Muuntelu, informaatio ja luotu lajityyppi

16.07.2007

Kirjoittanut tri Carl Wieland
Alkuperäinen teksti: http://www.creationontheweb.com/content/view/1762/

YHTEENVETO

Kaikki havaitut biologiset muutokset sisältävät vain alkuperäisen geneettisen informaation säilymisen tai rappeutumisen. Täten me emme havaitse minkään sortin evoluutiota siinä merkityksessä kuin sana yleisesti ymmärretään. Logiikan, käytännön ja strategian syistä, ehdotamme, että me:

  1. Vältämme termin "mikroevoluutio" käyttämistä.
  2. Arvioimme uudestaan koko "variaatio lajin sisällä" konseptin käyttöä. 
  3. Vältämme luodun lajin taksonomisia määrittelyjä yhden ilmeisen itsestäänselvän määritelmän hyväksi.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Suurin osa suositusta evoluutiokirjallisuudesta vihjaa enemmän tai vähemmän, että koska voimme nykypäivänä havaita pieniä muutoksia toisiaan seuraavissa elollisten olentojen sukupolvissa, meidän tarvitsee vain kertoa tämä muutos ajalla ja tulemme näkemään sen laatuisia muutoksia, jotka ovat aiheuttaneet yhdestä-solusta-ihmiseksi-evoluution. Täten kreationistien nähdään piirtävän jonkinlaista kuvitteellista "Maginot-linjaa," ja itse asiassa sanovan, että "tämän verran muuntelua me sallimme, mutta emme enempää – kutsu sitä sitten mikroevoluutioksi tai lajinsisäiseksi variaatioksi". Kun kreationisti sanoo, että loppujen lopuksi hyttysten ei nähdä muuttuvan elefanteiksi tai koiperhosiksi, pidetään tätä yksinkertaisena perääntymisenä. Sen kaltainen kritiikki ei ole ilman jonkinasteista oikeutusta, koska uusdarwinisti voi oikeutetusti sanoa, ettei hänkään elinaikanaan odota näkevänsä sen kaltaista muutosta. Myöhemmän uusdarwinismin edustaja saattaa sanoa, että näytteemme geologisesta ajasta on liian pieni voidaksemme varmuudella nähdä "toivotun kaltaisen hirviön" tai mitään muuta yksittäistä merkittävää geneettistä muutosta.

Toinen syy miksi kreationistien asema vaikuttaa monesti heikolta johtuu siitä, että meidän koetaan myöntävän muuntelu ainoastaan, koska olemme havaintojen pohjalta pakotettuja tekemään niin ja sitten pakenevan muuntelun aiheuttamia implikaatioita sanomalla, että ne eivät kanna tarpeeksi pitkälle. Täten vaikuttaa siltä, että me piirrämme uudelleen "Maginotin linjamme" riippuen siitä kuinka paljon muuntelua havainnoillistetaan. Hetken päästä tulemme kuitenkin osoittamaan, että tässä on kyse kreationistisen aseman irvikuvasta ja että muuntelun rajat ovat lähtöisin perustavanlaatuisista geneettisen informaation tekijöistä.

LUODUT LAJIT

Havaitulla muuntelulla tuntuu olevan rajansa. On houkuttelevaa käyttää tätä tosiasiaa sen osoittamiseen, että luotuja lajeja on ja että muuntelua tapahtuu vain sen kaltaisten lajien rajojen puitteissa.

Kuitenkin tämä argumentti on kehäpäättelyä ja täten haavoittuva. Koska määriteltynä kreationistit pitävät kaikkea muuntelua "luotujen lajien rajojen sisäisenä," niin kuinka me silloin voimme käyttää havaintoja "todistamaan," että muuntelu tapahtuu luodun lajin rajoissa. Toisin sanoen – emme tietenkään ole koskaan havainneet muuntelua "yli luotujen lajien" sillä mitkä tahansa kaksi variaatiota periytyvät yhteisestä lähteestä niin niitä pidetään samana lajina. Ei ole mikään ihme, että evolutionistit mielellään painostavat meitä tarkan määritelmän antamiseksi luodulle lajille, sillä vain siten väitteemme "muuntelua tapahtuu vain luodun lajin rajoissa" tulee ei-tautologiseksi ja tieteellisesti falsivoitavaksi.

Kuitenkaan kehäpäättely ei kumoa luotujen lajien konseptia. Samalla tapaa luonnonvalinta on myöskin kykeneväinen vain kehämalliseen määrittelyyn (ne jotka selviävät ovat vahvimpia, ja ne jotka ovat vahvimpia selviävät), mutta tästä huolimatta se on looginen ja helposti havaittava konsepti. Ainut mitä sanomme on, että argumentteja, jotka ovat luonnostaan kehämäisiä ei voida pitää itsessään riippumattomina todisteina luoduista lajeista.

