Ihmehedelmä

Hedelmiä Synsepalum dulcificum -pensaasta. Kuva ©: CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons, käyttäjältä MiracleFruitFarm
David Catchpoole

Länsi-Afrikassa 1700-luvulla käyneet eurooppalaiset huomasivat, että paikalliset pureskelivat Synsepalum dulcificum -pensaan hedelmää juuri ennen aterioita. Hedelmää kutsutaan nykyään yleensä ”ihmehedelmäksi”. Hedelmän syömisen jälkeen happamat ruuat maistuvat herkullisen makeilta.1 Sitruunoista tulee ”makeita kuin karkista” ja etikan on kuvailtu saavan omenamehun maun ja tabasco-kastikkeen maku muuttuu ”donitsin kuorrutukseksi”.2

Useimmat arvioivat ihmehedelmän varsin mauttomaksi – yksi maistaja vertasi sitä ”mauttomaan karpaloon”. Ihmehedelmän kyky saada ruoka maistumaan makealta ilman lisättyä sokeria on saanut ravintolat ja elintarvikejalostajat kiinnostumaan siitä. Hedelmän avulla voitaisiin hyödyttää kaloreita laskevia laihduttajia ja diabeetikoita.3,4

Kemiallinen selitys hedelmän ”ihmeelliselle” ominaisuudelle on mirakuliini, jota on runsaasti hedelmän siementä ympäröivässä mehevässä ytimessä. Mirakuliini on glykoproteiini, joka ihmehedelmää pureskeltaessa liimau­tuu kielen makusilmuihin. Happamissa olosuhteissa mirakuliini kiihdyttää kielen makeareseptoreita. Tällöin ne reagoivat paljon aiempaa voimakkaammin makeaan ja myös keinotekoisiin makeuttajiin.5 Seuraavan tunnin kuluessa makeareseptorit menevät ylikierroksille siten, että normaalisti happamalta maistuvat ruuat maistuvat nyt makeilta (johtuen siitä, että happamat ruuat sisältävät myös eräitä sokereita).

Kun ajatellaan mirakuliinin kemiallisia ominaisuuksia ja kaikkea, mikä on tapahtunut sitä sisältävän hedelmän syntymiseksi, sekä lisäksi mirakuliinin ihmeellistä vuorovaikutusta ihmisen makusilmujen kanssa, on ”ihmehedelmä” hyvä muistutus siitä, että kasvien alkuperä ja niiden kemiallisten ominaisuuksien synty ei ollut vahinko. Kuten Raamattu sanoo, Jumalan ihmeellinen voima toi kasvit ja niiden hedelmät maailmaan. Eedenin puutarhassa oli kasveja jotka olivat miellyttäviä silmälle ja ”hyviä syödä” (1. Moos. 2:9, 3:6). Ihmehedelmä on ”hyvää syödä” tavalla, jota moni ei olisi koskaan osannut kuvitella.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Fowler, A., The miracle berry, bbc.co.uk, 28. huhtikuuta 2008.
  2. Farrell, P., and Bracken, K., A tiny fruit that tricks the tongue, nytimes.com, 28. toukokuuta 2008.
  3. McCurry, J., Miracle berry lets Japanese dieters get sweet from sour, theguardian.com, 25. marraskuuta 2005.
  4. Toiveet mirakuliinin kaupallistamisesta heikentyivät Yhdysvalloissa 1970-luvulla, kun elintarvike- ja lääkevirasto (FDA) julisti sen ”lisäaineeksi”.
  5. Koizumi, A., and 9 others, Human sweet taste receptor mediates acid-induced sweetness of miraculin, PNAS  108(40):16819–16824, 2011.

DAVID CATCHPOOLE
Filosofian tohtori (kasvifysiologia)

Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän on eläkkeellä työskenneltyään yli 15 vuotta kokopäiväisesti Creation Ministries Internationalille Australiassa.

Creation  37(2):56, lokakuu 2015
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: CC BY-SA 3.0, Wikimedia Commons, MiracleFruitFarm