Luominen artikkeliarkisto

Robert Gurney

Työskennellessäni lääkärinä viidakkosairaalassa Tansaniassa, Itä-Afrikassa, monet hoitamistani potilaista kärsivät skistosomiaasista eli halkiomatotaudista. Tämän loisperäisen taudin aiheuttavat useat imumatojen tai laakamatojen lajit [engl. species] Schistosoma-suvusta. Hoitamani sairauden kyseenomaisen muodon aiheuttaja oli Schistosoma haematobium.¹

Tällä madolla, kuten hyvin monilla muillakin loiseliöillä, on merkillinen ja monimutkainen elinkaari, joka uhmaa kehitysopillisia selitysmalleja.

Se käy läpi seitsemän eri kehitysvaihetta ja viettää osan elinkaarestaan väli-isännässä, makean veden etanassa. Tällaisten eliöiden monimutkaisuus viittaa Luojaan, mutta tauteja aiheuttavien lois- ja pieneliöiden olemassaolo herättää myös kysymyksiä Jumalan ”sangen hyvästä” luomistyöstä ja Nooan aikaisesta maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta.

Todisteita luomisen puolesta

Mitä rakenteeseen tulee, kaikki elävät olennot – mukaan lukien kaikkein ”yksinkertaisimmatkin” elämänmuodot (yksisoluiset eliöt) – ovat ällistyttävän monimutkaisia, hienostuneita, ohjelmoituja koneita. Molekyylibiologi Michael Denton on arvioinut, että jos osaisimme rakentaa yhtä monimutkaisen koneen kuin mitä yksi solu on, menisi työhön aikaa vähintään miljoona vuotta – työtä olisi tehtävä yötä päivää ja osia valmistettava sarjatuotantona.²

Tietyn tyyppistä monimutkaisuutta on sekin, miten erilaisia vaiheita jotkut eläimet käyvät läpi elinkaarensa aikana. Esimerkiksi perhonen on olemassa munana, toukkana, kotelona ja aikuisena perhosena. Kotelossa toukan sisäelimet hajoavat liemeksi, ja tämä liemi järjestyy itsestään kauniiksi, uskomattoman monimutkaiseksi aikuiseksi perhoseksi! Koko prosessi munasta perhoseksi on ohjelmoitu geeneihin, se on ihme, joka uhmaa kehitysopillisia selitysmalleja.³

Vähäpätöiset halkiomadot (Schistosoma) eivät ehkä herätä meissä ihastusta samalla tavalla, mutta niiden elinkaareen kuuluu seitsemän eri vaihetta (munavaihe mukaan lukien)! Tämäkin on ihme, joka uhmaa kehitysopillisia selitysmalleja.

Rakkauden Jumala?

Schistosoma-loiset, kuten kaikki muutkin elävät olennot, ovat todisteita luomisesta – mutta ne herättävät myös tiettyjä kysymyksiä. Sir David Attenborough’lta on usein kysytty, miksi hän ei anna Jumalalle kunniaa luomistyöstä kuvaillessaan luomakunnan ihmeellisyyksiä. Näin hän kerran vastasi:

”Kun kreationistit sanovat Jumalan luoneen jokaisen yksittäisen lajin [engl. species] erikseen, he mainitsevat aina esimerkkeinä kolibrit, tai orkideat ja auringonkukat, kauniita asioita.

Mutta itselläni on tapana ajattella loismatoa, joka juuri porautuu Länsi-Afrikassa rantapenkereellä istuvan pojan silmään – [matoa] joka tekee pojasta sokean.

Ja [kysyn heiltä], väitättekö, että tämä Jumala johon te uskotte – jonka te myös sanotte olevan armollinen Jumala – joka välittää jokaisesta yksittäisestä ihmisestä, väitättekö Hänen luoneen tämän madon, joka ei kykene elämään muutoin kuin viattoman lapsen silmämunassa? Sillä se ei minusta käy yksiin täynnä armoa olevan Jumalan kanssa.”⁴

Pankaa merkille, ettei Attenborough antanut tieteellistä perustetta hylätä uskoa Luojaan. Hän antoi teologisen perusteen hylätä usko hyvään ja rakastavaan Raamatun Jumalaan. Ensimmäiseksi herää siis kysymys: ”Miksi Jumala, jos Hän on hyvä ja rakastava, loi tauteja aiheuttavia loisia? Puhumattakaan kaikista taudeista, väkivallasta, kärsimyksistä ja kuolemasta, joita näemme ympärillämme luonnossa?”