Kun väitän, että sen kaltainen riippumaton todiste saattaa olla mahdoton jo asioiden luonnollisen luonteen vuoksi niin tämä lausunto ei ole missään tapauksessa "luovuttamista." Esimerkiksi sanottakoon, että sattumalta päätyisimme räjähtäneen saaren raunioille, räjähdys olisi jättänyt jälkeensä kivien, puiden ja hiekan yms. pirstaleet. Periaatteessa voisi olla mahdotonta rekonstruoida kappaleiden alkuperäiset paikat suhteessa toisiinsa ennen räjähdystä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi mahdollista suurella todennäköisyydellä päätellä, että jäänteiden nykyinen tila on yhdenmukainen silminnäkijän kuvauksen kaltaisen räjähdyksen kanssa, sen sijaan, että jäänteiden tila olisi ollut seurausta jostakin muusta mekanismista.

Samalla tapaa me voimme näyttää, että havainnot elävästä maailmasta ovat hyvin johdonmukaisia Raamatussa kuvatun alkuperäisten luotujen lajien konseptin kanssa ja samalla epäjohdonmukaisia evoluutionäkemyksen kanssa. Tämä voidaan tehdä parhaiten keskittymällä kaikkien biologisten muutosten perustana oleviin geneettisiin/informaationallisiin muutoksiin. Tämä on realistisempi ja paljastavampi tapa kuin keskittyminen morfologisen muutoksen arvoon tai määrään.

Kyseisessä aiheessa on kyse laadusta eikä määrästä. Ei ole kyse siitä, että junalla ei olisi ollut tarpeeksi aikaa päästä riittävän kauas – kyse on siitä, että se on menossa väärään suuntaan. Muuntelun rajat – havaitut tai havaitsemattomat – tulevat väistämättä esille koska geenivarannot tyhjentyvät "toiminnallisesti vaikuttavasta" geneettisestä informaatiosta (tai "teleonomisesta" informaatiosta). Tämän asian sisäistäminen eliminoi kuvan epätoivoisesti perääntyvästä kreationistista, joka on jatkuvasti piirtämässä uutta viimeistä puolustuslinjaansa riippuen siitä mitä uusia havaintoja tehdään uusien variaatioiden ulkomuodossa.

Se myös purkaa koko "mikro"- ja "makro"evoluution käsitteistön. Uskon, että kreationistien olisi parempi välttää näiden hämmentävien ja harhaanjohtavien termien käyttöä. Sana "evoluutio" ilmaisee yleisesti sen kaltaista muutosta, jonka esitetään lopulta kykenevän muokkaamaan alkueläin ihmiseksi tai matelija linnuksi ja niin edelleen. Pyrin osoittamaan, että tuollaisen merkityksen valossa me emme näe minkäänlaista evoluutiota. Sanomalla, että "me hyväksymme mikro- mutta emme makroevoluutiota" otamme riskin vahvistaa käsitystä, että kyse on muutoksen määrästä, kun tästä ei ole kyse. Kyse on muutoksen tyypistä.

Kyse ei ole vain merkityksettömästä semantiikasta vaan aidosta psykologisesta ja taktisesta merkityksestä. Tottakai, joku voi sanoa, että "mikroevoluutiota" tapahtuu kun tämän sanan merkitys määritellään tietyllä tapaa, mutta sanan vaikutus ja sen välittämä ajatus on sellainen, että tämän tarpeettomasti myönnytyksiä tekevän lausunnon käytössä pitäytyminen ei ole viisasta.

Mikroevoluutiota, eli muutosta riippumatta siitä kuinka pientä, joka on kategorisesti juuri oikean kaltaista muutosta aiheuttaakseen lopulta aidon informaatiota "lisäävän" muutoksen, ei olla koskaan havaittu.

Joka tapauksessa, johtavat biologit ovat nyt itsekin tulossa siihen johtopäätökseen, että "makroevoluutio" ei ole vain "mikroevoluutiota" [käyttäen heidän termejään] kerrottuna ajalla. Marraskuussa 1980, Chigago Field Museum of Natural History:ssa pidettiin eräiden maailman johtavien evoluutiobiologien konferenssi, jota mainostettiin "historialliseksi," nimikkeellä "makroevoluutio." Roger Lewin raportoi konferenssista Science-lehdessä seuraavasti:

Keskeinen kysymys Chigagon konferenssissa oli voidaanko mikroevoluution perustana olevaa mekanismia ekstrapoloida selittämään makroevoluutio ilmiö. Riskillä, että loukkaa joidenkin kokouksessa olleiden henkilöiden kantoja, vastaukseksi voidaan antaa selkeä, Ei. 1

Francisco Ayalan (Genetiikan apulaisprofessori, Kalifornian Yliopisto) esitettiin sanoneen:

...mutta olen nyt vakuuttunut siitä mitä paleontologit sanovat, että pienet muutokset eivät kasaudu. 2 Se seikka, että seuraavilla sivuilla tämä artikkeli saapuu perimmiltään samaan johtopäätökseen voi täten tuskin antaa kenellekään aihetta pitää tätä artikkelia radikaalina. Siitä huolimatta, suuri osa, jopa korkeasti koulutetuista ihmisistä pysyy tietämättömänä kyseisestä seikasta, sen sijaan he uskovat, että "suuri muutos = pieni muutos x miljoonia vuosia."

