Maailmanlaajuinen kristinuskon vastainen totalitaarinen uhka

John Loiterton

Katsaus Gabriele Kubyn kirjaan: Maailmanlaajuinen seksuaalivallankumous: vapauden tuhoaminen vapauden nimissä. Parousia Media, Sydney, 2017

The Global Sexual Revolution - Destruction of Freedom in the Name of Freedom -kansikuva

Taru sormusten herrasta -elokuvan johdannossa kerrotaan ”ihmisrodusta, joka ennen kaikkea haluaa valtaa”.1 On ironista, että vaaditaan fiktiota siihen, että nykyihmiselle voitaisiin syvällisesti ilmaista se, mikä on selvästi ilmoitettu Jumalan sanassa (Matt. 20:25–27). Ihmiskunnan historia on syntiinlankeemuksesta lähtien ollut surullinen tarina jatkuvista valtataisteluista, eikä keisareille, diktaattoreille ja totalitaarisille hallituksille ole loppua näkynyt.

1900-luvulta on runsaasti todisteita totalitarististen järjestelmien – natsismin ja stalinismin – kauhistuttavasta hinnasta.

Gabriele Kuby on julkaissut tämän kirjan varoittaakseen ”uudesta totalitarismista, joka vapauden nimissä tuhoaa vapauden” (s. 5; kuva 1).2 Kuby hahmottelee uutta ”pehmeää totalitarismia”, joka vaikuttaisi olevan ”valovuosien päässä natsismin ja kommunismin terrorijärjestelmistä”, mutta joka hitaasti mutta vääjäämättömästi heikentää vapauksiamme ja erityisesti niiden vapauksia, joiden omat arvot ovat sen kanssa ristiriidassa, eli kristittyjen vapauksia (sivu 11).

”2000-luvulla totalitarismin uhka pukeutuu eri asuun kuin 1900-luvulla – ei viiksiä eikä sotilassaappaita” (s. 283). Kyseessä on ”uusi seksuaalitotalitarismi, jolla pyritään tuhoamaan avioliiton ja perheen merkitys ja todellisuus” (s. 259). Se ”pukeutuu vapauden kaapuun, mutta samalla vähitellen tuhoaa vapauden” (s. 283). Mutta mistä tällainen tuhovoima syntyy? Ja minkä vuoksi? Ja mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa?

Gabriele Kuby

Kuva 1. Gabriele Kuby, The Global Sexual Revolution -teoksen kirjoittaja

Uhan luonne ja tarkoitus

Kuby paljastaa, että tämän vapauteen kohdistuvan uhan ytimessä on ideologia, jota kutsutaan sukupuoli-ideologian valtavirtaistamiseksi. Suurin osa meistä ei ole kuullut tätä termiä aikaisemmin. Tämä ideologia on suoraan vastoin Raamatun opetusta, jonka mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja etenkin vastoin ilmoitusta ”mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. Moos. 1:27). Sen tarkoituksena on tuhota miehen ja naisen sukupuoli-identiteetti ja kaikki seksuaalisen käyttäytymisen eettiset normit. Sen välineitä ovat sukupuolen moninaisuus, seksuaalinen suuntautuminen ja lasten seksualisointi syntymästä lähtien. Sen tavoitteena on tuhota perhe sellaisena kuin me sen tunnemme, koska perhe on yhteiskunnan ensisijainen rakenneosa. Yhteiskunnan muokkaamiseksi ja uudistamiseksi tämän uhan taustaideologioiden mukaiseksi on ensin vastustettava Jumalan hyvää tarkoittavaa määräystä ”olkaa hedelmälliset ja lisääntykää” (1. Moos. 1:28), mikä on perheen perusta.

Uhan edelläkävijät

Kuby kuvaa tämän vapaudenuhan kehittymistä alkaen Ranskan vallankumouksen edelläkävijöistä ja jatkaen sellaisiin henkilöihin kuin Thomas Malthus, Margaret Sanger, Karl Marx, Friedrich Engels, Alexandra Kollontai, Wilhelm Reich, Magnus Hirschfeld, Sigmund Freud, C.G. Jung, John Watson, Edward Bernays, Bernard Berelson, Alfred Kinsey, John Money ja Simone de Beauvoir, ja päätyen 1960-luvun opiskelijakapinallisiin sekä seksuaalisuuteen liittyvän lainsäädännöllisen säätelyn purkamiseen.

