Mitä kreationistit ajattelevat neandertalilaisista?

21.07.2009 - kiinnostunut

Käsittääkseni neandertalilaisten väitetään olevan toinen ihmislaji (ei rotu) ja heidän jäännöksiään pidetään ihmisen evoluution todisteena. Ilmeisesti neandertalilaisista on voitu tutkia dna-näytteitäkin ja vertailla näitä ihmiseen. Mitä kreationistit ajattelevat neandertalilaisista? Miltä ajalta heidän jäännöksensä ovat kotoisin (ajalta ennen vai jälkeen vedenpaisumuksen)? Jos he olivat ihmisiä, miksi he olivat niin erilaisia?

Vastaus:

07.01.2012

Kiitos kysymyksestäsi.

Evolutionistien parissa neandertalilaiset luokitellaan nykyään joko Homo neanderthalensis -lajiin tai Homo sapiens neanderthalensis -lajiin. Joidenkin mukaan he ovat siis eri ihmislaji, mutta toisten mukaan vain eri alalaji.1

Neandertalilaisten tekemien esineiden ja muiden heistä saatavissa olevien todisteiden nojalla kreationistit sanovat, että neandertalilaiset olivat nykyihmisiä, jotka elivät todennäköisesti vedenpaisumuksen jälkeen tai jääkauden aikana Euroopassa.2 Varsin tuoreen dna-tutkimuksen mukaan neandertalilaiset ovat myös risteytyneet nykyihmisten kanssa.3 Lisäksi Stanfordin yliopiston paleoantropologi Richard Kleinin mukaan paras todiste neandertalilaisten ihmisyydestä ovat heidän hautaustapansa4, joista lisää vastauksen loppupuolella.

Ensimmäiset neandertal-löydöt

Ensimmäinen huomioitu neandertal-löytö tehtiin vuonna 1856 Neandertal-nimisestä laaksosta Länsi-Saksasta. Kyseisestä laaksosta louhittiin sementinvalmistuksessa tarvittua kalkkikiveä ja näiden töiden sivujuonteena löydettiin haudattuja ihmisluita. Kalkkikivilouhinnan takia todennäköisesti vain pieni osa kaikista haudatuista luista saatiin pelastettua.

Luut kuuluivat ihmiselle, mutta näyttivät silti erilaisilta verrattuna nykyihmiseen. Luita kierrätettiin useiden eri asiantuntijoiden arvioitavana. Esimerkiksi paikallisen luonnonhistoriallisen yhdistyksen presidenttinä toiminut luonnontieteiden opettaja J.K. Von Fülhrott huomioi luiden vanhuuden lisäksi myös niiden rotevuuden ja ajatteli niiden kuuluvan todennäköisesti jollekin vedenpaisumuksessa uhriksi joutuneelle ihmiselle.

Luita tutki myös mm. professori Rudolf Virchow Berliinin yliopistosta. Hän kyseenalaisti luiden vanhan iän ja piti niitä nykyisen Homo sapiensin luina. Erikoisen ulkomuodon hän selitti sillä, että yksilöllä oli lapsuudessa ollut riisitautia, vanhempana nivelrikko ja hän oli saanut myös useita iskuja päähänsä.

Lopulta luut päätyivät Irlannissa sijaitsevan Galway Queen's Collegen anatomian professori William Kingille. Hänen mukaansa luut esittivät ihmisen evoluutiohistoriaa ja hän antoikin luille ensimmäisenä Homo neanderthalensis -nimen. Kingin mukaan luut kuuluivat henkilölle, joka oli nykyihmistä niin paljon alkeellisempi, että hän kuului eri lajiin.

Myöhemmin löydettiin lisää neandertalilaisten fossiileja mm. vuonna 1886 Spyn läheisestä luolasta Belgiasta. Neandertalilaiset edustivatkin näiden löytöjen perusteella jonkinlaista muinaista ihmislajia – ne eivät siten olleet mikään kummallisuus.5

Neandertalilaisen virheellinen entisöinti

Vuonna 1908 Lounais-Ranskasta löydettiin melko täydellinen neandertalilaisen luuranko rituaalisesti haudattuna pienehkön luolan lattiaan.6 Luuranko haluttiin entisöidä, jotta tiedettäisiin, miltä neandertalilaiset näyttivät. Tehtävä annettiinkin Marcellin Boulelle, joka toimi Pariisin luonnonhistoriallisen museon paleontologina. Boulen mukaan neandertalilaiset, joilla oli matala otsa, leveät kallot ja luiskaotsa, eivät olleet ihmisen suoria esi-isiä, vaan kuuluivat sukupuuttoon kuolleeseen kehityshaaraan. Boulelle Piltdownin ihminen todisti, että korkeaotsaiset ja pitkät nykyihmiset olivat neandertalilaisia vanhempia ja nykyihmisten – ainakin ranskalaisten – esi-isiä.

