Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

Moni ei-kristitty väittää, että kristinusko ja tiede ovat olleet vihollisia toisilleen jo vuosisatojen ajan. Asia on todellisuudessa päinvastoin. Monet asioista perillä olevat tieteenhistorioitsijat, mukaan lukien myös ei-kristittyjä, ovat osoittaneet kuinka moderni tiede kukoisti ensimmäisenä kristillisen maailmankatsomuksen parissa, kun se ei ollut vielä päässyt edes alkuun muissa kulttuureissa, kuten antiikin Kreikassa, Kiinassa tai Arabiassa.¹

”Tämä mitä kaunein auringon planeettojen ja komeettojen järjestelmä voisi olla lähtöisin vain älykkään Olennon suunnitelmasta ja vallasta.”
Sir Isaac Newton

Tämän ei pitäisi olla yllättävää, kun pohdimme miksi tiede yleensäkään toimii. On joitain keskeisiä piirteitä, jotka tekevät tieteen mahdolliseksi, ja näitä piirteitä ei yksinkertaisesti ollut olemassa ei-kristillisissä kulttuureissa.²

1. On olemassa sellainen asia, kuin objektiivinen totuus. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Esimerkiksi postmodernismi kieltää objektiivisen totuuden. Erään esimerkin mukaan: ”Mikä on totta sinulle, ei ole totta minulle.” Joten ehkä heidän pitäisi yrittää hyppiä jyrkänteeltä nähdäkseen onko painovoimalaki totta myös heidän tapauksessaan. Toinen postmodernismin väite on: ”Ei ole olemassa totuutta” – mutta onko tämä väite totta?; tai: ”Me emme voi tietää totuutta” – mistäs he sen tietävät?

2. Maailmankaikkeus on todellinen koska Jumala loi taivaat ja maan (1. Moos. 1). Tämä kuulostaa itsestään selvältä, mutta monet itämaiset filosofiat uskovat, että kaikki on harhakuvaa (joten onko tämä heidän käsityksensä myös harhaa?). Eihän olisi mitään mieltä yrittää tutkia kokeellisesti harhaa.

3. Universumi on järjestäytynyt, koska Jumala ei ole epäjärjestyksen vaan järjestyksen Jumala (1. Kor. 14:33). Mutta, jos ei ole luojaa, tai jos Zeus ja hänen joukkonsa olisivat johdossa, miksi minkäänlaista järjestystä ylipäätään olisi olemassa? Jos jotkut itämaiset uskonnot olisivat oikeassa, että maailmankaikkeus on suuri Ajatus, niin silloinhan se voisi muuttaa mieltään hetkenä minä hyvänsä.

   Luonnosta käsin on mahdotonta todistaa, että se on järjestäytynyt, koska todisteiden tulisi jo ennakolta olettaa tätä järjestystä yrittäessään todistaa sitä. Muutenkin, tässä langenneessa maailmassa, luonnonkatastrofien, ukkosmyrskyjen ja yleisen kaaoksen keskellä, ei ole niin ilmeistä, että sen olisi luonut järjestyksen Luoja. Tämä on Saarnaajan kirjan pääsanoma – jos yritämme elää elämäämme pelkästään sen mukaan mitä on ”auringon alla”, on seurauksena turhuus. Näin ollen meidän johtopäätöksemme on: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä” (Saarn. 12:13).

   Eräs tieteen perustehtävistä on johtaa lakeja, jotka tuottavat ennustettavissa olevia tuloksia. Tämä on mahdollista ainoastaan siksi, että maailmankaikkeus on järjestäytynyt.

4. Koska Jumala on suvereeni, Hän oli vapaa luomaan niin kuin Hän itse tahtoi. Joten ainoa tapa päästä selville Hänen luomistöistään on tutkia ja tehdä kokeita, eikä luottaa ihmisen tekemiin filosofioihin, kuten antiikin kreikkalaiset tekivät.