Suora Raamatullinen vastaus on, että näitä asioita ei ollut alkuperäisessä luomakunnassa. Ne tulivat maailmaan vasta syntiinlankeemuksen jälkeen, kun Aadam ja Eeva rikkoivat Jumalaa vastaan (1. Moos. 3:14–24; Room. 8:18–25). Ne tulivat osana ”kirousta” (Ilm. 22:3). Kuudesti meille kerrotaan Jumalan nähneen luomansa ”hyvänä”, ja seitsemännellä kerralla Hän näki luomansa ”sangen hyvänä” (1. Moos. 1:4–31).

Seitsemän on ”täydellisyyden luku” ja sanojen ”se oli (sangen) hyvä(ä)” seitsenkertainen toisto tarkoittaa alkuperäisen luomakunnan ehdotonta hyvyyttä ja täydellisyyttä. Minkä tahansa pahuuden, niin moraalisen kuin fyysisen, olemassaolo kielletään täysin. Sairaus on mitä ilmeisimmin fyysinen paha. Sitä ei ollut olemassa alkuperäisessä luomakunnassa, eikä sitä tule olemaan uudessa luomakunnassakaan, kun Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan (Jes. 11:6–9; 65:17–25; Ap.t. 3:21; Room. 8:18–25; 2. Piet. 3:1–13; Ilm. 21:1–5; 22:3).

Teistisen evoluution kannattajat ja muut kristityt, jotka hyväksyvät sekulaarisen [maallisen] uskon ”miljooniin vuosiin”, eivät voi antaa tätä vastausta. He uskovat Jumalan luomismenetelmän olleen prosessi, joka koostui miljoonista vuosista kuolemaa, tauteja, väkivaltaa, kärsimystä ja riutumista.

Fossiileissa (joiden he uskovat edustavan miljoonia vuosia maanpäällistä elämää ja kuolemaa ennen syntiinlankeemusta) on selkeästi nähtävissä todisteita kaikista näistä pahuuksista. Joissain fossiileissa on esimerkiksi todisteita syövästä. Voiko syöpää kuvailla ”sangen hyväksi”? Ei liene yllättävää, että monet ei-kristityt sanovat, että tällainen jumala (jos hän olisi olemassa) olisi julma ja epäpätevä, eikä ansaitsisi heidän palvontaansa.

Haitallisten loisten alkuperä

Seuraavaksi herää kysymys: Jos alkuperäisessä luomakunnassa ei ollut tauteja aiheuttavia loisia, miten niitä on nyt? Emme voi antaa varmaa vastausta, mutta voimme järkevästi spekuloida [ajatella teoreettisesti]. Mielestäni on vaikea uskoa, että ne luotiin varta vasten syntiinlankeemuksen jälkeen, sillä 1. Mooseksen kirjan toisen luvun alussa (jakeet 1-3) sanotaan, että Jumalan luomistyö tuli valmiiksi ”seitsemäntenä päivänä” (vrt. 2. Moos. 20:11).

Siinä tapauksessa, näiden loisten on täytynyt olla vaarattomia ja hyödyllisiä alkuperäisessä muodossaan. Jotkut saattoivat olla itsenäisiä ja elää vapaasti, toiset taas saattoivat elää hyödyllisessä symbioottisessa suhteessa eläinten tai ihmisten kanssa. Mutta kun Aadam ja Eeva lankesivat, alkoi kaikki kääntyä huonoon suuntaan. Nämä aiemmin harmittomat olennot rappeutuivat ja niistä tuli loisivia ja vahingollisia. Syntiinlankeemus ja sitä seurannut kirous olivat ainutkertaisia tapahtumia, pian ihmiskunnan historian alkamisen jälkeen. Ei siis ole mitään pakottavaa syytä sille, miksi Jumala ei olisi voinut ihmeen kautta aiheuttaa näiden eliöiden muuttumista patogeenisiksi (tauteja aiheuttaviksi). On kuitenkin muitakin keinoja, joita Hän olisi voinut käyttää.