Oikeutettu taistelu naisten tasa-arvon puolesta 1800-luvulla muutti muotoaan radikaalifeminismiksi, jonka tarkoituksena oli tehdä sukupuolet samoiksi ja tasavertaisuuden nimissä taisteli avioliittoa, perhettä, lapsia ja äitiyttä vastaan sekä seksuaalisuuden täydellisen vapauttamisen puolesta. Tietenkin radikaalifeministit myös tukivat täysin vapaata, pelkkään hakijan vaatimukseen perustuvaa aborttia, kun taas feminismin perustajat 1800-luvulla vastustivat aborttia ”lapsen murhana”.3 Jo radikaali feminismi halusi romuttaa miehen ja naisen binäärisen seksuaalisen identiteetin ja sen, mitä he kutsuivat ”pakolliseksi heteroseksuaalisuudeksi”.

Tämä yhteiskunnallisen manipuloinnin prosessi vaati uuden sanan, ”koska kieli ei vain heijasta todellisuutta; se luo sen” (s. 46). Binääristä [kaksijakoista, eli mies- ja nais-] sukupuolta merkitsevä englanninkielinen sana sex sai väistyä ja sen tilalle tuli aiemmin vain kielioppiterminä tunnetun mutta nyt uuden merkityksen saaneen sanan gender tyrkyttäminen, koska sanaa ”gender” pystyttiin joustavasti määrittelemään halutulla tavalla.

Postmodernin sukupuoli-ideologian edelläkävijä on Judith Butler (kuva 2), joka on Rockefeller- ja Guggenheim-säätiöiden jäsen ja Sveitsin Fribourg-yliopiston kunniatohtori. Hänen vuonna 1990 julkaistu kirjansa Gender Trouble: Feminism and the subversion of identity4 on perusteellinen sukupuoliteorian esittely. Jos Butlerin näkemykset olisi ilmaistu yksinkertaisilla sanoilla, ne olisi voitu hylätä mielikuvituksena, mutta koska hän peitti tuhoavat ideansa erittäin filosofisella terminologialla, jota oli vaikea ymmärtää, hänen ajatuksensa hyväksyttiin. Pohjimmiltaan Butler sanoi, että ei ole sellaisia asioita kuin ”miehet” ja ”naiset” ja että sukupuoli on mielikuvitusta, mutta uskomme siihen, koska meille niin kerrotaan. Butlerin mielestä identiteetti on vain yksilön valitseman sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen funktio ja siten joustava, vaihdettava ja moninainen.

Judith Butler

Kuva 2. Judith Butler, postmodernin sukupuoli-ideologian edelläkävijä

Kahden sukupuolen illuusio luodaan ”insestitabun” sekä sanojen, kuten mies ja nainen, avulla ja se täytyy poistaa vapaan itseilmaisun tieltä. Mies ja nainen, avioliitto ja perhe, isä ja äiti, seksuaalisuus ja hedelmällisyys sekä heteroseksuaalisuus on normatiivisina käsitteinä tuhottava.

Uhan kehitys

Kuby painottaa, että vaikka vallankumoukset ovat yleensä tapahtuneet ”alhaalta ylöspäin” eli ihmismassoista lähtien, on nykyinen seksuaalivallankumous tapahtunut ylhäältä alaspäin, eli alkanut maailmanlaajuisesti aktiivisista valtaeliiteistä. Yhdistyneet Kansakunnat (YK) on ollut eturintamassa, kun se on muuttanut aikaisempia painotuksiaan. YK:n yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa vuodelta 1948 ilmaistiin yleismaailmalliset moraaliarvot, jotka perustuivat juutalaiskristilliseen ihmiskuvaan.

16. artiklan 3. kohdassa julistettiin, että ”Perhe on yhteiskunnan luonnollinen ja perustava ydinosa ja sillä on oikeus yhteiskunnan ja valtion suojaan”.5

Jo muutaman vuosikymmenen aikana, alkaen kommunismin romahtamisesta vuonna 1989, YK on muuttunut dramaattisesti. Nykyään, Kuby toteaa:

”– – YK ja sen voimakkaat alaorganisaatiot taistelevat miesten ja naisten seksuaalisen identiteetin hajottamiseksi, avioliiton ja perheen hävittämiseksi, sukupolvien erottamiseksi toisistaan itsenäisten ’lasten oikeuksien’ kautta, seksuaalimoraalin tuhoamiseksi ja abortin julistamiseksi ’ihmisoikeudeksi’” (s. 53).

Tärkeä askel sukupuoli-ideologian valtavirtaistamisessa oli Yogyakartan periaatteiden (YP) kehittäminen.6 Kuten Kuby selittää:

”’Ryhmä tunnettuja ihmisoikeusasiantuntijoita’, joilla ei ollut virallista lupaa tai laillista oikeutta, muotoili nämä periaatteet vuonna 2007 Yogyakartassa, Indonesiassa, pidetyssä konferenssissa. Saman vuoden maaliskuussa he esittelivät ne yleisölle YK:n rakennuksessa Genevessä saavuttaakseen niille auktoriteetin sädekehän. YP on ’uusi työkalu aktivisteille’” (s. 68).