INFORMAATION KONSEPTI

Tämän sivun [tulostetun] kirjaimet – eli paperin ja musteen muodostavat aineet – tottelevat kaikki fysiikan ja kemian lakeja, mutta nämä lait eivät ole vastuussa niiden välittämästä informaatiosta. Informaatio saattaa tukeutua aineeseen tallennusalustanaan, siirtotapanaan ja esittämisessään, mutta se ei ole sen ominaisuus. Esimerkiksi tässä artikkelissa esitetyt ajatukset ovat lähtöisin mielestä ja ne kirjoitettiin materiaan. Elävät olennot kantavat myös valtavaa määrää informaatiota molekyyleissään – jälleen, tämä informaatio ei ole niiden kemian ominaisuus, ei osa ainetta/materiaa ja fyysisiä lakeja itsessään. Se on seurausta järjestyksestä – jonka mukaan solun geneettiset "aakkoset" ovat järjestyneet. Tämä järjestys täytyy asettaa molekyyleihin niiden omien ominaisuuksien ulkopuolelta. Elävät oliot siirtävät tämän informaation sukupolvelta toiselle. DNA molekyylin emäsjonot käytännössä kirjoittavat geneettisen "rakennuspiirustuksen," joka määrittelee organismin lopulliset ominaisuudet. Lopullisessa analyysissä, perityt biologiset muutokset ovat ilmentymiä muutoksista tässä informaatiossa. Geenejä voidaan pitää perittyinä DNA "kielellä" kirjoitettuina informaation "lauseina."

Kuvittele nyt ensimmäisten elävien olioiden populaatiota evolutionistien "primitiivisessä maassa." Tämä niin kutsuttu "yksinkertainen solu" sisältäisi tietysti runsaasti geneettistä informaatiota, mutta merkittävästi vähemmän informaatiota kuin ainoastaan yhden sen nykyisen jälkeläisen esim. ihmisen geenipooli. Evolutionistit ehdottavat, että tämä "sähkesanoma" on toiminut alkuna "tietosanakirjallisille" määrille merkityksellisiä ja hyödyllisiä geneettisiä lauseita. (Kts. myöhempi keskustelu "merkityksellinen" ja "hyödyllinen" biologisessa mielessä.)

Täten hänen täytyy selittää näiden uusien ja merkityksellisten lauseiden alkuperä ajalla. Perimmiltään hänen ainut lähde näille on mutaatiot.3

Palataan tulostetun sivun analogiaan, elävien olentojen geenien informaatio kopioituu lisääntymisen yhteydessä, verrattain kuten kopiokone tulostaa samaa informaatiota kerta toisensa jälkeen. Mutaatio on vahinko, virhe, "kirjoitusvirhe." Vaikka suurimman osan sen kaltaisten muutoksien tunnustetaan olevan vahingollisia tai merkityksettömiä niin evolutionistit ehdottavat, että toisinaan tietyn ympäristön kontekstissa yksi olisi hyödyllinen ja täten sen omaajalla olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä/lisääntyä. Tarkastelemalla nyt toisten biologisten muutosten informaatiopohjaisia mekanismeja, tulemme näkemään miksi nämä eivät ole uusien lauseiden lähde ja mistä syystä evolutionistit yleisesti luottavat yhteen jos toisenlaisiin mutaatioon omissa järkeilyissään.

1. MENDELIN VARIAATIO

Tämä on se mekanismi, joka on vastuussa suurimmasta osasta uusia variaatioita, joita näemme jalostuskokeiden tuloksina ja hyväksyttävästi pääteltynä myös luonnossa. Seksuaalinen lisääntyminen mahdollistaa informaatiopakettien yhdistymisen useilla eri tavoilla, mutta se ei tuota mitään uusia paketteja tai lauseita. Esimerkiksi kun koirien useat eri variaatiot jalostettiin "sekarotuisesta" kannasta niin tämä tapahtui suosimalla haluttuja ominaisuuksia useiden eri sukupolvien ajan siten, että näiden ominaisuuksien geenit tai lauseet tulivat valikoiduiksi tiettyihin linjoihin. Vaikka jotkin näistä lauseista saattoivat olla "näkymättömissä" alkuperäisessä kannassa niin ne olivat kuitenkin jo olemassa kyseisessä populaatiossa. (Me jätämme toistaiseksi huomiotta mutaatiot, koska kyseisen kaltaisia variaatioita saattaa ilmentyä riippumattomana mistään uudesta mutaatiosta geenipoolissa. Joillakin koirilla on epäilemättä mutaation aiheuttamia ominaispiirteitä.)