Yksityiskohtaisessa kuvauksessaan kyseisestä luurangosta Boule korosti ennakolta olettamansa evoluutiohistorian perusteella apinamaisiksi olettamiaan piirteitä. Samalla hän myös vähätteli ihmismäisiä piirteitä. Hänen mukaansa luurangon selkärangassa ei ollut nykyihmisen pystykävelyn mahdollistavia kaarteita, eikä se pystynyt kunnolla suoristamaan jalkojaan. Jalkapohjista Boule teki vain jonkin verran kaarevat, minkä takia varpaat kääntyivät sisäänpäin jalan levätessä ulkokaarellaan.

Lisäksi isovarpaan Boule sijoitti huomattavasti muista varpaista erilleen, muistuttamaan apinoiden jalkaa. Hän myös sijoitti neandertalilaisen pään niin eteen, että jos se olisi katsonut ylöspäin, olisi sen niska todennäköisesti murtunut. Jalan muoto tarkoitti sitä, että neandertali olisi kävellyt vastaavalla tavalla, kuin apina kävellessään varpaillaan – jos ylipäänsä olisi pystynyt kävelemään. Painopistekin oli sen verran kaukana tukipisteestä, että neandertalilainen olisi kaatunut eteenpäin kävellessään.

Vaikka kyseisen luurangon kallon tilavuudeksi saatiin sen sisäpinnasta tehdyllä valoksella 1620 cm3, kun vastaava tilavuus keskimäärin ihmisellä on 1450 cm3, Boule määritteli ne nykyihmistä apinamaisemmaksi. Hänen mukaansa neandertalilaisilla oli vain hieman psyykkisiä kykyjä ja heidän kielensäkin oli lähinnä apinamaista murahtelua. Myös kaikkien neandertalilaisen luurangon läheltä löytyneiden kivityökalujen hän totesi olevan varsin samanlaisia ja yksinkertaisia.

Nämä tulokset julkaistiin vuosina 1911-1913 artikkelisarjana Annals de Paleontologie -lehdessä. Tämä näkemys vallitsi maailmaa neljäkymmentä vuotta, kunnes vuonna 1957 William L. Straussin ja A. J. E. Caven uusi tutkimus paljasti sen virheelliseksi. He havaitsivat tutkimuksissaan, että neandertalilaisen luurangon restauroinnissa oli vakavia puutteita. Terveet neandertalilaiset pystyivät kävelemään pystyssä aivan niin kuin nykyihmisetkin. Heidän tutkimuksensa seurauksena Homo neanderthalensis siirrettiin uuteen luokkaan Homo sapiens neanderthalensis.

Boulen virheelliseksi paljastunut rekonstruktio elää kuitenkin yhä, vaikka nykyään tunnustetaankin, että neandertalilaisten erot nykyihmiseen ovat lähinnä pinnallisia. Heillä on edelleen huono maine ja heidän ulkomuotonsa yhdistetään ”villeihin”, vaikkei anatomia kerrokaan mitään kenenkään moraalisista tai henkisistä kyvyistä. Kuitenkin aivan viime aikoihin asti lähes jokaisessa evoluutiosta kertovassa lastenkirjassa on neandertalilainen esitetty evoluutioteorian parhaimpiin kuuluvana todisteena.

Boule oli hyvin kuuluisa kyvyistään, joten virheellistä rekonstruktiota ei voida laittaa hänen oppimattomuutensa piikkiin. Vaikeaa on välttyä tekemästä johtopäätöstä, jonka mukaan Boule teki virheensä tarkoituksellisesti. Voidaan kuitenkin ajatella, ettei yhden tekemästä virheestä voida tuomita kaikkia evolutionisteja ja korjattiinhan virhe kuitenkin, kuten itseään korjaava tiede tekeekin.

