Luominen artikkeliarkisto

Carl Wieland

Theophilus Shickel Painter (1889–1969) oli kromosomeja koskevasta työstään kuuluisa amerikkalainen eläintieteilijä. Hänestä tuli huomattava eläintieteen professori Texasin yliopistoon, ja hän toimi sen rehtorina melkein koko toisen maailmansodan ajan aina vuoteen 1952.

Yliopiston rehtorina toimiessaan Painter nimettiin viralliseksi vastaajaksi virstanpylväänä toimineeseen kansalaisoikeuksia käsitelleeseen oikeustapaukseen Sweatt vastaan Painter. Tuo rotuerottelun täysinäiseen lakkauttamiseen Yhdysvaltojen koulutuksessa johtanut oikeudellinen ponnahduslauta syntyi, kun eräältä Hermon Sweattilta kiellettiin pääsy Texasin yliopistoon hänen rotunsa vuoksi.¹

Kuitenkin jo kauan ennen tätä Painter oli niittänyt mainetta annettuaan maailmalle jokaisessa ihmisen solussa olevien kromosomien virallisen lukumäärän. Vuonna 1921 hän käytti aluksi siittiösoluja kromosomien lukumäärän laskemiseen mikroskoopin avulla. Siittiö- ja munasolut muodostavat kumpikin puolet tästä lukumäärästä. Niiden käyttö oletettavasti helpotti laskemista sellaisesta, joka tuon ajan menetelmiä käyttäen näytti melko sekavalta. Hän päätyi lukuun 24, ja hänen on kirjattu sanoneen: ”Minusta tuntuu varmalta, että tämä on oikein.” Muut toistivat hänen kokeensa samoin tuloksin, joten päätettiin, että kromosomien kokonaislukumäärän täytyi olla 2 x 24 eli 48.

Tietenkin todellinen lukumäärä on oikeastaan 23 paria eli 46, ei 48. Maineikkaan Theophilus Painterin auktoriteetti oli kuitenkin niin vahva, että tämä lukumäärä pysyi kiistämättömänä yli 30 vuoden ajan. BBC:n kommentaattori Robert Matthewsin mukaan: ”Biokemistit kieltäytyivät vuosien ajan uskomasta, että ihmisillä on 23 paria kromosomeja”.² Miksi? ”Koska se oli ristiriidassa väitteiden kanssa”, jotka tämä ”vaikutusvaltainen amerikkalainen eläintieteilijä” oli tehnyt. Niinpä ”monet jättivät mieluummin huomiotta omin silmin näkemänsä todisteet kuin haastoivat tuon suuren miehen”.²

Prosessi tämän lumouksen murtamiseksi alkoi tosissaan vasta vuonna 1956. Sen sai aikaan kahden tutkijan tekemä julkaisu (Joe Hin Tijo ja Albert Levan skandinaavisessa tieteellisessä julkaisussa nimeltään Hereditas). Tutkijat olivat käyttäneet erilaista tekniikkaa kehon soluihin sukusolujen sijasta.

Matthews osoittaa toisessa julkaisussa, että ongelma ei ollut niinkään siinä, että Painter oli möhlinyt, vaan siinä, että ”tiedemiehet olivat mieluummin kumartaneet auktoriteettia kuin uskoneet omin silmin näkemiään todisteita. Tarkastellessaan oppikirjoissa olevia uusintapainoksia kromosomivalokuvista tutkijat huomasivat jälkeenpäin, että 23 paria oli selvästi nähtävissä – ja kuitenkin kuvatekstit valokuvien alla julistivat lukumääräksi 24.”³

Kromosomien lukumäärässä on kyse operationaalisesta tieteestä, toistettavista, havaittavissa olevista tosiasioista maailmasta ja siitä, miten se toimii. Evoluutio on puolestaan historiaa tutkivaa tiedettä, jossa ei ole kyseessä tosiasiat – siinä on kyse tulkinnasta. Evoluutiosta/pitkistä ajanjaksoista on tullut hallitseva viitekehys, itsestään selvänä pidetty runko ajattelulle, jota käytetään perustana sille, miten kaikki muu tieto tulkitaan. Tiedemiehet kohtaavat jatkuvasti ei vain yhtä ’Painteria’ vaan joukoittain ’auktoriteettihahmoja’, jotka julistavat tämän kehyksen ’tosiasiaksi’.

Nähtyämme, mitä tapahtui Painter-fiaskossa niinkin selvässä asiassa kuin kromosomien lukumäärä, ei pitäisi olla yllätys huomata, miten monet tiedemiehet orjallisesti seuraavat kehitysopillista haaraa – todisteista välittämättä.

CARL WIELAND, Lääkäri
Dr Wieland on Creation Ministries International -järjestön toimitusjohtaja Brisbanessa, Australiassa. Hän on myös perustanut  Creation-lehden, jonka suomalainen versio  Luominen-lehti on.