Tällaista muuntelua/muutoksia voi tapahtua vain mikäli käytettävissä on tämän kaltaisten lauseiden varasto, josta sitten valita. Luonnollinen (tai keinotekoinen) valinta voi selittää vahvimman selviytymisen mutta ei vahvimman nousua, josta on todellisuudessa kysymys. Nämä Mendelin variaatiot eivät kerro meille mitään siitä kuinka nykyisen kannan geneettinen informaatio muodostui. Täten kyseessä ei ole sen kaltainen muutos, jota vaadittaisiin "ylöspäin" suuntautuvan evoluution osoittamiseen – ei ole tapahtunut mitään uusien ja hyödyllisten "lauseiden" lisäystä. Ja tämä siitä tosi asiasta huolimatta, että tällä tapaa on mahdollista havainnoida useita uusia variaatioita – jopa uusia lajeja. Mikäli määrittelet lajin vapaasti risteytyväksi luonnolliseksi yksiköksi, on helppoa nähdä kuinka uusia lajeja voisi ilmetä ilman mitään "ylöspäin suuntautuvaa" muutosta. Eli ilman mitään uutta ominaisuutta koodaavan informaation lisäystä. Esimerkiksi mutaatio voisi aiheuttaa vian, joka toimisi geneettisenä esteenä, tai yksinkertaisesti fyysiset eroavaisuudet, kuten tanskan dogien ja chiuhuan kokojen välillä voisivat tehdä luonnossa risteytymisestä mahdotonta.

On melko yllättävää vielä toisinaan nähdä satunnaisesti kreationisti kirjallisuutta tarrautuneena konseptiin, että mitään uusia lajeja [tässä ei siis viitata uuteen raamatullisen luodun lajin syntyyn] ei ole koskaan havaittu. Vaikka tämä pitäisikin paikkansa ja on olemassa jotain väitteitä, että tämä näkemys pohjautuisi tosiasiallisiin havantoihin, niin kenttähavainnoissa on "asteittaisen muutoksen" tapauksia jotka käytännössä osoittavat, että kaksi nykyisellään eristäytynyttä (lisääntymiseltään) lajia ovat lähtöisin samasta esi-isällisestä geenipoolista. Silti aivan samat kreationistit, jotka tuntuvat olevan haluttomia hyväksymään tätä, hyväksyvät melko tyytyväisinä sen näkemyksen meidän muiden kanssa, että eriävät lajit jotka voitaisiin luokitella "koiran" kaltaisiksi, sisältäen ehkä sudet, ketut, sakaalit, kojootit ja kotikoirat ovat lähtöisin yhdestä yhteisestä raamatullisesta lajista. Joten miksi tämän kaltaista muutosta ei sallittaisi tapahtuvaksi enää nykypäivän havaintojen puitteissa? Kyseessä ei ole ainoastaan raamatullisesti ja tieteellisesti perusteeton näkemys vaan sen lisäksi se luo "olkiukon" siinä merkityksessä, että mitä tahansa ilmeistä havaintoa uusien lajien [nykyaikaisen laji määritelmän mukaan] nousemisesta käytetään lisäkampena, jolla kritisoida kreationisteja.

Se, mitä näemme uusien variaatioiden syntyyn vaikuttavissa keinotekoisen valinnan tai jalostuksen prosesseissa, on vanhempana toimineen kannan geneettisen informaation kapenemista. Mikäli pyrkii jalostamaan Chihuahuan Tanskan Dogien populaatiosta tai päinvastoin, huomaa, että populaatiosta puuttuu tarpeelliset "lauseet" tämän suorittamiksi. Tämä johtuu siitä, että kun kukin muunnos tuli pois valikoiduksi, niin sen kantamat geenit eivät enää olleet edustettuina koko geenipoolissa.

Mikä näytti olevan dramaattinen esimerkki muutoksesta näennäisesti uusien ominaisuuksien muodossa, kääntyy täten olemaan kokonaivaltainen alaspäin suuntautuva muutos informaationallisesti, kun sen geneettinen perusta tulee ymmärretyksi. Jokaisen alaryhmän kantama lauseiden määrä vähenee tehden siitä näin tulevaisuudessa epätodennäköisemmin selviävän mikäli sen elinympäristö muuttuu. Esimerkiksi useat nykyisistä koiraroduista eivät selviäisi villissä luonnossa vaan ne ovat niin jalostettuja, että niiden selviäminen on pitkälti ihmisen toiminnasta riippuvainen. Tämänkaltaisen muutoksen kertominen ajalla ei johda ylöspäin johtavaan evoluution vaan lopulta sukupuuttoon jatkuvan informaationallisesti köyhtyvien populaatioiden muodossa.

2. POLYPLOIDIA

Jälleen yhtäkään uutta lausetta ei esiinny, joka ei olisi jo ennestään ollut olemassa. Kyseessä on jo olemassa olevan informaation monistaminen.

3. RISTEYTYMINEN

Jälleen, ei uusia lauseita. Kyse on kahden jo olemassa olevan informaatio-otannan sekoittamisesta.