Herää kuitenkin kysymys, eikö neljäänkymmeneen vuoteen kukaan tarkastanut rekonstruktoitua fossiilia. Jos taas sitä oli tutkittu, mutta ilmeisiä virheitä ei havaittu, ei se osoita kovinkaan suurta ammattitaitoa. Mikäli sitä ei kuitenkaan tutkittu, mutta käytettiin evoluution todisteena, se ei anna kovin hyvää kuvaa tieteen itseään korjaavuudesta. Oli asia sitten kumminpäin tahansa, se ei ole evolutionistien kannalta kovinkaan positiivinen – koko evolutionistinen yhteisöhän hyväksyi virheellisen tiedon leviämisen ja säilymisen neljänkymmenen vuoden ajan. Virheen korjaamiseen kulunut aika – 40 vuotta – ei ole mainittavan hyvä esimerkki tieteen itseään korjaavasta mekanismista.

Käytännössä asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Esimerkiksi yhdeltä maailman merkittävimmistä museoista, Chicagon luonnonhistorialliselta museolta meni neljänkymmenen vuoden lisäksi vielä noin 20 vuotta korjata neandertalilaisia koskeva näyttelynsä. Korjauksen jälkeen vanha näyttely siirrettiin toiseen kerrokseen, jossa erityisesti useampi lapsi saattoi nähdä sen. Se myös nimettiin neandertalilaisten vaihtoehtoiseksi näkemykseksi, vaikka se todellisuudessa onkin virheellinen näkemys.7

Evoluutionäkemyksen kannalta liian nuoret neandertalilaislöydöt

Tämän hetkisen evoluutionäkemyksen mukaan neandertalilaiset kuolivat sukupuuttoon noin 30 000 vuotta sitten.8 On kuitenkin löydetty useita evolutionistisessa aikakehyksessä tätäkin nuorempia neandertalilaisfossiileja. Esimerkiksi vuonna 1918 löydettiin Etelä-Venäjän Pjatigorskista viemärinkaivuutöiden yhteydessä kallo, jolla oli neandertalilaisen piirteitä. Kallon yhteydestä löydettiin myös keraaminen astia ja hiottu kivi. Tarkemmat tutkimukset keskeytyvät kuitenkin sisällissodan takia, joten ajoitus on vaikeaa. Evolutionistit ajoittavat sen 40 000-10 000 vuotta vanhaksi, joskin on huomattava, että vanhan maan aikakehyksessä vanhin havainto keramiikasta on Japanista 14 000 vuotta sitten, muualla myöhemmin.

Hahnöfersandin ihmisen otsaluulla on määritelty olevan nykyihmisen ja neandertalilaisen piirteitä ja aiheesta laajaa tutkimusta tehneen professori Günter Bräuerin mukaan on erittäin vaikeaa sanoa, kummat piirteet ovat hallitsevammat. Ajoituksen muuttuminen aiemmin määritellystä noin 36 300 vuoden iästä nuorempaan noin 7 500 vuoden ikään johti siihen, että evolutionistit määrittelivät sen täysin nykyihmisen otsaluuksi. Luun ulkonäkö ei kuitenkaan ole muuttunut miksikään, jolloin tämä kertookin siitä, kuinka joustava evolutiivinen näkemys on tällaisissa tapauksissa. Jos fossiililla on evoluutionäkemyksen kannalta virheellinen luokitus, sen luokitusta muutetaan.9

Galileasta, Israelista on löydetty myös neandertalilaisen kallo, joka on nimetty Amud I:ksi. Se löydettiin haudattuna aivan päällimmäisen kerroksen alta. Mikäli se oli myös haudattu siihen kerrostumaan, se ei voi olla vanhempi kuin kerrostuman ikä, joka on määritelty radiohiiliajoituksella 5710 vuotta vanhaksi. Ajoitustulos selitetään sillä, että tuore hiili on saastuttanut näytteen, mutta tästä ei esitetä ainuttakaan fysikaalista todistetta. Vaikuttaakin siltä, että evoluutionäkemyksen kannalta liian nuori ikä riittää evolutionisteille todisteeksi iänmääritysnäytteen saastumisesta.10

Neandertalilaisten erilainen ulkomuoto

Evolutionistien mukaan neandertalilaisten erilainen ulkomuoto johtuu evoluutioprosesseista eli mutaatiosta ja luonnonvalinnasta. Tätä on kuitenkin täysin mahdotonta todistaa, sillä sitä eivät fossiilit meille kerro. Väite onkin seurausta evolutionistien uskomusjärjestelmästä ja on siten dogmaattinen väite. Jos voidaan osoittaa, että neandertalilaisten morfologia voi olla seurausta muista prosesseista, kuin mutaatiosta ja luonnonvalinnasta, voidaan näiden mekanismien merkitys kyseenalaistaa. Asia on myös todellisuudessa näin.

