Luominen artikkeliarkisto

David Catchpoole

Perinteiset robottikädet metallisine luurankoineen ja lukuisine letkuineen ovat hyvin älykkäästi suunniteltuja, mutta liian lähelle niitä ei kannata mennä. Insinöörit ovatkin kuivasti todenneet: ”Mukautuvuus ei ole perinteisten robottiavustajien ominaisuus, mistä seuraa onnettomuusriskejä ja/tai toimintahäiriöitä.”¹

Insinöörit ovatkin siirtyneet etsimään inspiraatiota norsun kärsästä halutessaan muotoilla uuden, ihmisten lähellä turvallisesti toimivan robottikäden. Heitä kiehtoo se, kuinka kärsä on norsulle ”taipuisa ja suuriin voimansiirtoihin kykenevä uloke, joka on tarkka, hellä ja erittäin mukautuva”.¹

Tässä he ovat taatusti oikeassa. Norsu voikin suorittaa kärsällään voimaa vaativia tehtäviä, kuten nostaa painavia tukkeja tai repiä oksia puusta. Kärsän lihaksikkaan pään avulla se pystyy myös suurta herkkyyttä vaativiin tehtäviin, kuten vaikkapa yksittäisen heinänkorren nostamiseen. (Sirkusnorsut osaavat poimia nuppineulan tai avata pullonkorkin.)

Tutkijat ovatkin mallintaneet norsun kärsää ”biomimiikan [biomimiikka on biologisten menetelmien ja luonnossa esiintyvien järjestelmien soveltamista tekniikan tutkimukseen ja kehittämiseen, suom. huom.] normien mukaan. Tämä tarkoittaa, että sekä suunnittelussa, että toteutuksen kauneudessa jäljitellään inspiraation lähteenä olevaa todellista elintä niin tarkasti kuin mahdollista.”²

Bioninen käsittelyapulainen (BHA, Bionic Handling Assistant)

Tutkijat iskivät kuitenkin kirveensä kiveen² saatuaan selville, että norsut liikuttavat kärsäänsä noin 40 000 lihaksen yhteistoiminnan avulla. Tällainen jäljittelyn taso ei onnistu nykyteknologialla.

Kaikesta huolimatta saksalainen automatiikkayritys Festo on ilmoittanut, että käytettävissä olevien materiaalien ja tekniikoiden avulla he ovat onnistuneet valmistamaan ”bionisen käsittelyapulaisen” (Bionic Handling Assistant, BHA).¹ BHA ei sisällä terästä eikä rautaa, vaan koostuu niiden sijaan polyamidista, joka kuuluu samaan kestävien ja joustavien materiaalien joukkoon kuin nylon, silkki ja Kevlar-muovikin.

BHA jäljittelee norsun kärsän liikkeitä robottikäden sisäpinnalla sijaitsevien hyvin pienten ilmarakkuloiden peräkkäisen täyttymisen ja tyhjentymisen avulla. Ilmarakkuloiden täyttyminen BHA:n ”kärsän” yhdellä sivulla taivuttaa sitä vastakkaiseen suuntaan. Rakkulat on jaettu kolmeen osaan kätevän ”S-muotoisen liikkeen” aikaansaamiseksi.³

Robottikäsi päättyy neljänteen osaan juuri ennen Festonin suunnittelemaa kolmikärkistä ”FinGripper”-välinettä, jonka ansiosta BHA voi tarttua esineisiin.

Robottikäden pinnan sensorit toimivat törmäysaistimina ja käskevät vartta pysähtymään, jos se osuu esimerkiksi ihmiseen tai huonekaluun. Festo-yhtiö ilmoittaa BHA:n olevan turvallinen, kun toimitaan ahtaissa tiloissa esimerkiksi kouluissa ja sairaaloissa, joissa ei voi käyttää tavallisia, metallisia ja hydraulisia koneavustajia.

Suunniteltu kärsä vai kärsä sattumalta?