4. MUTAATIO

Koska mutaatiot ovat periaatteessa vahinkoja, ei ole mikään yllätys, että niiden havaitaan olevan suurelta osin haitallisia, kuolettavia tai merkityksettömiä organismin toiminnan tai elämisen kannalta. Satunnaiset muutokset erittäin järjestelmällisessä koodissa johtavat "kohinaan" ja kaaokseen eivät merkitykseen, toimintaan ja monimuotoisuuteen, jotka ovat taipuvaiset katoamaan tällaisissa tapauksissa. Kuitenkin on järkeenkäypää, että monimutkaisessa maailmassa, satunnaisesta "haitallisesta" muutoksesta on rajoitetusti hyötyä. Esimerkiksi, mikäli heitämme ulos (geneettisen) lauseen siten, että lampaiden jalkojen pituudessa tapahtuu lyhenemistä (ja tällainen mutaatio on olemassa), niin tämä on hyödyllinen lampaiden kasvattajan kannalta niiden aidan yli hyppäämisen estämisessä. Yksinäisellä tuulten puhaltamalla saarella asustelevalla koppakuoriaisella saattaa olla mutaatio, joka aiheuttaa sen siipien valmistusta koodaavan informaation korruptoitumisen tai menettämisen; täten sen siivettömät jälkeläiset eivät tule niin helposti puhalletuiksi merelle ja omaavat täten valikoivan edun. Luolien silmättömät kalat, jotkut antibiootti resistanssin tapaukset – kourallinen mutaatiotapauksia, jotka ovat melko "hyödyllisiä" -- eivät sisällä sen kaltaista lisäystä toiminnallisessa monimuotoisuudessa, jota evoluutioteoria vaatii. Eikä kukaan odottaisikaan tämän olevan mahdollista tuloksena satunnaisesta muutoksesta.

Tässä vaiheessa jotkut väittävät, että termejä "hyödyllinen," "merkityksellinen," "toimiva," yms. käytetään väärin. He väittävät, että mikäli jokin muutos antaa selviämisen kannalta lisäarvoa niin silloin määritelmänä sillä on biologinen "tarkoitus" ja hyöty. Mutta tämä näkemys olettaa, että elävät järjestelmät eivät tee mitään muuta kuin selviytyvät – kun itse asiassa ne ja niiden osajärjestelmät suorittavat projekteja ja niillä on erityisiä funktioita. Eli ne kantavat teleonomista informaatiota. Tämä on yksi elävien objektien ja elottomien objektien perimmäisistä eroista (poislukien koneet). Nämä projektit eivät aina johda etuihin selviytymisessä/lisääntymisessä – itse asiassa, niillä saattaa olla todella vähän tekemistä selviytymisen kanssa, mutta ne tulevat suoritetuiksi erittäin tehokkaasti. Tietysti tällaisissa tapauksissa turvaudutaan aina Darwinistinen oletukseen, että jossain vaiheessa organismin evolutionistisessa historiassa projektilla oli selviytymis/lisääntymis arvo. (Esimerkiksi archer-kala ja sen erittäin kehittynyt "harrastus" ampua alas ötököitä, joka ei ole nykyisellään välttämätöntä sen selviämisen kannalta.) Kuitenkin koska kyseessä on testattavissa olemattomat oletukset, on oikeutetettua puhua geneettisestä informaatiosta teleonomisessa mielessä, eristettynä mistään mahdollisesta selviytymisarvosta.

Nykypäivän geenipoolit sisältävät mittavan määrän projektien suorittamista ja toimintoja koodaavaa informaatiota, jotka eivät olleet olemassa teoreettisessa "muinaisessa solussa". Täten, tukeakseen protonista ihmiseksi evoluutiota tulee henkilön kyetä osoittamaan tapauksia, joissa mutaatiot ovat lisänneet uuden "lauseen" tai uutta projektia tai toimintoa koodaavan geenin. Tämä siis riippumatta kunkin henkilön olettamuksista koskien projektin tai toiminnon arvoa selviytymiselle.

Me emme ole tietoisia yhdestäkään mutaatiosta, joka tuottaisi sen kaltaista lisäystä toiminnalliseen moninaisuuteen. Joka tapauksessa todennäköisyydet tuntuisivat poissulkevan tällaisen mahdollisuuden, tai ainakin tekisivät siitä äärettömän harvinaisen tapahtuman, aivan liian harvinaisen pelastaakseen evoluution, jopa oletettujen miljardien vuosien aikana.