Tieteellisessä kirjallisuudessa on vuosien mittaan esitetty monenlaisia olosuhteita, jotka voisivat selittää neandertalilaisten ulkomuodon. Esimerkiksi Richard Kleinin mukaan leukojen ulospäin työntyminen ja etuhampaiden suuruus johtuu siitä, että niitä käytettiin työkaluina. Tähän viittaavat myös hammaskiilteen vauriot, jotka ovat mikroskooppisia, eivätkä viittaa ruokaan. Vastaavantyyppistä ilmiötä, mutta vähemmissä määrin, tavataan inuiittien hampaissa – johtuen juuri niiden käytöstä työkaluina.11

Hampaiden käyttötapa voi myös Kleinin mukaan selittää joko täysin tai osittain neandertalilaisten kallonmuodot, kuten matalan kallon ja pitkänomaiset kasvot. Valerius Geist Calgaryn yliopistosta taas kertoo, että neandertalilaisten kallon muodot johtuvat heidän metsästystaidoistaan. Jotta kehon liikkeet voisivat olla tarkkoja ja niissä olisi myös tarpeeksi voimaa, täytyy aivojen motoristen osien olla hyvin kehittyneitä. Nykyihmisiin verrattuna neandertalilaisilla olikin suuremmat pikkuaivot ja liikeaivokuori, mikä tarkoitti sitä, että kalloon muodostui nykyihmistä kauemmas taaksepäin ulottuva uloke.12

Neandertalilaisten luurangon muoto voi olla myös seurausta esimerkiksi D-vitamiinin puutteesta seuraavasta riisitaudista. Esimerkiksi Smithsonian instituutin antropologi J. Lawrence Angel on sitä mieltä, että neandertalilaisfossiileistakin tavattu lantion ja kallon pohjan madaltuminen on seurausta proteiinin ja D-vitamiinin puutteesta.13 Juuri tätä mieltä ns. paleontologian isä Rudolf Virchowkin oli, mutta evolutionistinen selitys ohitti hänen näkemyksensä.

Riisitaudin lisäksi myös synnynnäinen syfilis voi aiheuttaa neandertalilaistyyppisen ulkomuodon. Lontoon Guy's Hospital Medical Schoolin tutkija D. J. M. Wright on havainnut, että ravitsemustilanteeltaan huonoissa yhteisöissä syfilis ja riisitauti liittyvät usein toisiinsa, ja niiden erottaminen on hyvin vaikeaa ilman moderneja lääketieteellisiä tutkimuksia. Hän myös havaitsi, että monet neandertalilaisten ulkonäölliset piirteet ovat yhteensopivat synnynnäisen syfiliksen kanssa.14

Hyvin todennäköisesti joku näistä tekijöitä tai joidenkin niiden yhdistelmä selittää neandertalilaisina tunnettujen fossiilien ulkomuodon. Tämän varmistaminen vaatisi kuitenkin kokeiden tekemistä ihmisillä, mikä on moraalitonta ja myös mahdotonta. Tieteellistä todistusaineistoa on kuitenkin sen puolesta, että nämä monet täysin evoluutioteoriasta riippumattomat tekijät voivat muodostaa neandertalmaisen ulkomuodon. Sen sijaan mutaation ja luonnonvalinnan kykyjä tähän ei ole havaittu.15

Neandertalilaisten ulkomuodon ja heidän hautojensa yhteydestä löytyneiden esinelöytöjen perusteella kreationistit ajattelevat, että neandertalilaiset elivät hyvin todennäköisesti jääkauden aikana, jolloin ilmasto oli pääosin sateinen ja kylmä. Paksu pilvipeite on tehokkaasti estänyt auringon valoa pääsemästä maan pinnalle. Koska sää oli hyvin viileä ja sateinen ja maa pitkälti lumen ja jään peitossa, on hyvin inhimillistä etsiä suojaa mm. luolista tai tehdä asumuksia kaikesta ylipäänsä saatavilla olevista materiaaleista.

