Luominen artikkeliarkisto

Minkä vuoksi arkeologisissa kaivauksissa ei ole samoista kerrostumista löydetty koskaan nykynisäkkäiden ja dinosaurusten fossiileja?

Vastaus:

03.05.2012

Kiitos kysymyksestäsi.

Ensinnäkin on huomattava, että arkeologia tutkii ihmisten maahan tai merenpohjiin jättämiä jälkiä. Se ei siis tutki fossiileita, joita tutkii paleontologia.¹

Olemme käsitelleet nykynisäkkäiden ja dinosaurusten löytymistä maakerrostumista aiemmassa vastauksessamme Fossiilien joukkohaudat. Alla pari esimerkkiä tästä lisää.

Coloradon osavaltiosta Yhdysvalloista löydettiin maaoravan kokoisen todennäköisesti kaivamaan pystyneen eläimen fossiili. Fossiilin iäksi on arvioitu 150 miljoonaa vuotta, mikä asettaisi sen myöhäisjurakaudelle. Lisäksi on hyvin mielenkiintoista, että sen hampaat ovat onttoja ja niistä puuttuu hammaskiille. Tällaista rakennetta ei kuitenkaan ole havaittu vielä sataan miljoonaan vuoteen. Näin ollen löytö aikaistaa nisäkkäiden onttojen hampaiden ja hammaskiilteen puutetta merkittävästi.

Kiinan Sisä-Mongoliasta on lisäksi löydetty mesotsooisen kauden kerrostumista kiipeämiskykyisen nisäkkään fossiili. Ajoitus on kiistanalainen, mutta vaihtelee jurakauden keskivaiheilta varhaisliitukauteen. Kiipeily on hyvin erikoistunutta käytöstä, mutta evolutionistit väittävät, että se kehittyi monia kertoja eri eläinryhmille. Uusi nisäkäs uudessa järjestyksessä aikaistaa kiipeilykyvyn syntyä 70 miljoonalla vuodella!²

Se, että joitakin kahta eliölajia ei löydy samasta kerrostumasta ei vielä tarkoita, etteivätkö ne olisi eläneet samaan aikaan, vaikka usein niin ajatellaankin. Todellisuudessa tiedetään varmaksi vain se, etteivät ne hautautuneet samaan paikkaan. Hyvin tavallista on, että luontokappaleet elävät samaan aikaan maan päällä niin, etteivät niiden tiet risteä missään vaiheessa. Oletko nähnyt tiikeriä tai pandaa luonnossa? Se, että eläimiä ei tavata yhdessä ei tarkoita, etteivätkö ne eläisi samassa maailmassa samaan aikaan.

Erinomainen esimerkki tästä on varsieväkala. Varsieväkalafossiileja on löydetty merikerrostumista dinosaurusten alapuolelta ja muista merikerrostumista, jotka on ajoitettu samanikäisiksi dinosaurusten kanssa. Aiemmin ajateltiin, että varsieväkalat kuolivat sukupuuttoon noin 70 miljoonaa vuotta sitten, koska niiden fossiileja ei löydetty tuota ylemmistä kerrostumista. Intian valtamerestä löydettiin kuitenkin vuonna 1938 eläviä populaatioita. Tämä paljastaa, että varsieväkalat hautautuivat muiden merieläinten kanssa vedenpaisumuksen aikana – kuten oli odotettavissakin. Varsieväkalaesimerkki näyttää, että eläimet eivät välttämättä hautaudu samaan paikkaan eri elinympäristöistä. Emme löydä ihmisten luita varsieväkalojen kanssa samoista kerrostumista, mutta kumminkin elämme yhdessä nykyään ja ihmiset nauttivat niitä ruoaksi joissain osissa maailmaa.

Varsieväkalat eivät ole ainoa esimerkki. Esimerkkejä on lisää, eikä ainoastaan merieliöiden parista. Yksi yleinen esimerkki on jurakauden kerrostumiin hautautuneet australianwollemiat, joiden oletetaan olevan 150 miljoonan vuoden ikäisiä. Kuitenkin niitä elää yhä. Toinen huomattava elävä fossiili on neidonhiuspuu, jonka väitetään kukoistaneen ennen dinosauruksia 240 miljoonaa vuotta sitten. Niitä ei ole löydetty vielä maakerrostumista dinosaurusten tai vedenpaisumuksen jälkeen eläneiden ihmisten kanssa, vaikka ne elävät nykyäänkin. Elävien fossiilien listaa voisi edelleen jatkaa. Se, että eläimet ja kasvit eivät hautautuneet yhdessä ei tarkoita, etteivät ne eläneet yhdessä.

Erityisesti ihmisten kohdalla voimme ihmisluontoon perustuen olettaa, etteivät ihmiset todennäköisesti valinneet asuinpaikoikseen samoja paikkoja, joissa dinosaurukset elivät.³