Tarkemmin kuvattuna – ihmisessä oleva hemoglobiinimolekyyli suorittaa tehtäväänsä kuljettaa ja toimittaa happea punasoluissa toiminnallisesti tehokkaalla tavalla. On olemassa geeni tai "lause," joka koodaa hemoglobiinin tuotantoa. On olemassa tunnettu mutaatio (itse asiassa kolme erillistä, joilla kaikilla on sama vaikutus) jossa vain yksi lauseen kirjain on vahingossa korvaantunut toisella. Mikäli perit tämän muutoksen molemmilta vanhemmiltasi tulet sairastumaan vakavasti tautiin nimeltä sirppisolu anemia, etkä tule selviytymään kovinkaan kauaa. Kuitenkin evolutionistit käyttävät yleisesti tätä esimerkkinä "hyödyllisestä mutaatiosta." Tämä siitä syystä, että mikäli perit sen ainoastaan toiselta vanhemmista, se tulee vaikuttamaan punasoluihisi mutta ei riittävissä määrin vaikuttaaksesi selviytymiseesi – vain tarpeeksi estääkseen malarialoisia käyttämästä niitä tehokkaina isäntinään. Täten tulet olemaan immuuni malarialle ja selviydyt paremmin malariaa sisältävillä alueilla. Tästä näemme kuinka toiminnallisesti tehokkaasta hemoglobiinimolekyylistä tuli toiminnallisesti rampautunut hemoglobiinimolekyyli. Tämän sairauden mutaation aiheuttama geeni esiintyy korkeassa määrin malaria epidemiasta kärsivillä alueilla tämän satunnaisen ilmiön antaman heterozygoottisen edun johdosta. Sen haitallinen vaikutus osassa jälkeläisiä harmonisoituu sen suoman malaria suojan kautta. Kyseessä ei ole selvästikään muutos "ylöspäin." Emme ole nähneet uutta, tehokasta hapen siirto mekanismia tai sen alkua kehittymässä. Emme ole nähneet hemoglobiinin kuljetus mekanismin parantumista.

Vielä yksi löyhä mutta mahdollisesti hyödyllinen analogia. Sanotaan, että salainen agentti lähettäisi päivittäisiä rohkaisevia sähkeitä vihollislinjojen takaa. Tekstissä sanotaan "vihollinen ei hyökkäämässä tänään." Eräänä päivänä tapahtuu vahinko lähetyksessä ja sana "ei" katoaa matkalla. Tämä on suurella todennäköisyydellä haitallinen muutos, mahdollisesti laukaisten vahingossa, jopa ydinsodan. Mutta ehkäpä eriskummallisessa tapauksessa se saattaisi osoittautua hyödylliseksi (esimerkiksi testinä varajärjestelmien toimivuudesta.) Mutta tämä ei tarkoita, että kyseessä olisi sen kaltainen muutos, joka vaadittaisiin sähkeen tietokirjaksi kehittymisen alkamiseksi.

Havaittujen harvinaisten hyödyllisten mutaatioiden muutoksen tyyppi on yksinkertaisesti väärä evoluution kannalta – me emme näe uusien merkitystä ja informaatiota kantavien lauseiden lisääntymistä. Jälleen, yllätävää kyllä, henkilö voi usein törmätä kreationistien töihin jotka esittävät, että ei ole olemassakaan hyödyllisiä mutaatioita. Mikäli hyöty määritellään puhtaasti selviytymisen kannalta, niin silloin emme kaikissa tapauksissa odottaisi tämän pitävän paikkaansa, ja itse asiassa näin ei olekaan – eli, on todellakin olemassa "hyödyllisiä" mutaatioita vain tässä mielessä.

Informaatio on riippuvainen järjestyksestä ja koska kaikki havaintomme ja ymmärryksemme entropiasta kertoo meille, että luonnollisissa, spontaaneissa, ohjaamattomissa ja ohjelmoimattomissa prosesseissa järjestys tulee vähenemään niin sama koskee myös informaatiota. Fyysikon ja kommunikaatioinsinöörin ei tulisi olla yllättynyt oivalluksesta, että biologiset prosessit eivät sisällä mitään lisäystä hyödyllisessä tai toiminnallisessa (teleonominen) informaatiossa ja monimuotoisuudessa. Itse asiassa, minkä tahansa biologisen informaation siirtämistä sisältävän prosessin (esim. kaikki perityt muutokset) nettotulos on geneettisen informaation säilyminen tai väheneminen.

Tämä viittaa suoraan informaation luomiseen, yliluonnollisesti, kaiken alussa. Se on täysin yhteensopiva raamatullisen konseptin kanssa jossa maailma tehtiin "erittäin hyväksi" tasapainoisena, toimivana kokonaisuutena jossa rappeutuminen on seurausta syntiinlankeemuksesta. Tämä on syy miksi variaatioilla on väistämättömät rajansa, miksi kreationistin ei tarvitse murehtia kuinka monta uutta "lajia" tulevaisuus tuo tullessaan – koska olemassa olevalla toimivalla geneettisen informaation määrällä on rajansa ja luonnolliset prosessit kuten mutaatiot eivät voi lisätä mitään tähän alkuperäiseen varastoon.

Huomioi, että koska organismit luotiin levittäytymään ja täyttämään tyhjät ekologiset sopukat yhdestä keskeisestä pisteestä käsin mukaanlukien, että niiden täytyi sopeutua ympäristön muutoksiin ja rappeutumiseen, niin sopeutuakseen ne vaatisivat kyvyn merkittävään muunteluun. Ilman tätä sisäänrakennettua geneettistä joustavuuttaa suurinta osaa nykyisistä populaatioista ei olisi enää olemassa. Tästä syystä biologisen muutoksen konsepti on ajatuksena ennustettu raamatullisessa mallissa, eikä pakotettu siihen ainoastaan, koska sen kaltaisia muutoksia on tapahtunut.