Kyseisissä olosuhteissa maatalous olisi myös käytännössä mahdotonta, joten neandertalilaisten oli hankittava ravintonsa metsästämällä ja eläimiä tarvittiin myös pukeutumiseen. Tästä kertovat monet neandertalilaisten läheisyydestä tehdyt esinelöydökset, sekä heidän läheltään löytyneet eläinten luut.16

Neandertalilaisten hautaustavat

Neandertalilaisten ihmisyyden puolesta puhuvat myös hautaustavat. Neandertal-fossiilit löydetään yleensä haudattuna itä-länsi -suunnassa, kuten nykyisinkin ihmiset haudataan. Lubenowin tutkimusten mukaan 475 tunnetusta neandertal-löydöstä vähintään 258 eli 54 % on löydetty haudattuina luoliin tai kivisuojiin. Heidän jäänteensä ovat myös usein täysin säilyneitä, eli raadonsyöjät eivät ole päässeet hajottamaan niitä. Ne myös löytyvät käytännössä aina luolista tai muista kivisuojista, eikä juuri koskaan avoimen taivaan alta. Tämän takia heidän myös ajatellaan eläneen luolissa.

Tämän takia neandertalilaisia on pidetty nykyihmistä alempina ”luolamiehinä”. Heidän ajatellaan olleen kyvyttömiä rakentamaan asumuksia ja siksi eläneen luolissa. Neandertalilaisten asumuksia on kuitenkin löydetty. Luolissa asuvia ihmisiä on kuitenkin olemassa edelleen, esimerkiksi Ralph Soleckin tutkimusten mukaan Irakissa sijaitsevassa Shanidarin luolassa oli asunut n. 80 kurdia poliittisten levottomuuksien takia aina vuoteen 1970 asti.17

Paikoin, esimerkiksi Israelin Qafzehista18 ja Skhullin19 luolasta on löydetty sekä neandertalilaisfossiilieja, että anatomisesti modernien ihmisten fossiileja. Ne on myös haudattu vastaavalla tavalla, mikä todistaa, ettei neandertalilaisten ja nykyihmisen hautaustavoissa ole mainittavaa eroa.

Myös Raamatusta löytyy esimerkkejä luolissa asumisesta ja luoliin hautaamisista. Tämä ei tietenkään tarkoita, että Raamatun henkilöt olisivat olleet neandertalilaisia, sillä meillä ei ole mitään keinoa tutkia edes oliko neandertalilaisten ja Raamatun henkilöiden välillä suhdetta vai eikö.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Loot ja hänen tyttärensä pakenevat vuorille luoliin Sodoman tuhoa.20 Abrahamin mainitaan ostaneen Makpelan luolan sukuhaudaksi.21 Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä tasaisella maalla hautapaikat pitäisi jollain tavoin merkitä ja merkit saattaisivat siirtyä tai muuttua muotoon, jossa niitä on mahdotonta havaita. Näin ollen jälkipolvien oli helpompi tulla kunnioittamaan kuolleita sukulaisiaan. Tämä myös koettiin erityisen tärkeäksi, sillä Jaakob käski, että hänet oli haudattava Egyptistä kyseiseen sukuhautaan.22

Neandertalilaisten ihmisyydestä puhuvat myös hautalahjat – esineet ja aarteet, joita laitetaan hautaan. Heidän hautalahjansa ovat metsästäjäkansan käytössä olleita esineitä, esimerkiksi eläinten luita, usein aseteltuna tarkoituksellisesti erilaisiin asetelmiin ruumiin yhteyteen. Haudoista on löytynyt myös kukkia. Esimerkiksi Irakin Shanidarin luolasta löytyi viiden henkilön haudat, joista ainakin yhden ruumiin päälle oli aseteltu kukkia.23,24