Jotkin eliöt ovat voineet alkaa loisia mutaatioiden seurauksena. Ne rappeutuivat ja menettivät kykynsä elää itsenäisesti tai symbioottisesti, jolloin niistä tuli vahingollisesti riippuvaisia isännistään. On huomattava, että mutaatiot aiheuttavat musertavissa määrin geneettisen informaation vähentymistä. Tällaisia rappeuttavia muutoksia on havaittavissa tauteja aiheuttavissa mikrobeissa, kuten Mykoplasmassa, joka aiheuttaa tietyntyyppistä keuhkokuumetta, sekä koleraa ja lepraa aiheuttavissa taudinaiheuttajissa.⁵

Myös muunlaisia geneettisiä muutoksia on voinut tapahtua. Mikrobit voivat esimerkiksi vaihtaa geenejä keskenään. Paiseruttoa aiheuttava bakteeri todennäköisesti syntyi useamman kuin yhden muutoksen seurauksena.⁶

Monen loiseliön elinkaari on kuitenkin niin monimutkainen, että uutta geneettistä informaatiota on saatettu tarvita. Mutaatiot eivät tuota uutta geneettistä informaatiota, joten informaatio on mahdollisesti ollut olemassa jo alusta lähtien. Kuitenkin ennen syntiinlankeemusta se on ollut ”pois päältä” ja lankeemuksen jälkeen se on ”kytketty päälle”. Jumala olisi voinut sisällyttää tämän geneettisen informaation, sillä Hän on tiennyt jo etukäteen Aadamin ja Eevan rikkovan Häntä vastaan.

Toinen mahdollisuus on, että joistain eläinten kanssa symbioosissa eläneistä loiseliöistä on voinut tulla loisivia ja haitallisia vasta niiden tunkeuduttua ihmisiin. Lisäksi, ihmisen immuunijärjestelmän rappeutuminen on saattanut vaikuttaa osaltaan herkkyyteemme aiemmin vaarattomien eliöiden loisimiselle.

Loiset arkissa

Kolmas kysymys on tämä: Miten arkissa olleet kahdeksan ihmistä, jotka selviytyivät ainoina ihmisinä maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, saattoivat kantaa kaikki tauteja aiheuttavat lois- ja pieneliöt, jotka voivat selviytyä vain ihmisissä? Raamatullisia kreationisteja pilkataan tämän vuoksi, ei vain ei-kristittyjen osalta, vaan sekä teistiseen evoluutioon uskovien että vanhaan maapalloon uskovien kreationistien osalta, jotka uskovat vedenpaisumuksen olleen paikallinen. Mahdollisia vastauksia tähän kysymykseen ei kuitenkaan ole vaikeaa löytää, jos niitä on valmis etsimään.

Ilmeisin vastaus on, ettei suurinta osaa nykyisistä – tai mahdollisesti ainoatakaan – vain ihmisissä loisivista, tauteja aiheuttavista eliöistä ollut olemassa nykyisen kaltaisena vedenpaisumuksen aikaan. Niillä on ollut runsaasti aikaa muuttua vedenpaisumuksen jälkeen. Monet vedenpaisumusta edeltäneen maailman tauteja aiheuttavista eliöistä saattoivat hävitä vedenpaisumuksessa, mutta toisia on tullut niiden tilalle.

Eräs ehdotus on, että osa nykyään vain ihmisissä elävistä tauteja aiheuttavista eliöistä, olisi ollut huomattavasti vähemmän erikoistuneita vedenpaisumuksen aikaan.⁷ Siihen aikaan ne kykenivät menestymään hyvin monenlaisissa eläimissä, mutta sittemmin niistä on tullut täysin riippuvaisia ihmisisännistä. Ihmisillä nykyään yleiset virussairaudet voivat hyvinkin olla peräisin eläinsairauksista. New Scientist -lehden raportissa sanotaan seuraavaa:

”Samaan tapaan kuin historioitsijat, kuten Chicagon yliopiston William McNeill, sekä muut tutkijat jäljittävät isorokon lehmärokkoon, niin myös tuhkarokko todennäköisesti kehittyi karjarutosta tai penikkataudista, ja influenssa sikojen taudeista.”⁸

Dr Wieland on mm. ehdottanut⁷, että jotkin eliöt saattoivat aiheuttaa tauteja (yleensä eläimissä) jo ennen vedenpaisumuksen alkua. Oireettomat kantajat olisivat voineet kuljettaa joitakin tauteja mukanaan arkissa. Joka tapauksessa kaikkien syntiinlankeemuksen jälkeen tauteja aiheuttaviksi tulleiden eliöiden täytyy olla peräisin täysin vaarattomista eliöistä.