Varmasti jokainen, joka on nähnyt BHA-”kärsän” ja sen sisältämän ilmiselvän suunnittelun, ymmärtää, että sillä on täytynyt olla suunnittelija. Sen muotoilu on kuitenkin karkeampaa kuin kärsän, jota se yrittää matkia. Eikö tämä kerro meille väkevän viestin norsun alkuperästä ja ole linjassa kohdan Room. 1:20 kanssa?⁴ Silti monet kiistävät norsun kärsän ylivertaisen suunnittelun alkuperän. Sen sijaan he väittävät, että biomimiikan insinöörit ”saavat inspiraationsa biomekaanisista järjestelmistä, jotka evoluutioprosessi on hionut miljoonien vuosien aikana. Nämä sitten ovat johtaneet niihin hätkähdyttäviin oivalluksiin, jotka ovat ihmiskeksintöjen keinotekoisten ratkaisujen lähteenä.”³

Niinpä ”evoluutioprosessin” (mutaatioiden ja luonnonvalinnan) on oletettu muuttaneen kuralammikon kärsäeläimiksi.⁵ Kuitenkaan mitään tähän tarvittavista, ylöspäin menevistä [monimutkaisuutta kasvattavista] muutoksista ei ole havaittu nykyään. Sattumanvaraiset mutaatiot tuottavat silmin nähtävää rappeutumaa eivätkä kehitä tai ”hio” sellaisia kauniisti toimivia ulokkeita, kuin norsun kärsä hienosäätöineen on. Luonnonvalinta voi suosia vain jo olemassa olevaa perinnöllistä informaatiota, ei luoda mitään uutta. Mutta ”miljoonat vuodethan” ovat naturalistisen alkuperiä koskevan mallin ratkaiseva avain. Evoluutioon uskovat väittävät, että muutokset tapahtuivat ajan mittaan, kun emme olleet paikalla niitä havaitsemassa. Siten hiiren kaltaisen olion etuosan on raportoitu muuntuneen täysin toimivaksi norsun kärsäksi 24 miljoonan sukupolven aikana.⁶ Kärsän toiminnallisuus oli sattumanvaraista, koska määritelmän mukaan ”evoluutio” käytti parasta suunnittelun taikavoimaansa ilman päämäärää.

Jumalallinen suunnittelu kuulostaa paljon järkevämmältä. Aivan samoin, kuin Festonin insinöörit päämäärästään tietoisina suunnittelivat metallittoman robottikäden alusta alkaen täysin tarkoituksenmukaiseksi, teki myös norsun kärsän Suunnittelija.

Tavoitteellisesti Hän teki kärsästä monitoimisen lisäkkeen. Sitä ei käytetä vain tarttumiseen kuten kasvillisuuden riipimiseen korkealta tai matalien kasvien saattamiseksi norsun suuhun, vaan myös juomiseen. Norsut imevät kärsäänsä jopa 14 litraa vettä kerrallaan ja sitten puhaltavat sen suuhunsa tai ruiskuttavat selkäänsä kylpiessään. Norsut voivat käyttää ylös nostettua kärsänsä myös snorkkelina (katso laatikko) uidessaan jopa kaksi metriä veden pinnan alapuolella.

Norsut käyttävät kärsäänsä myös toistensa kosketteluun. Eikä pelkästään äidin ja poikasen välisessä vuorovaikutuksessa, vaan myös aikuiset kietovat kärsänsä yhteen tervehtiessään (mikä vastaa meidän kättelyämme) ja käyttävät niitä toistensa hyväilyyn kosiskellessaan.