LUOTU LAJI

Raamattu antaa ymmärtää, että tämä alkujaan luotu informaatio ei ollut olemassa yhden "superlajin" muodossa, josta kaikki nykyiset populaatiot olisivat eronneet tämän "kapenemisprosessin" kautta, vaan tuli luoduksi useina itsenäisinä geenipooleina. Jokaisessa seksuaalisesti lisääntyvässä organismin ryhmässä oli vähintään kaksi jäsentä. Täten,

1.Jokainen alkuperäinen ryhmä alkoi sisäänrakennetulla määrällä geneettistä informaatiota, joka toimii käytännössä raakamateriaalina kaikille sen jälkeisille hyödyllisille variaatioille.

2.Jokainen alkuperäinen ryhmä oli oletetusti geneettisesti ja lisääntymiseltään erillinen muista sellaisista ryhmistä, kyeten kuitenkin risteytymään oman ryhmänsä sisällä. Täten alkuperäiset luodut lajit olisivat todellakin ansainneet osakseen nykyisen biologian "laji"määritelmän.4 Näimme koiraesimerkissämme, että sen kaltaiset "lajit" voivat jakautua kahdeksi tai useammaksi erilliseksi alaryhmäksi, jotka voivat sitten poiketa toisistaan (lisäämättä mitään uutta) ja voivat päätyä itse "lajien" tunnusmerkkeihin/ominaisuuksiin – eli lisääntymiseltään toisistaan eriytyneitä mutta keskenään vapaasti risteäviä. Mitä enemmän alkuperäisessä geenipoolissa on muuntelumahdollisuuksia, sitä helpommin voi sen kaltaisia uusia ryhmiä muodostua. Kuitenkin jokainen "jakautuminen" vähentää tulevien muutosten mahdollisuuksia ja täten, jopa tämä "jakautuminen" on rajallista. Kaikki tällaisen alkuperäisen luodun lajin [kind] jälkeläiset, joka oli kerran laji [species] saattavat siten tulla luokitelluksi yhdessä paljon korkeampaan taksonomiseen kategoriaan – eli heimoon.

Otetaan hypoteettinen luotu laji A – todellinen biologinen "laji" jolla olisi mahdollisesti valtava geneettinen potentiaali. Kts. Kuva 1. (Selkeyden vuoksi, diagramme ei ota kantaa siihen mitä tarkoitetaan kahdella jokaista lajia Nooan arkissa – perusperiaatteeseen tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta.) Huomioi, että A saattaa, jopa jatkua muuttumattomana ryhmänä, kuten mikä tahansa sen alaryhmistäkin. Tytärpopulaatioiden irrottaminen ei välttämättä tarkoita emo populaation sukupuuttoonkuolemista. Ihmisen tapauksessa alkuperäinen ryhmä ei ole eriytynyt riittävästä muodostaakseen uusia lajeja.

Täten, D1, D2, D3, E1, E2, E3, P1, P2, Q1, Q2, Q3 ja Q4 ovat kaikki eri lajeja, lisääntymiseltään eristäytyneitä. Mutta kaikkien niiden sisältämä toiminnallisesti tehokas geneettinen informaatio oli läsnä jo A:ssa. (Ne kantavat oletetusti myös joitakin mutaatioiden aiheuttamia virheitä.)

Olettakaamme, että alkuperäinen luotu laji A [kind] ja sen lisäksi populaatiot X, B, C, D, E, P ja Q olisivat kuolleet sukupuuttoon (mutta D1, D2, yms eivät.) Mikäli X kantoi osaa A:sta alkuperäisin olevaa informaatiota, joka ei olisi läsnä B:ssä ja C:ssä niin silloin tämä informaatio olisi pysyvästi menetetty. Täten, huolimatta siitä tosi asiasta, että on olemassa useita "uusia lajeja" [species] joita ei alunperin ollut, olisimme havainneet suurimman osan geneettisestä informaation säilyneen, osan hävinneen, ja sen, että mitään uutta ei olisi muodostunut, poislukien mutaatiot (haitalliset virheet tai merkityksettömät "kohinat" geneettisessä informaatiossa). Muutos, joka on siis suunnaltaan vääränkaltaista informaationaalista muutosta, jotta henkilö voisi käyttää sitä havainnoillistamaan protonista ihmiseksi evoluutiota.

Lajien [species] yläpuoliset luokitukset ovat enemmän tai vähemmän sopivan mielivaltaisia ryhmittymiä, perustuen yleisesti rakenteiden yhtäläisyyksiin ja eroavaisuuksiin. Esimerkiksi on uskottavaa, että nykypäivänä D1, D2 ja D3 voisivat tulla luokitelluiksi samaan sukuun kuuluviksi lajeiksi ja E1, E2 ja E3 lajeina, kuuluvaksi toiseen sukuun. Voisi olla myös niin, että ryhmät B ja C olisivat riittävän erilaiset siten, että niiden jälkeläiset luokiteltaisiin nykypäivänä eri heimoihin. Alamme siis nähdä joitakin niistä ongelmista, jotka kohtaavat kreationistia, joka pyrkii kuvailemaan luotujen lajien nykypäivän edustajia.

