Ihmesammakko! Hämmästyttävä sammakko synnyttää suunsa kautta

Rheobatrachus silus
Carl Wieland

Löytö poikasiaan mahalaukussaan hautovasta sammakkolajista saattoi tiedemaailman tolaltaan.Rheobatrachus silus-naaraan löydyttyä vuonna 1973 Kaakkois-Queenslandista, Australiasta, sen havaittiin synnyttävän eläviä poikasia suunsa kautta!

Emosammakko nielee munansa niiden hedelmöittämisen jälkeen ja lopettaa sitten ruoan syömisen. Nämä munat kehittyvät kuutisen viikkoa ja käyvät läpi eräänlaisen nuijapäävaiheen. Kaikki tämä tapahtuu mahalaukun sisällä, eivätkä ne joudu ruoansulatuksen kohteiksi tai kulkeudu edemmäs suoleen.

Tämän sammakon mahalaukku on melko normaali – se erittää suolahappoa ja voimakasta entsyymiä, jotka tavallisesti hajottaisivat ja sulattaisivat mitä tahansa mahalaukun sisältönä olisikaan. Kuitenkin munien ympärillä oleva hyytelö sisältää erityistä kemikaalia, joka ”katkaisee” hapon tuotannon (pysäyttämällä siten ruoansulatusprosessin) ja näyttää estävän mahalaukkua päästämästä sisältöään edemmäs suoleen.

Kondalillan kansallispuisto

Yllä: Kondalillan kansallispuisto

Onko se kuollut sukupuuttoon?

Monien asiantuntijoiden mielestä ”ihmesammakko”, Rheobatrachus silus, on nyt kuollut sukupuuttoon.

Niitä on nähty vain Kondalillan kansallispuiston purossa, Montvillen ja Mapletonin välillä, Queenslandissa, Australiassa.

1970-luvun puolivälissä saatettiin nähdä yli sata sammakkoa yhden illan aikana. Nyt niitä ei ole nähty enää ollenkaan. Itse asiassa viimeinen kirjattu havainto on joulukuulta 1979.

Jotkut sammakkoharrastajat toivovat, että Rheobatrachus löydettäisiin uudelleen. Se on Australian ainoa varsinainen vedessä elävä sammakko: se viettää suurimman osan ajastaan puron pohjassa tai piileskelee lukemattomien vedenalaisten kivien ja lohkareiden alla Kondalillan sademetsässä.

Tämä kemikaali, prostaglandiini E2, rentouttaa myös mahalaukun seinämiä mahdollistaen sen ohentumisen ja valtavan laajenemisen. (Kun nuijapäät ovat muodostuneet, ne tuottavat lisää tätä kemikaalia.) Koska sammakon mahalaukussa on kerrallaan jopa 26 poikasta, jotka eivät tule ulos ennen kuin niillä on täysin muodostuneet raajat, jotkut osat valtavasti laajentuneesta mahalaukusta tulevat yhtä ohuiksi ja läpinäkyviksi kuin muovipussi.

”Synnytyksen” tiedetään tapahtuneen yhden valtavan, mahalaukun tyhjentävän oksentamisen kautta; kuitenkin on paljon tavallisempaa, että synnytykset tapahtuvat yksi kerrallaan, kestäen yhteensä jopa viikon. Tehdäkseen tämän emosammakko tulee veden pintaan ja rentouttaa ruokatorvensa. Näin vauvasammakko voi tulla emonsa kielelle ennen kuin se siirtyy ammollaan olevasta suusta ulos.

On käsittämätöntä ajatella, miten kehitysopin kannattaja kuvittelisi, että sammakkolaji, joka lisääntyy onnistuneesti munimalla ja tästä edelleen uiskenteleviksi nuijapäiksi, olisi muuttunut mutaatio- ja valintakokeilujen kautta poikasiaan mahassaan hautovaksi. Uusdarvinismi väittää, että evoluutiota tapahtuu perintötekijöissä satunnaisten muutosten (mutaatioiden) sarjoissa; jokaisen tämänkaltaisen muutoksen täytyy jotenkin tehdä todennäköisemmäksi perityn informaation siirtymisen seuraavalle sukupolvelle, luonnonvalinnan suosimana.

Pitäisi kuitenkin olla päivänselvää, että sellainen mutaatio, joka tekee todennäköisemmäksi sen, että eläin syö omia muniaan, tekee tuskin jälkeläisistä paremmin selviytyviä ja lisääntymiskelpoisempia!

Elävä maailma on täynnä ainutlaatuisia ihmeitä, jotka vaativat evolutionisteilta mitä monimutkaisimpia ja mielikuvituksellisimpia ponnistuksia, jotta he pystyisivät osoittamaan, kuinka nämä ihmeelliset asiat olisivat voineet ”yksinkertaisesti vain tapahtua” ilman harkittua tarkoitusta ja suunnittelua. Todellisuudessa ne todistavat Jumalamme ja Luojamme hämmästyttävästä nerokkuudesta ja Hänen kättensä töitten moninaisuudesta. Apostoli Paavali kertoo meille Roomalaiskirjeessä (1:20): ”Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä...”

Alaviite
  • Toinen tämän lajin sammakko, Rheobatrachus vitellinus, löydettiin Queenslandin keskirannikolta vuonna 1984. Molemmat voivat olla nyt sukupuuttoon kuolleita. Tämä jättää monia vastaamattomia kysymyksiä: miten poikaset esimerkiksi saavat happea ja miten ne erittävät ulosteensa? Kiinnostavaa kyllä, R. vitellinus-sammakon mahalaukku pysyy koko ajan normaalina, se ei ohene eikä laajene.
  • Lisälukemista: M.J. Tyler, Australian Frogs, Viking O’Neill, 1989, pp. 153-162. Scientific American, July 1992, pp. 64-65.

CARL WIELANDDr Wieland oli Creation Ministries International-järjestön toimitusjohtaja Brisbanessa, Australiassa vuoteen 2015 asti. Hän on myös perustanut Creation-lehden, jonka suomalainen versio Luominen-lehti on.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com