   Galileo Galilei (1564–1642) on tästä kuvaava esimerkki. Hän osoitti kokeellisesti, että eripainoiset punnukset putoavat samalla nopeudella (ellei ilmanvastusta oteta lukuun), joka kumosi kreikkalaisen filosofian, jonka mukaan painavampi esine putoaa nopeammin. Hän myös osoitti havainnoin, että auringossa oli pilkkuja, joka kumosi kreikkalaisten väitteen, jonka mukaan taivaankappaleet olivat ”täydellisiä”.³

   Toinen esimerkki on Johannes Kepler (1571–1630), joka havaitsi planeettojen liikkuvan elliptisillä radoilla auringon ympäri. Tämä kumosi kreikkalaiset filosofiat, jotka pitivät kiinni ympyränmuotoisista radoista, koska ne olivat kaikkein ”täydellisimpiä” muotoja; tämä ei sopinut yhteen havaintojen kanssa, joten selitysmalliin lisättiin yhä vaikeaselkoisempi ympyröistä ympyröiden päällä koostuva systeemi, nimeltään episyklit.

   Mutta kun puhutaan alkuperästä, ei nykyisistä prosesseista, Jumala on paljastanut, että Hän loi noin 6000 vuotta sitten, kuudessa normaalin pituisessa päivässä, ja tuomitsi maan maapallon peittävällä vedenpaisumuksella noin 4500 vuotta sitten. Ei siis ole mikään sattuma, että Kepler laski luomisen ajankohdaksi vuoden 3992 eKr., ja Isaac Newton (1643–1727), todennäköisesti kaikkien aikojen huomattavin tiedemies, puolusti myös voimakkaasti Raamatullista kronologiaa [aikajärjestystä].

5. Ihminen pystyy ja hänen myös tulee tutkia maailmaa, koska Jumala antoi luomistyönsä meidän vallittavaksemme (1. Moos. 1:28); luomakunta itsessään ei ole jumalallinen. Meidän ei siis tarvitse uhrata metsänjumalalle kaataessamme puuta tai lepytellä veden henkiä mitatessamme veden kiehumispistettä. Pikemminkin, kuten Kepler sanoi, hänen tieteelliset ajatuksensa olivat ”ajatella Jumalan ajatuksia Hänen jäljessänsä”.

   Moni muukin modernin tieteen perustajista näki tieteellisen tutkimuksensa tuovan kunniaa Jumalalle. Newton sanoi: ”Tämä mitä kaunein auringon, planeettojen ja komeettojen järjestelmä voisi olla lähtöisin vain älykkään Olennon suunnitelmasta ja vallasta. … Tämä Olento hallitsee kaikkea, ei maailman sieluna, vaan kaikkeuden Herrana; ja tämän herruutensa tähden, Häntä tulee kutsua ’Herra Jumalaksi’ Παντοκράτωρ [Pantokratōr, vrt. 2. Kor. 6:18] tai ’Maailmankaikkeuden Hallitsijaksi’. … Korkein Jumala on ikuinen Olento, ääretön, absoluuttisen täydellinen…”.⁴

   ”Ateismin ja epäjumalien palvomisen harjoittaminen ovat jumalisuuden vastakohtia. Ateismi on niin järjetöntä ja vastenmielistä ihmiskunnalle, ettei sillä koskaan ole ollut paljon opettajia.”⁵

6. Ihmiset voivat panna alulle ajatuksia ja tekoja, ne eivät siis ole pelkästään seurausta aivokemian ennalta määräämistä lainalaisuuksista. Tämä on päätelmä, joka nousee Raamatullisesta opetuksesta, jossa ihmisessä on sekä materiaalinen että ei-materiaalinen puoli (esim. 1. Moos. 35:18, 1. Kun. 17:21-22, Matt. 10:28). Ihmisen ei-materiaalinen puoli tarkoittaa, että hän on enemmän kuin materiaa, joten hänen ajatuksensa niin ikään eivät ole sidotut hänen aivojensa rakenteeseen.