Yogyakartan periaatteisiin liittyy 200-sivuinen käsikirja, An Activist’s Guide to the Yogyakarta Principles) 7 [Aktivistin opas Yogyakartan periaatteisiin], joka muuntaa YP:n poliittiseksi toiminnaksi. YP:n kirjoittajat ilmeisesti näkevät ihmisoikeudet vain välineenä YP:n täytäntöönpanoon maailmanlaajuisesti, ja aktivistin opas osoittaa, kuinka tätä vastustavat kulttuurit voidaan nujertaa.

Ensisijaisina tavoitteina ovat ei-heteroseksuaalisen (LGBTI +)8 käyttäytymisen hyväksyminen ja binäärisen seksuaali-identiteetin saattaminen hajaannukseen. Lisätavoitteita ovat homoseksuaalinen ”avioliitto”, jolla on adoptio-oikeudet sekä LGBTI-ihmisille tarkoitetut etuoikeudet.

Uhan toteuttaminen

Jotta enemmistölle voitaisiin ujuttaa sen rappeutumiseen tähtäävä vallankumouksellinen agenda, on asioiden hämärtäminen välttämätöntä. Tähän sisältyy sellaisia taktiikoita kuin väärä olettamus laillisuudesta, termien manipulointi sekä valheellinen teeskentely kansainvälisten lakien mukaisuudesta.

Toteutusmenetelmiin kuuluvat kansallisen suvereniteetin ohentaminen, LGBTI-järjestöjen rahoittaminen YK:n ja Euroopan unionin (EU) toimesta, ihmisoikeuksien nimissä toteutettavat testioikeustapaukset, julkiset mielenosoitukset, tiedotusvälineiden vaikutusvalta, LGBTI-agendan toteuttaminen koulujärjestelmässä, byrokratian kouluttaminen, sopimusvapauden rajoittaminen, sananvapauden rajoittaminen, periaatteita vastustavien tietojen tukahduttaminen ja jopa opposition kriminalisointi.

Toinen merkittävä askel täytäntöönpanossa on ollut EU:n saaminen mukaan gender-ideologian junaan. Vuonna 2006 entinen Neuvostoliiton toisinajattelija Vladimir Bukovsky varoitti EU:n uudesta totalitarismista, joka perustuu siihen, että sen byrokraattisessa rakenteessa on suuria demokratiapuutteita ja viittasi Euroopan Unioniin ”’hirviönä’, joka on tuhottava… ennen kuin se kehittyy täysimittaiseksi totalitaariseksi valtioksi.”9 EU on omaksunut uuden ihmisoikeusasiakirjan, jossa ei enää mainita miehiä ja naisia avioliiton ja perheen yhteydessä. Euroopan parlamentin jäsenistä 20% edustaa LGBTI-oikeuksia, mikä ei ole oikeassa suhteessa 2%:n homoseksuaaliväestöön. Ministeriöiden kaltaiset EU:n pääosastot (The Directorates General) edistävät tätä ohjelmaa yhdessä uusien virastojen, kuten perusoikeusviraston ja sukupuolten tasa-arvon viraston ”the European Institute for Gender Equality” kanssa. [”Gender Equality” tarkoittaa usein ideologista sukupuolten tasa-arvoa eikä tavanomaista kahden sukupuolen välistä tasa-arvoa. Suomentajan huomautus.] Euroopan parlamentti ja Euroopan neuvosto antavat säännöllisesti lakeja, joilla vastaanhangoitteleville jäsenvaltioille pyritään asettamaan uudet määritelmät avioliitolle ja perheelle. Mielenkiintoista on, että nämä vastustavat tahot ovat enimmäkseen entisiä kommunistivaltioita.

Täytäntöönpano tapahtuu pääasiassa poliittisen aktivismin kautta. Tyypillistä on, että konferenssi esittelee sukupuoli-ideologian valtavirtaistamisen poliittisena strategiana ja ohjaavana periaatteena. Tätä seuraa allekirjoitettu lausunto, jossa sitoudutaan sukupuoli-ideologiseen oikeuteen demokratian olennaisena osana. Sitten se sisällytetään menettelytapoihin ja työhönotto-ohjeisiin sekä säännöksiin asiantuntijoiden koulutuksesta ja edelleen yleiseen kouluopetukseen.

Politiikassa, tiedotusvälineissä, yliopistoissa, säätiöissä, tuomioistuimissa, yrityksissä, kouluissa ja päivähoidossa sukupuoli-ideologian valtavirtaistamisesta tulee sitten polku uuden aikakauden kehitykseen. Tämä prosessi on juurtunut hyvin esimerkiksi Länsi-Eurooppaan, Kanadaan ja eräisiin Latinalaisen Amerikan maihin, mutta esimerkiksi Australian kaltaiset maat ovat uuden ”saman sukupuolen avioliittoa” koskevan lainsäädännön ja ”turvallisten koulujen” opetussuunnitelman täytäntöönpanon alkuvaiheissa.

