennen kuin sen kamerat kääntyivät kohti Enceladusta. Sen jälkeen on tehty lukuisia ohilentoja, joissa on otettu mahtavia kuvia ja saatu lisää yllätyksiä.

Ensimmäinen yllätys oli se, että läheltä etelänapaa olevista voimakkaista geysireistä [geysireistä suihkuaa kuumaa vettä] syöksyi avaruuteen, satojen kilometrien korkeuteen, vesihöyryä ja pieniä jään paloja. Enceladuksen olisi pitänyt olla kuollut, mutta se on silti geologisesti aktiivinen.

Kiitäessään eteläisen napaseudun yllä Cassini-luotain vangitsi lähikuvia selvästi havaittavista murtumista, joita kuvailtiin ”tiikeriraidoiksi”. Ne olivat V-muotoisia halkeamia jopa 300 metrin syvyyteen asti.

Tällä alueella sijaitsevat voimakkaat geysirit. Näiden geysireiden takana on niin valtava paine, että vesihöyrysuihkut ja jäiset palat syöstään avaruuteen yliäänilentokoneen nopeudella. Infrapunamittauksilla arvioitiin geysireiden tuottaman energian olevan 5,8 gigawattia – tarpeeksi energiaa 6 miljoonan asukkaan kaupungille.

Myöhemmät ohilennot vuonna 2008 tarjosivat vieläkin enemmän yksityiskohtia, ja muutamat rohkeat liikkeet veivät Cassinin riittävän lähelle vesihöyrysuihkua, jotta se sai kuljettua sen läpi keräten näytteitä analysoitavaksi.

Tällä pienellä kuulla näyttää olevan hyvin huomattava vaikutus koko Saturnuksen rengasjärjestelmään.

Ensinnäkin, nämä suihkut tuottavat materiaalin uloimpaan E-renkaaseen, joka on noin 300 000 km levyinen, donitsin muotoinen ”sumu”, joka koostuu mikrometrin kokoisista hiukkasista. Näiden suihkujen kaasu on myös ionisoitunutta ja sillä on taipumus vetää magnetosfääriä [taivaankappaleen magneettikentän vaikutusalue lähiavaruudessa] niin voimakkaasti, että se vääristää mittauksiamme Saturnuksen pyörimisliikkeestä. Vieläkin yllättävämpää on se, että Saturnuksen ympärillä olevaa plasmapilveä vedetään kohti kirkkaampaa A-rengasta, paljon lähemmäksi planeettaa.

Mutta kuinka niin pienellä kuulla voi olla tarpeeksi lämpöä tuottaakseen nämä geysirit?

Erään ehdotuksen mukaan radioaktiiviset aineet kuun sisällä kuumentavat sitä. Mutta vaikkakin Enceladus on Saturnuksen kuista kivisin, se ei pysty sisältämään riittävästi radioaktiivista materiaalia tuottaakseen havaitun lämmön.³

Toinen idea on vuorovesi-ilmiöstä johtuva lämpeneminen. Samaan tapaan kuin meidän kuumme vääristää maan muotoa ja saa aikaan valtamerten vuorovesi-ilmiön, Saturnuksen vetovoima muuttaa Enceladuksen muotoa, kun se kiertää Saturnuksen ympäri joka 1,37:s päivä. Tämä kuumentaa kuuta samaan tapaan kuin metallilanka kuumenee, kun sitä taitellaan edestakaisin.

Mutta miksi Enceladus on edelleen joustava? 4,5 miljardin vuoden jälkeen kuun pitäisi olla umpijäässä, eikä vuorovesikitkan tulisi toimia. Kun James Roberts ja Francis Nimmo Kalifornian yliopistosta mallinsivat kuun sisäosaa, he saivat selville, että se olisi jäätynyt jo 30 miljoonan vuoden jälkeen muodostumisestaan, mikä on vähemmän kuin 1 % sen oletetusta iästä.⁴

Entäpä Enceladuksen kiertorataan vaikuttava Dione (Saturnuksen Enceladusta suurempi kuu)? Jälleen kerran ei. Ei vieläkään tarpeeksi lämpöä.⁵

Onko mahdollista, että Enceladus sisälsi tämän lämmön, kun Saturnus ja sen kuut muodostuivat, eikä se ole vielä viilentynyt? Tämä yksinkertainen ajatus selittäisi havainnot ilman monimutkaista aivojumppaa. Mutta se merkitsisi sitä, että Saturnus ja sen kuut eivät ole miljardien vuosien ikäisiä.

Tällaiset ajatukset eivät ole sallittuja. Monet avaruustutkijat eivät harkitse tällaisia vaihtoehtoja, koska heillä on ”pyhä” sekulaarinen [maallinen] usko siihen, että aurinkokunta on miljardien vuosien ikäinen.

Mutta Saturnuksen arvoituksellinen kuu, syvine, jäisine halkeamineen ja mahtavine, kimaltavine suihkulähteineen, sopii kauniisti aurinkokuntaan, joka on luotu vain 6000 vuotta sitten, kuten Raamatun historia kertoo.

Paranneltu värikuva geysireistä suihkuttamassa vesihöyryä kauas avaruuteen.

TAS WALKER, Luonnontieteiden kandidaatti (geologia), Filosofian tohtori (insinööritiede)
Dr Walker työskenteli aiemmin voimaloiden suunnittelu- ja käyttötehtävissä sekä kivihiilikerrostumien geologisissa arviointitehtävissä. Nykyään hän työskentelee täysipäiväisesti Creation Ministries Internationalin tutkijana ja puhujana Australiassa