Luominen artikkeliarkisto

Russell Krigg

”Ja Jumala sanoi: ’Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan’. Ja tapahtui niin: Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat’. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’. Ja Jumala sanoi: ’Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi’. Ja tapahtui niin. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.”

”Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut. Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.”

”Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva, sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti” (1. Moos. 1:24-31; 2:20-22; 3:20).

Raamattu kertoo, että luomisviikon kuudentena päivänä Jumala loi kaikki maalla elävät eläimet. Hän teki tämän käskemällä: ”Tuottakoon” maa maaeläimet, ja niin tapahtui.

Jumala teki eläimiä, joilla on meille erityistä käyttöä, kuten lehmät, lampaat ja hevoset. Hän teki pieniä eläimiä niin kuin oravat ja hämähäkit, kanit ja hiiret, sammakot ja liskot. Ja lisäksi muita eläimiä, kuten apinat ja elefantit ja monia muita. Tuona päivänä Jumala loi myös kaikki erilaiset dinosauruslajit. Kaikki ilmestyivät välittömästi Jumalan käskystä ja ne elivät sovussa keskenään. Millainen näky sen on täytynyt ollakaan!

Mistä voimme tietää, että Jumala loi dinosaurukset, kun Raamatussa ei mainita dinosauruksia? Raamattu ei mainitse myöskään kirahveja, elefantteja tai kenguruja, mutta silti me tiedämme, että Jumala loi nämäkin maaeläimet kuudentena päivänä. Me tiedämme Jumalan luoneen myös dinosaurukset kuudentena päivänä, koska nekin ovat maaeläimiä.

Kamppailivatko ja kehittyivätkö nämä eläimet miljoonien vuosien aikana? Eivät! Raamattu kertoo meille, että Jumala loi kunkin eläimen ”lajinsa mukaan”. Tämä tarkoittaa, että Jumala antoi kullekin eläimelle kyvyn saada itsensä kaltaisia eläinlapsia. Yksi luotu laji ei voinut muuttua toiseksi, ei silloin eikä nytkään. Kanit saavat vauvakaneja, eivät vauvakenguruja! Näin on kaikkien eläinten kanssa. Kun dinosaurus laski munansa, siitä kuoriutui vauvadinosaurus, ei vauvalintua!

ENSIMMÄINEN IHMINEN, AADAM

Nyt maapallo oli valmis ollakseen kotina Jumalan ihmeellisimmille luomuksille, ensimmäisille ihmisille, Aadamille ja Eevalle. Ennen tätä Jumala jutteli sanoen: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Kenelle Jumala oikein puhui? Ei ainakaan enkeleille, sillä meitä ei ole luotu enkeleiden kuviksi. Eikä yhdellekään eläimelle, kuten apinoille, koska meitä ei ole luotu myöskään niiden kuviksi.

Sen on täytynyt olla keskustelu Pyhän Kolminaisuuden kolmen persoonan kesken: Taivaallisen Isämme, Herran Jeesuksen ja Pyhän Hengen kesken. (Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa käytetty sana ”Jumala” tarkoittaa hepreankielellä useampaa kuin yhtä Persoonaa). Miksi? Mahdollisesti siksi, että ihmiselle halutaan näyttää kuinka erityinen ihminen on ja kuinka täydellisesti ihminen eroaa kaikista eläimistä, sillä ihmisessä on jotain Jumalan olemuksesta.

ERITYINEN IHMINEN

Me muistutamme Jumalaa monella tapaa, ja eroamme eläimistä monella tapaa.

1. ”Jumala on Henki” (Joh. 4:24). Eläimistä poiketen sinulla on ikuisesti elävä sielu. Voit täyttyä Jumalan Pyhällä Hengellä, ja voit itse suoraan rukoilla Jumalaa.
2. ”Jumala on rakkaus” (1. Joh. 4:8). Voit rakastaa ja palvoa Jumalaa, rakastaa muita ihmisiä ja tietää, että Jumala rakastaa sinua. Eläimille tämä ei ole mahdollista.
3. ”Herra on hyvä” (Ps. 34:9; 1. Piet. 2:3). Jumala on pyhä ja täydellinen, tämä tarkoittaa sitä, ettei Hän koskaan tee mitään väärää – Hän myös käskee meidän olla pyhiä ja täydellisiä. (3. Moos. 11:44–45; Matt. 5:48). Toisin kuin eläimillä, ihmisillä on omatunto, joka kertoo meille mikä on oikein ja mikä on väärin.

Me eroamme eläimistä monella muullakin tavalla.