Johtopäätökset

Halkiomato-loinen, kuten monet muutkin tauteja aiheuttavat eliöt, on läpikotaisin vastenmielinen eliö. Se kertoo meille luomakunnasta, joka on turmeltunut seurauksena ihmisen kapinoinnista Jumalaa vastaan. Tästä huolimatta halkiomadon monimutkaisuus ja hämmästyttävä elinkaari todistavat Jumalan voimasta ja jumalallisuudesta (Room. 1:20).

Tämänkaltaisten, tauteja aiheuttavien eliöiden olemassaolo herättää tiettyjä kysymyksiä. Näihin vastaamiseksi voisimme vedota Jumalan ihmeelliseen väliintuloon – mikä itse asiassa olisi ollut Häneltä aivan järkevää syntiinlankeemuksen ja vedenpaisumuksen ainutkertaisissa olosuhteissa – mutta meidän ei tarvitse tehdä sitä. Meidän on vain oltava halukkaita etsimään järkeviä vastauksia ja viitsittävä etsiä niitä!

Schistosoma haematobiumin elinkaari

Loisen elämä alkaa munana, joka on laskettu ihmisisännän virtsanjohtimeen tai virtsarakkoon. Muna poistuu elimistöstä virtsan mukana ja makeassa vedessä siitä kuoriutuu vapaana uiva miracidium-toukka. Tämä värekarvallinen eliö ui monien karvanomaisten värekarvojensa avulla. Se etsii makean veden etanan ja tunkeutuu siihen etanan jalan kautta. Siellä se muuttuu ”primaariseksi sporokystaksi”, jonka sisällä solut jakaantuvat ja alkavat tuottaa ”sekundaarisia sporokystiä”. Nämä siirtyvät etanan maksahaimaan. Jokaisen sekundaarisen sporokystin solut alkavat taas jakaantua ja tällä kertaa niistä syntyy tuhansia uusia parasiitteja, kerkariatoukkia, joita poistuu etanaisännästä päivittäin.

Kerkariatoukilla on hännät ja ne ovat erittäin liikkuvia. Nämä toukat kykenevät tartuttamaan ihmisen. Toukat tunkeutuvat ihmisen ihon läpi kiinnityttyään siihen ja tutkittuaan sitä. Loinen erittää entsyymejä jotka hajottavat ihon proteiineja ja mahdollistaa kerkariatoukan pään tunkeutumisen ihon läpi. Kun toukka tunkeutuu ihon läpi, se menettää häntänsä ja muuttuu vaeltavaksi skistosomulaksi.

Skistosomula kulkeutuu verenkierron mukana keuhkoihin, jossa se muuttuu edelleen ennen kuin se siirtyy maksaan. Maksassa se alkaa syödä punasoluja, ja siellä tämä lähes täysikasvuinen mato myös pariutuu, naaras elää lyhyemmän uroksen muodostaman halkion sisällä. Aikuiset madot ovat noin 10 mm pituisia. Lopulta ne matkaavat maksasta virtsarakon, virtsanjohtimien ja munuaisten laskimopunoksiin. Täysikasvuiset loiset alkavat tuottaa munia, jotka kulkevat virtsanjohtimien ja virtsarakon seinien läpi virtsaan.¹

1. Ks. lisää skistosomiaasista osoitteesta en.wikipedia.org/wiki/Schistosomiasis

Halkiomadon aiheuttamia rakkuloita kyynärvarressa.

ROBERT GURNEY, Lääkäri.
työskenteli lähetyslääkärinä Israelissa, Tansaniassa ja Keniassa 17 vuotta ja sen jälkeen yleislääkärinä Isossa‑Britanniassa. Gurney on kirjoittanut kirjoja ja artikkeleita useista aiheista, mukaan lukien kirjasen Six-Day Creation: does it matter what you believe?