Luominen artikkeliarkisto

Gordon Howard

Mikä erottaa kuvat 1 ja 2? Molemmissa on vaalean ja tumman värisiä kuvioita. Molemmat on järjestetty samoihin 12 erityiseen muotoon samoiksi yhdistelmiksi. Molemmissa on järjestäytynyttä monimutkaisuutta. Todennäköisyys kummankin kuvion sattumanvaraiselle järjestäytymiselle on sama. Kumpaakaan järjestelyä ei ole määrännyt mikään sen aineksen ominaisuuksista, missä ne ilmenevät.

Näiden kahden kuvan välillä on kuitenkin valtava ero. Se muistuttaa kuvitellun elottomien kemikaalien ”alkuliemen”¹ ja elävän solun välistä eroa. Elävä solu ei nimittäin ole kemikaalien satunnainen kokoelma, vaan uskomattoman monimutkainen koneisto, jota kontrolloi informaatio, joka on tallennettu tietokoneohjelman kaltaiseen muotoon.

Olennainen ero kuvien välillä johtuu ainoastaan siitä, että kuva 2 sisältää informaatiota, jota kuva 1 ei sisällä. Tällä erolla ei ole mitään tekemistä sen materiaalin kanssa, josta kuviot on tehty. Se tarkoittaa sitä, että eroa ei voida havaita fysikaalisin keinoin. Ero ei ole aineellinen ja se on olemassa vain lukijan mielessä sillä edellytyksellä, että lukija puhuu englantia. Toisin sanoen vain, jos lukija ymmärtää tekstiin sisältyvän koodin.

Voisiko kuvan 2 järjestys syntyä sattumalta? Kyllä, mutta silloin se ei välttämättä sisältäisi informaatiota. Otetaan esimerkiksi satunnainen kirjainjono, joka muodostaa lauseen: ”MINÄ RAKASTAN SINUA”. Se ei välttämättä välittäisi haluamaamme viestiä, koska esimerkiksi merkkiyhdistelmä ”MINÄ” olisi vain yksi sana muiden joukossa. Se ei edustaisi mitään sellaista kuin mielleyhtymä tietystä henkilöstä. Ei olisi tiettyä ”viestin lähettäjää” (koska yhdistelmä on satunnainen), ei määrättyä vastaanottajaa, ei koodia eikä sen vuoksi mitään tarkoitusta. Kyseessä olisi vain jono kuvioita, jolla ei olisi sen enempää merkitystä kuin millä tahansa muulla.

Kuva 2 sisältää informaatiota vain, jos kuvioiden hahmo vastaa sovittua koodia; toisin sanoen sen määrittelevät tarkasti täsmälliset säännöt, kuten vaikkapa englannin kielioppi, ja se sisältää käsitteen jostakin, mikä ei ole fyysisesti läsnä. Lisäksi se sisältää informaatiota vain, jos toinen osapuoli tai prosessi voi tulkita tuon koodin jollakin vastaanottajan ”koneistolla”, joka purkaa koodin. Toisin sanoen kuvio täytyy suodattaa sääntöjärjestelmän kautta, jota voidaan tämän jälkeen käyttää informaation hyödyntämiseksi. Vain siten siitä tulee merkityksellinen. Merkitys ei synny koodin järjestelystä, vaan järjestelyn tulkinnasta tai koodin purkamisesta. Tämä tapahtui, kun kuvan 2 kuvioiden koodi purettiin.

Vaikka tarvittava järjestely (kuten kuvassa 2) saattaisi syntyä sattumalta,² viestin tulkintasäännöt eivät sitä voi tehdä, koska koodauksen ja koodin purkamisen säännöt ovat samalla tavoin ei-materiaalisia, abstrakteja, ja ne voidaan siksi muotoilla ja ymmärtää vain älyllisesti.³ Myöskään erityiseen järjestelyyn päätymisen määrittely ei voi ensinkään syntyä sattumalta, jälleen koska määrittelyn säännöt (”kieli”, joka määrittää kirjainjärjestyksen) eivät voi syntyä mistään aineen ominaisuudesta. Siten myös nämä säännöt ovat älyn tai mielen tuottamia.

Sen tähden informaatio ei voi syntyä sattumalta elottomasta aineesta.

Elävä eliö tarvitsee kuitenkin informaatiota toimiakseen. Tämä johtuu siitä, että se tarvitsee tarkasti määrättyjä ainesosia ja prosesseja, ei pelkästään toimiakseen itse vaan myös kopioidakseen itsensä. Lisääntyminen on itse asiassa osa koko elävän olennon määritelmää. Kopioituminen edellyttää ohjeita uuden eliön rakentamistapahtumalle alkutekijöistä lähtien. Samanaikaisesti eliön on kyettävä jatkamaan omaa elämäänsä. Täten se tarvitsee vielä enemmän informaatiota kuin mitä tarvitaan pelkkään elämiseen.

On ilmeistä, että täsmäohjeet tai informaatio eliön kaikille kasvun, elämisen ja lisääntymisen edellyttämille prosesseille on pitänyt laatia ja varastoida perimään jo etukäteen, ennen kuin eliö saattoi aloittaa elämänsä. Tätä tietoa säilytetään ja tulkitaan nyt sen DNA:ssa, mutta mitään siitä ei ole voinut syntyä sattumalta ”alussa”. Mikään ”alkuliemi” tai alkukantainen eliö ei näet pysty tuottamaan informaatiota tai koodijärjestelmää sen varastoimiseksi. Lisäksi sattumanvarainen DNA-nukleotidien järjestys ei sisältäisi mitään informaatiota. Koska kaiken informaation lähde on mieli, tämä seikka osoittaa vastaansanomattomasti, että elämän alkuperä oli mieli eikä ajattelemaan kykenemätön materia tai kemialliset tai fysikaaliset prosessit. Tämä viittaa älykkääseen Suunnittelijaan, jolla on vapaa tahto.

Yritys elävän olennon kokoon kyhäämiseksi vain aineesta ilman informaatiota muistuttaa tietokoneohjelman tuottamista liittämällä koneen kaapeleita sattumanvaraisesti yhteen. Aivan kuten robotti ilman ohjelmaa on pelkkä patsas, samoin solu, joka sisältää elämän molekyylit ilman ohjeita – sen DNA:ta – ei olisi parempi kuin järjestäytymättömässä tilassa oleva ”alkuliemi”. Ei olekaan ihme, että Craig Venter tuotti ”synteettisen elämänsä” käyttäen sitä informaatiota ja lukukoneistoa, jota elävissä soluissa jo oli.⁴

Elävä solu elää, ei siksi, että se sisältää biomolekyylejä, vaan koska se voi toteuttaa elämää ylläpitävät koodatut bio-ohjelmansa eli prosessit näiden biomolekyylien tekemiseen ja hyväksikäyttöön. Elävä solu elää täten informaation avulla, informaation, joka on pitänyt suunnitella Luojan mielessä jo ennen elämän alkamista.

Ensin on informaatio, ja vasta sitten elämä.

GORDON HOWARD
hum. kand., joka on myös palkittu musiikin diplomilla [Associate in Music, Australia],
on kokenut lukion opettaja, jolla on elinikäinen kiinnostus suurimpaan osaan tiedealoista ”kansantajuisella” tasolla, erityisesti siltä osin kuin ne soveltuvat Raamatun totuuteen.