1. Me voimme puhua toisten ihmisten (ja Jumalan) kanssa. Eläimet viestittävät varoituksia, vihamielisyyttä tai ystävällisyyttä toisilleen tekemillään äänillä, hajuilla, tavoilla, miten ne seisovat tai liikkuvat sekä kasvojen ilmeillä. Eläimet eivät kuitenkaan pysty puhumaan (tai kirjoittamaan!) todellista kieltä. (Tämän tekstin kirjoittaja ei ole eläin, eikä sekään joka tätä lukee!).
2. Me voimme valita mitä teemme, mutta eläimet toimivat vaiston varassa. (Juud. jae 10).
3. Me voimme lohduttaa toisia heidän suruissaan ja nauraa toisten kanssa heidän iloissaan. Eläin voi auttaa toista eläintä, mutta ne eivät pidä ensiapuasemia tai sairaaloita.
4. Me voimme valmistaa ruokamme tulen (tai sähkön) avulla. Eläimet pelkäävät tulta.
5. Me voimme viljellä peltoja, istuttaa kasveja ja korjata niistä satoa.
6. Me voimme keksiä monimutkaisia asioita, kuten tietokonepelejä, musiikkisoittimia, maalauksia, matematiikkaa ja lentokoneita, sekä käyttää kelloja mitataksemme ajan kulumista. Eläimet saattavat tehdä pesiä, ja koloja, mutta niiden luovuus rajoittuu tähän.
7. Jumala tiesi että koittaisi aika, jolloin Hän tulisi ihmiseksi ja eläisi maan päällä Jeesuksena Kristuksena. Hän antoi ensimmäiselle ihmiselle, Aadamille, ruumiin jollaisessa Herra Jeesus Kristus eräänä päivänä näyttäytyisi.

EEVA, ENSIMMÄINEN NAINEN

Luodakseen ensimmäisen naisen Jumala teki jotain todella erityistä. Hän nukutti Aadamin syvään uneen. Tämän jälkeen Jumala otti yhden Aadamin kylkiluista, ja suurella viisaudella ja taidolla Hän loi tästä kylkiluusta tuon ihanan naisen josta tulisi Aadamin vaimo ja auttaja. Kun Jumala antoi naisen Aadamille, se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Aadam antoi naiselle nimen Eeva, joka tarkoittaa elävä, koska Eevasta tulisi koko ihmiskunnan äiti. Jokainen sen jälkeen elänyt ihminen on hänen jälkeläisensä.

Eikä Aadamillakaan ollut hätää. Jumala tiesi tarkalleen mitä teki ottaessaan kylkiluun, sillä se on kehomme ainoa luu joka kasvaa takaisin, jos se poistetaan. Tämä ei vaikuttanut myöskään heidän lapsiinsa, sillä kaikilla nykyisillä naisilla ja miehillä on sama määrä kylkiluita.

Jumala siunasi Aadamia ja Eevaa ja kehotti heitä saamaan monta lasta ja täyttämään maan. Jumala siis itse suunnitteli miehen ja naisen välisen avioliiton ja perheen, jo Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.

Jumala myös käski Aadamia ja Eevaa pitämään huolta maapallosta. Jumala halusi ihmisten, jotka oli luotu Hänen kuvikseen, pitävän Hänen puolestaan hyvää huolta maapallosta ja kaikesta mitä siinä on. Meidät tarkoitettiin ottamaan selvää kaikesta maapallolla olevasta ja käyttämään tätä tietoa ihmisten ja eläinten hyväksi, Jumalaa miellyttävällä tavalla.

PALJON HYVÄÄ SYÖTÄVÄÄ, NAM!

Aadam ja Eeva elivät ihanassa puutarhassa, jota kutsuttiin Eedeniksi. Mitä he söivät? Jumala sanoi Aadamille, että heillä on vapaus syödä hedelmiä kaikista puutarhan puista, paitsi hyvän ja pahan tiedon puusta. Tällainen ruokavarasto ei koskaan loppuisi, koska Jumala oli ohjelmoinut kasvit ja puut (kun Hän oli tehnyt ne kolmantena päivänä luomisviikolla) lisääntymään siementensä kautta.

Myös eläimet saivat syödäkseen ”kaikkinaiset viheriät ruohot”. Ja niinpä Jumala sanoi alussa, ettei ihmisten tai eläinten tulisi syödä lihaa. Vasta vedenpaisumuksen jälkeen, Nooan aikana, Jumala sanoi ihmiselle, että tämä voisi syödä lihaa (1. Moos. 9:3).

Kaikki oli kaunista ja täydellistä Jumalan tarkoitusta varten. Eikä mikään, mitä Jumala oli tehnyt, ollut huonoa tai pahaa. Silloin ei ollut taistelua olemassaolosta, ei sairautta, ei kärsimystä, ei syntiä, ja mikä tärkeintä, ihmisten ja eläinten ei tarvinnut kuolla!

Luomisviikon aikana Jumala katsoi sitä, mitä Hän oli tehnyt ja sanoi sitä ”hyväksi” kuusi kertaa. Nyt, kuudentena päivänä, kun kaikki oli valmista, Jumala katsoi jälleen tekemäänsä ja sanoi riemuiten: ”Sangen hyvää!”

Sanaa ”dinosaurus” ei löydy Raamatusta, koska sana keksittiin vasta noin 165 vuotta sitten. Kuitenkin Jobin kirjassa 40:10-14 kuvaillaan dinosauruksen kaltaista eläintä, jota kutsutaan behemotiksi, ja 40 luvun lopusta lähtien toista eläintä nimeltä leviatan. Heprealaisia sanoja, jotka tavallisesti käännetään tarkoittamaan ”lohikäärmettä”, löytyy Vanhasta Testamentista yli 30 kertaa (englanninkielinen King James Version, KJV). Modernit käännökset, kuten englanninkielinen New International Version, NIV [myös suomalainen vuoden 1992 käännös] usein käyttävät sanaa ”hirviö” (Ps. 74:13; Jes. 51:9). Raamatusta voimme lukea, että ihminen ja dinosaurus elivät aikoinaan samanaikaisesti.