   

   Jos taas materialismi olisi totta, ajatus olisi vain aivojen seurannaisilmiö, ja seurausta kemian laeista. Joten, omien ennakko-oletustensa mukaan, materialistit eivät ole tulleet vapaasti johtopäätökseen siitä, että materialismi on totta, koska heidän johtopäätöksensä oli aivojen kemian ennakkoon määräämä. Mutta miksi heidän aivokemiansa olisi luotettavampaa kuin omani, molemmathan tottelevat samoja erehtymättömiä kemian lakeja? Joten tosiasiassa, jos materialistit olisivat oikeassa, he eivät voisi edes vaikuttaa siihen, mitä uskovat (mukaan lukien heidän uskonsa materialismiin!). Kuitenkin he usein kutsuvat itseään ”vapaa-ajattelijoiksi”, huomaamatta tätä silmiinpistävää ironiaa. Todellinen ajatuksen alkuunpano on ylitsepääsemätön ongelma materialismille, aivan kuten tietoisuutemmekin.⁶

7. Ihminen voi ajatella järjellisesti ja loogisesti, ja logiikka itsessään on objektiivista. Tämä on johtopäätös siitä tosiasiasta, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (1. Moos. 1:26-27), ja siitä tosiasiasta että Jeesus, kolmiyhteisen Jumalan Toinen Persoona, on logos (Joh. 1:1-3). Tämä kyky ajatella loogisesti on heikentynyt, mutta se ei tuhoutunut kokonaan, ihmisen langetessa kapinaan Luojaansa vastaan. (Syntiinlankeemuksesta seurasi se, että joskus järjellinen päättely on virheellistä ja joskus paikkaansa pitävää, mutta vääristä lähtökohdista alkavaa. On siis hullutusta pitää ihmisen järkeilyä Jumalan Raamatussa antaman ilmoituksen yläpuolella.⁷) Mutta, jos kehitysoppi olisi totta, tällöin valinta koskisi vain eloonjäämisetua, ei välttämättä järjellisyyttä.

8. Tutkimustulokset tulisi raportoida rehellisesti, koska Jumala on kieltänyt väärän todistuksen antamisen (2. Moos. 20:16). Mutta, jos taas evoluutio olisi totta, niin miksi ei voisi valehdella? Ei siis ole mikään yllätys, että tieteelliset petokset ovat kasvava ongelma.⁸

   Huomaa, on tärkeää ymmärtää asian ydin – kyse ei ole siitä, etteikö ateisti voisi olla moraalinen, vaan siitä, että heillä ei ole objektiivista perustetta tälle moraalisuudelle omasta systeemistään käsin. Fanaattisesti ateismia ja kehitysoppia kannattava Dawkins myöntää, että ”parhaimmille mielijohteillemme ei ole perustaa luonnossa”⁹, ja toinen ateisti ja kehitysopin kannattaja William Provine sanoi: ”Naturalistisella kehitysopilla on selvät seuraukset, jotka Charles Darwin ymmärsi täydellisesti.

   1. Ei ole olemassa (tarpeellisia) jumalia;
   2. ei ole olemassa elämää kuoleman jälkeen;
   3. ei ole olemassa pohjimmiltaan perustaa etiikalle;
   4. ei ole olemassa perimmäistä elämän tarkoitusta;
   5. ihmisillä ei ole olemassa vapaata tahtoa.”¹⁰

Ei siis ole sattumaa, että tiede on kukoistanut uskonpuhdistuksen jälkeisestä ajasta lähtien, jolloin Raamatun auktoriteetti löydettiin uudelleen. Eikä myöskään ole sattumaa, että maa jolla on vahvimmat jäänteet Raamattuun perustuvassa kristillisessä uskossa, USA, on käyttökelpoisen tieteen tuottamisessa kirkkaasti maailman johtava maa.

Läntinen maailma elää kuitenkin laajalti kristillisen perintönsä pääomalla. Samalla se, että opiskelijoiden mieliin iskostetaan kehitysoppia, ja näin myös ateismia (vähintään käytännön tasolla), horjuttaa näitä tieteen kristillisiä perustuksia (vrt. Ps. 11:3). Kehitysopillinen opetus ei siis tule parantamaan tiedettä, vaan tuhoamaan sen.

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA).