Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

NASA:n James Webb -avaruusteleskooppi (JWST) laukaistiin radalleen vuonna 2021. Tunnetumpaan Hubble-avaruusteleskooppiin verrattuna sillä on parempi erotuskyky mutta vain puolet sen massasta. JWST:n peili on kuusi kertaa niin suuri kuin Hubblen peili. Niinpä se pystyy havaitsemaan valtavien etäisyyksien takaa tulevaa valoa, joka evolutionististen alkuräjähdysmallien mukaan olisi lähtenyt liikkeelle pian alkuräjähdyksen jälkeen. Esimerkkinä tästä on JWST:n loppuvuodesta 2023 löytämä hiilipilvi, joka on ”ajoitettu” 350 miljoonan vuoden päähän alkuräjähdyksestä.¹

Mutta eihän hiiltä pitäisi olla olemassa niin varhain!

Alkuräjähdyksen nukleosynteesi

Ongelma johtuu siitä, että naturalistisen kosmologian mukaan kaikki alkuaineet ovat syntyneet nukleosynteesiksi kutsutussa prosessissa, jossa muodostuu uusia atomiytimiä eli atomien pienen pieniä, massiivisia keskuksia, jotka koostuvat protoneista ja yleensä myös neutroneista. (Teorian mukaan 380 000 vuoden kuluttua alkuräjähdyksestä maailmankaikkeus oli jäähtynyt riittävästi, jotta ytimet saattoivat yhdistyä elektroneihin muodostaen atomeja.)

Alkuräjähdyksen nukleosynteesi kykenisi tuottamaan vain kaikkein kevyimpiä alkuaineita: vetyä (yksi protoni), heliumia (kaksi protonia) ja pieniä määriä litiumia (kolme protonia). Kevyet aineet eivät pystyisi fuusioitumaan raskaammiksi. Eräs syy tähän on se, ettei ole olemassa massaltaan 5 tai 8 olevia stabiileja isotooppeja. Tämä ”tukos fuusioitumisen tiellä” estäisi raskaampien alkuaineiden muodostumisen.

Tähtien nukleosynteesi

Evoluutioon uskovat kosmologit ovat sen sijaan sitä mieltä, että raskaammat alkuaineet muodostuivat massiivisissa tähdissä. Aluksi tähdet ”polttivat” runsaasti vetyä, mikä ajan myötä nosti ytimen tiheyttä heliumpitoisuuden kasvaessa. Valtava paine mahdollisti fuusioitumisen tiellä olleen tukoksen ohittamisen niin sanotun kolmi­alfareaktion kautta, jossa kolme heliumydintä yhdistyy hiiliytimeksi. Heliumytimien lisääminen olisi tuottanut vieläkin raskaampia alkuaineita. Rautaa ja nikkeliä raskaampien alkuaineiden olisi täytynyt syntyä supernovissa (räjähtävissä tähdissä). Tämä sir Fred Hoylen teoria tähtien nukleosynteesistä teki hänestä kuuluisan. Hoylelle ei kuitenkaan myönnetty Nobel-palkintoa, koska hän kritisoi jyrkästi alkuräjähdysteoriaa ja darvinistista evoluutiota. (Ks. englanniksi myös creation.com/hoyle, creation.com/nucleosynthesis.)

Evolutionismin ja kreationismin ennusteet

Hiilen muodostumisen edellytyksenä ovat siis varhaiset tähdet (joiden synnyssä on omat ongelmansa – ks. Luominen 22:17–20, 2016; englanniksi creation.com/stars). Näin ollen alkuräjähdyksestä olisi pitänyt kulua vähintään miljardi vuotta ennen kuin hiiltä olisi voinut muodostua merkittäviä määriä. Naturalistiset kosmologit joutuvat nyt tarkistamaan perusteellisesti joko alkuräjähdysmallin tai tähtien kehitysskenaariot.

Samaan aikaan tutkijat kääntävät varhaisen hiililöytönsä syyksi suhtautua optimistisesti evoluutioon: ehkä elämäkin kehittyi paljon aiemmin kuin he luulivat.² Hiili on tietenkin välttämätön mutta ei alkuunkaan riittävä edellytys elämälle. Kemiallinen evoluutio (elämän synty elottomista kemikaaleista) on ristiriidassa todellisen kemian kanssa (ks. englanniksi creation.com/origin).

Vuoden 2022 alussa jotkut kreationistit kuitenkin ennustivat, että JWST löytäisi raskaita alkuaineita erittäin kaukaisista, alkuräjähdysteorian kannalta aivan liian varhaisista kohteista.³ Tämän löydön lisäksi havaittiin happea, joka on hiiltä raskaampi alkuaine, täysin kehittyneessä galaksissa, joka on ”ajoitettu” vain 300 miljoonan vuoden päähän alkuräjähdyksestä.⁴ Voiko joku vielä väittää, ettei luomistiede tee onnistuneita ennusteita?

JONATHAN SARFATI, FT (fysikaalinen kemia)
Jonathan Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta, ja hän on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Sarfati on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista mukaan lukien kattava tieteellinen ja teologinen kommentaari 1. Mooseksen kirjan luvuista 1–10.