Y-kromosomisokki

Makoileva apina kuva alaosassa, yläosassa teksti Y-kromosomisokki. Kuva ©: creation.com
David Catchpoole

Tutkijat eivät olleet valmistautuneet siihen mitä he löytäisivät, kun he saivat sekvensoitua [määrittää DNA:n emäsparien (”kirjainten”) järjestys] simpanssin Y-kromosomin jonkin aikaa sitten ja vertasivat sitä ihmisen Y-kromosomiin.

Massachusettsissa sijaitsevan Cambridgen Whitehead Institute for Biomedical Research:n [Whiteheadin instituutti biolääketieteelliselle tutkimukselle] David Page sanoi: ”Y on täynnä yllätyksiä”. Dr Page ja hänen työryhmänsä olivat juuri saaneet selville, että simpanssin ja ihmisen Y-kromosomit ovat ”kauhistuttavan erilaisia toisistaan”.1,2

Miksi Dr Page käytti sanaa ”kauhistuttavan”? Koska hän uskoo evoluutioon – siihen että simpanssit ovat meidän lähimpiä kehitysopillisia sukulaisiamme. Mutta Pagen työryhmä huomasi, että simpanssin Y-kromosomissa oli vain kaksi kolmasosaa erilaisten geenien tai geeniperheiden määrästä verrattuna ihmisen Y-kromosomiin, ja vain 47 % proteiineja koodaavia osia ihmiseen verrattuna. Lisäksi yli 30 %:lta simpanssin Y-kromosomista puuttuu vastaava osa ihmisen Y-kromosomissa ja toisinpäin.

Nähtyään nämä ja muut jyrkät eroavuudet Y-kromosomien välillä, Page sanookin nyt: ”sukulaisuussuhde ihmisen ja simpanssin Y-kromosomien välillä on hajonnut käsiin.”

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Page ja hänen tutkijakollegansa epäilisivät evoluutiota. Todellakin, ovelasti sepitetty teksti tieteellisessä julkaisussa Naturessa ilmoitti, että ”Nopea evoluutio loitontaa simpanssin Y-kromosomia ihmisen vastaavasta”.3 Pagen kielenkäyttö kuitenkin turvautuu paljastavasti luojankaltaisiin voimiin selittääkseen simpanssin/ihmisen perimän alkuperää: ”Näyttää siltä että simpanssin ja ihmisen sukulinjoissa on tapahtunut Y-kromosomissa dramaattinen peruskorjaus tai uudelleenkeksiminen.”

On todellakin paljon järkevämpää, että ihmisen ja simpanssin Y-kromosomien ”merkillisellä eroavuudella”2 ei ole mitään tekemistä oletetun kehitysopillisen syntyperän kanssa, vaan että ne ovat kaikesta päätellen suunnitellut sellaisiksi. Suunnittelu ei selitä ainoastaan Y-kromosomeja, vaan myös miksi yleensäkään on kromosomeja. Ne eivät todellakaan muodostuneet sattumalta (1. Moos. 1:26–27, Room. 1:20).

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Buchen, L., The fickle Y Chromosome, Nature  463(7278):149, 14.1.2010. (David Pagen lainaukset ovat tästä lähteestä peräisin, ellei toisin ole mainittu.)
  2. Hughes, J., et al. (sisältäen David Pagen), Chimpanzee and human Y chromosomes are remarkably divergent in structure and gene content, Nature  463(7280):536-539, 28.1.2010.
  3. Viite 1 sisällysluettelosivu, ts. p. 129.

DAVID CATCHPOOLE, Filosofian tohtori (kasvifysiologia)
Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän työskentelee kokopäiväisesti Creation Ministries Internationalille Australiassa.

Creation  33(2):56, huhtikuu 2011
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: creation.com