Kuitenkin eräs vaikuttavimmista esimerkeistä on Libanonin Anteliaksen luolasta löytynyt kahdeksan kuukauden ikäisen sikiön hauta, jonne oli haudattu peuroista ja kauriista koostuvat hautalahjat.25,26 Ilmeisesti metsästäjäkansa ilmaisi näin kunnioitusta. Monet nykyihmiset abortoivat sikiönsä, joten tässä kohdin voitaisiin neandertalilaisia pitää jopa nykyihmisiä ”sivistyneempinä”.27

Lähdeviitteet
  1. http://en.wikipedia.org/wiki/Homo_sapiens_neanderthalensis
  2. Lubenow, Marvin L.: Myytti apinaihmisistä. (Bones of Contention, 2004). Suomeksi toimittanut Matti Leisola, Helsinki: Datakirjat-kustannus, 2005. ISBN 951-98558-3-1. s. 181
  3. Neandertalilaisten risteytymisestä nykyihmisten kanssa ollaan hyvin yksimielisiä sekä evolutionistien, että kreationistien parissa. Artikkeli viitattuun tutkimukseen: Raillant-Clark, William: Genetic research confirms that non-Africans are part Neanderthal, EurekAlert!. Viitattu 7.1.2012. Ks. myös Helsingin Sanomat: Neandertalilaiset kokkasivat myös kasvisruokaa. Viitattu 7.1.2012. Kreationistien näkemyksiä asiasta, esim.: Carter, Robert W.: Neandertal genome like ours, Creation Ministries International. Viitattu 7.1.2012
  4. Klein, Richard G.: The Human Career: Human Biological and Cultural Origins, 2. p. Chicago Press, 1999 s. 469 viitannut Lubenow s. 223
  5. Lubenow, s. 70-71
  6. Luuranko löydettiin La-Chapelle-aux-Saintsin kylän läheisyydestä Lounais-Ranskasta, noin 200 kilometriä Bordeauxista itään.
  7. Lubenow, s. 49-51
  8. http://en.wikipedia.org/wiki/Homo_sapiens_neanderthalensis
  9. Line, Peter: Inconvenient Neandertaloid. Journal of Creation 21(1) 2007. Viitattu 7.1.2012
  10. Lubenow, s. 75
  11. Klein, Richard G.: The Human Career: Human Biological and Cultural Origins, 1. p. University of Chicago Press, 1989 s. 281-282, viitannut Lubenow s. 77
  12. Geist, Valerius: Neanderthal the Hunter, Natural History 90, nro 1 (tammikuu 1981), s.34, viitannut Lubenow s. 77
  13. Angel, J. Lawrence: History and Development of Paleopathology, American Journal of Physical Anthropology 56, nro 4 (joulukuu 1981) s. 512, viitannut Lubenow s. 77
  14. Wright, D. J. M., Syphilis and Neanderthal Man, Nature 229 (5. helmikuuta 1971) s. 409, viitannut Lubenow s. 77
  15. Lubenow, s. 76-78
  16. Lubenow, s. 228-229
  17. Solecki, Ralph s.: Shanidar: The First Flower People. New York: Alfred A. Knopf, 1971. s. 69, viitannut Lubenow s. 219
  18. Pearson, Mike Parker: The Archaeology of Death and Burial. College Station: Texas A&M University Press, 200. s. 149, viitannut Lubenow s. 222
  19. Ibid., s. 149, viitannut Lubenow s. 223
  20. 1. Moos. 19:30
  21. 1. Moos. 23:17-20
  22. 1. Moos. 49:29-32
  23. Arsuaga, Juan Luis: The Neanderthal's Necklace, kääntänyt Andy Klatt. New York: Four Walls Eight Windows, 2002. s. 273, viitannut Lubenow s. 223
  24. Hayden, Brian: The Cultural capacities of Neanderthals: a review and re-evaluation, Journal of Human Evolution 24 nro 2 (Helmikuu 1993) s. 120, viitannut Lubenow s. 223. Sekä Arsuaga että Hayden viittavat kyseisiin kukkiin hautalahjoina.
  25. Oakley, Kenneth P.; Cambell, Bernard G. ja Molleson, Theya I. toim.: Catalogue of Fossil Hominids Part II. London: Trustees of the British Museum – Natural History, 1971. s.162-163, viitannut Lubenow s. 223
  26. Oakley, Kenneth: Frameworks for Dating Fossil Man. Chicago: Aldine Publishing Company, 1964, s.312, viitannut Lubenow s. 223
  27. Lubenow, s. 218-220