Olentoja saatetaan luokitella osaksi samaa heimoa, esimerkiksi, yhteisten piirteiden pohjalta vaikka todellisuudessa ne kuuluvat kahteen täysin erilliseen luotuun lajiin. Tämän tulisi toimia varoittavana merkkinä pelkkään morfologiaan pohjautuvaa metodia kohtaan, sekä osoittaa mahdollinen mielettömyys "tässä tapauksessa baramini on heimo; tässä tapauksessa se on heimo yms. (Baramini on hyväksytty kreationistien termi "luodulle lajille.") sanomisen takana.

Tällä hetkellä ei ole mitään helppoa ratkaisua kunkin näiden geneettisten sukulaisuussuhteiden määrittelemisen ongelmaan – itse asiassa, tulemme tuskin koskaan tietämään niitä kaikkia varmuudella. Risteytymiset, hedelmöityskokeilut yms. saattavat viitata sukulaissuhteesta samaan baraminiin mutta tällaisen geneettisen yhteensopivuuden puute ei todista, että kyseiset kaksi ryhmää eivät olisi peräisin samasta luodusta lajista. (Kts. Aikaisempi keskustelu – geneettiset esteet voivat muodostua mutaatio rappeutumisen kautta.) Kuitenkin, uudemmat menetelmät, jotka mahdollistavat suoran lajien vertailun DNA sekvenssien kautta avaavat näkymiä aivan uudenkaltaisiin tutkimuksen näkymiin. (Vaikkakin kysymys mistä sen kaltaiseen mittavaan tutkimukseen saataisiin rahoitus evoluution dominoimassa yhteiskunnassa pysyy arvoituksena.)

Mitä meidän tulisi sitten sanoa evolutionistille, joka ymmärrettävästi painostaa meitä esittämään määritelmä luodulle lajille tai vastaavalle nykypäivänä? Ehdotan seuraavaa vastausta harkittavaksi:

Elävien organismien ryhmät kuuluvat samaan luotuun lajiin mikäli ne ovat periytyneet samasta esi-isällisestä geenipoolista.

Puhe "luotujen lajien määräämisestä" suhteessa mihin tahansa nykypäivän varianttiin tulee täten myös tarpeettomaksi – määritelmänä mitään uusia luotuja lajeja ei voi ilmetä.

Sen lisäksi, että kyseessä on yksinkertainen ja itsestään selvä määritelmä, se on aksiomaattinen. Täten se on häpeämättömästi yhtä kehämäinen kuin kokoon kääriytynyt vyötäinen ja aivan yhtä järkähtämätön, ohjaten huomion asianmukaisesti geneettisen muutoksen todelliseen kysymykseen.

Kysymys ei ole – mikä on baramini, onko se laji, heimo vai suku? Ennemminkin, kysymys on – mitkä tämän päivän lajeista ovat sukua toisilleen tämän kaltaisen yhteisen syntyperän kautta, ja ovat täten samaa luotua lajia? Huomioi, että kyseessä on sunnattoman etäinen käsitys suhteessa evolutionistien näkemykseen yhteisestä syntyperästä. Kun kreationisti katsoo ajassa taaksepäin kohti alkuperää hän näkee geenipoolin laajenemisen. Kun evolutionisti tekee samoin hän näkee päinvastoin.

Kuten kaikissa taksonimisissa kysymyksissä niin maalaisjärki tulee luultavasti näyttelemään merkittävintä osaa. Raamattu, fossiilijäännökset, ja maalaisjärki yhdistyvät estäen kreationisteja tekemästä liikaa "asioiden yhteen pakkaamista" mennessämme ajassa taaksepäin. Esimerkiksi, on todennäköistä (vaikka ei välttämätöntä) että krokotiilit ja alligaattorit periytyvät molemmat samasta muinaisesta geenipoolista, joka sisälsi kaikki niiden toiminnallisesti tehokkaat geenit. Mutta ei ole kovinkaan todennäköistä, että krokotiilit, alligaattorit ja osterit olisivat lähtöisin samasta geenipoolista, joka olisi sisältänyt kaikkien kolmen geenit!

Copyright © Creation Ministries International. http://www.creation.com
Used with permission. Käytetty luvalla.

Lisätietoja & viitteet:
  1. Lewin, R., Evolutionary theory under fire, Science 210 (4472): 883–887, 1980.
  2. Lewin, Ref. 1, p. 884.
  3. Transposons or ‘jumping genes’, which involve the transfer of genetic information from one stretch of DNA to another (in the same organism, or even altogether different ones, transferred by viruses for example) are not touched upon in this discussion, as work on these ‘new hopes’ for evolution is not at sufficiently mature stage. It should, however, be noted that these processes would appear to be (like mutations) random and undirected processes, in this case involving transfers of existing information.
  4. Of course, the original ‘kind’ may have been represented by two or more separate populations able to interbreed potentially, but geographically isolated. Thus, being reproductively ‘isolated’ would cause them, by the ultra-strict application of the definition, to be more than one ‘species’ in the ‘kind’. Some creationists would call these separate ‘morphotypes’ within each baramin as originally created.