Nenänä kärsä on osoittautunut erittäin herkäksi aistimaan hajuja. Nostaessaan kärsänsä ilmaan ja käännellessään sitä puolelta toiselle periskoopin tavoin norsu voi aistia jopa yksittäisen käärmeen ruohikossa satojen metrien päässä. Joenuomien ollessa kuivia norsut käyttävät kärsäänsä paikallistamaan vettä, kaivavat jopa kolmimetrisiä kuoppia ulokkeellaan ja imevät kosteutta, joka tihkuu kaivannon pohjaan.⁷

Kärsää voi käyttää myös ”kuulemiseen”, se kun on herkkä värähdyksille. Norsujen on havaittu painavan kärsänsä maata vasten ”kuunnellakseen”. Tällä tavoin ne voivat havaita lajitovereidensa liikkeitä ja viestintää pitkien välimatkojen päästä. Norsut viestivät kärsän avulla muodostaen erilaisia ääniä. Ne esimerkiksi pakottavat ilman ulos kärsästä puhaltaen ”trumpettimaisesti”⁸ hyökätessään hyeenan kimppuun⁹ tai, mikä yleisempää, ”jyrisevät” matalataajuisesti tovereilleen.¹⁰ Lisäksi kärsää hyödynnetään myös visuaalisiin signaaleihin. Ylös nostettu kärsä voi olla varoitus tai uhkaus, kun taas alas laskettuna se saattaa merkitä alistumista.

Evolutionistit eivät kuitenkaan osoita taipumisen merkkejä norsun kärsän tärkeimmälle näkyvälle signaalille – sille, että sen suunnittelu todistaa Suunnittelijan olemassaolosta. Siksi luonnon suunnitteluvarastosta löytyy epäilemättä vielä runsaasti samantapaisia ”hämmästyttäviä oivalluksia” kuten ”hiiristä tuli norsuja evoluution sattumien kautta”.

Johtopäätökset

Todistusaineisto osoittaa, että norsut ovat aina olleet norsuja ja että ne on alusta alkaen suunniteltu täydellisiksi hämmästyttävän monikäyttöisine kärsineen. Ne on luotu lisääntymään ”lajinsa mukaan” aivan kuten Raamattu kertoo (1. Moos. 1:24–25). Tämän ei todellakaan pitäisi olla yllätys kenellekään.

SNORKKELIPULMA (evoluutiolle ja sen ajoitukselle)

Norsun ihmeelliselle vedenalaiselle snorklauskyvylle ratkaisevaa on, että sen keuhkot ovat nisäkkäiden keskuudessa ainutlaatuiset.¹¹ Muilla nisäkkäillä on nesteen täyttämä keuhkopussin ontelo keuhkojen ja rintakehän välissä. Jos norsuilla olisi näin, keuhkojen ja snorkkelikärsän ilmanpainetta korkeampi ympäröivän veden paine aiheuttaisi pienten verisuonien rikkoutumisen keuhkopussin ontelon lehdillä, mikä olisi kohtalokasta. (Kahden metrin syvyydessä paineen nousu olisi liian jyrkkä, noin 20 %.)

Norsun anatomiset erityispiirteet ovat kuitenkin raamatullisesta näkökulmasta aivan järkeviä – Jumala suunnitteli nämä eläimet ja varusti ne snorklausta varten.

Evoluution näkökulmasta maanisäkkäiden on sanottu kehittyneen jostakin yleisestä esivanhempien linjasta, jotka jotenkin muuttivat vedestä maalle. Miksi norsut sitten ovat niin erilaisia ainutlaatuisine keuhkoineen, jotka kauniisti täydentävät snorklauskyvyn?

Jotkut evoluutioon uskovat ovatkin esittäneet, että heidän mielestään manaateille ja dugongeille läheistä sukua olevat norsut kehittyivät vesieläimistä. He sanovat näin: ”sopii näppärästi käsitykseen, että norsut olivat kerran vesivauvoja”.

Tämä lisää uuden pulman jo ennestään ylikuormitetulle aikataululle, koska tällöin evoluution polku olisi kulkenut meriotuksesta (kala) maanisäkkääksi, takaisin mereen norsun ja dugongin oletetuksi esi-isäksi ja taas takaisin maalle (norsut).

DAVID CATCHPOOLE, Filosofian tohtori (kasvifysiologia)
Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän työskentelee kokopäiväisesti  Creation Ministries Internationalille Australiassa.