Prosessi etenee niin, että sukupuoli-ideologian valtavirtaistamisesta tulee hallitseva ideologia, eikä kukaan voi vastustaa sitä tulematta torjutuksi, solvatuksi ja vaiennetuksi ja saamatta syrjintä- ja vihapuhesyytöksiä.

Tämä prosessi liittyy kielen poliittiseen raiskaukseen, jossa sanojen merkitykset on vääristelty. Yksi ensimmäisistä totalitarismin uhreista on vapaus julkisesti haastaa tuo uhka. Jokainen totalitaarinen hallinto hallitsee tiedotusvälineitä, mutta tässä näemme jotain uutta: turmiollinen kielen kontrollointi. Kieli on olemassa todellisuuden ilmaisemiseksi, joten sitä voidaan käyttää edustamaan todellisuutta muuna kuin se itse asiassa on. Runoilijat ja kirjailijat tekevät tämän lukijoiden hyväksymällä tavalla. Mutta se, että sanat muutetaan vääriksi etiketeiksi, jotka vääristävät pakkauksen sisältöä, ovat petosta. Kun poliittiset diktaattorit tekevät tämän, kutsumme sitä propagandaksi. Mutta nyt meillä on jotain hienovaraisempaa; kielen tarkoituksen muuttaminen yhteiskunnan muuttamiseksi. Termit, kuten siveys, jotka ilmaisevat perinteisiä arvoja, tehdään epäilyttäviksi ja heitetään roskiin. Termeille, kuten myönteisiä mielleyhtymiä sisältävälle monimuotoisuudelle, annetaan uusi sisältö ja sitten sitä käytetään hyväksi. Keksitään uusia termejä kuten polyamoria, jotta uusia ideologioita voidaan levittää eteenpäin. Uusia termejä, kuten homofobia, otetaan käyttöön vastustajien panettelemiseksi. Termit arvot, vapaus, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, syrjintä, monimuotoisuus, avioliitto, perhe ja vanhemmat ovat kokeneet merkittäviä uudelleenmäärittelyjä.

Toinen toteutustapa on ollut yhteiskunnan pornoistaminen. Se, mitä yhteiskunta on aiemmin kieltänyt, on nyt tullut täysin normaaliksi. Huffington Post -lehden toukokuussa 2013 julkaisemassa otsikossa todetaan, että ”pornosivustot saavat enemmän kävijöitä kuukaudessa kuin Netflix, Amazon ja Twitter yhdessä”. Artikkelissa kerrotaan, että ”30 prosenttia kaikesta internetin kautta siirretystä tiedosta on pornoa”.10

Kuby korostaa vankasti todistettua faktaa, että pornografia aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta, ja kiinnittää huomiota ikävään tosiasiaan, että addikti
”– – On joutunut noidankehään, jossa etsitään mielihyvää keinoin, joka antaa mielihyvälle väärän ilmeen, vain heittääkseen hänet entistä suurempaan tarpeeseen ja riippuvuuteen. Se mitä hän luulee tarvitsevansa hyvinvointiinsa, tuhoaa hänet ja muut. Vietti alkaa elää omaa elämäänsä, siitä tulee tyranni ja se tekee ihmisestä mielihyvän vietin orjan” (s. 138).

Kuby käsittelee homoliikkeen roolia perusteellisesti ja toteaa sen olevan ristiriidassa sen kanssa, mikä on kristillinen näkökulma homoseksuaalisuuteen. Tämä on lukijalle todennäköisesti tutumpaa perustelua, joten vaikka aihepiiri muodostaa yli 20% teoksesta, tämä kirja-arviointi keskittyy muihin näkökohtiin.

Uhan kieroutuneisuus

Ehkä kaikkein ahdistavin osa tätä uhkaa on lasten seksualisointi. Luvun 12 aineisto saa aikaan puolustavan reaktion useimmissa vanhemmissa ja on suorastaan uskomatonta. Kuby toteaa, että sen jälkeen kun pakollinen seksuaaliopetus otettiin käyttöön saksalaisissa kouluissa 1970-luvulla, se on ollut ”matka kohti seksuaalisuuden täydellistä demoralisointia”. Kuby selittää, että aivan pieniä lapsia ”yllytetään masturboimaan” (s.215). Tämä oli niin järkyttävää, että pyysin kopion materiaalista. Kuby lähetti minulle kopion Lisa & Jan -kirjasta, jota on käytetty vuodesta 1996 ja jossa yhdessä kuvassa on nallen kanssa pieni poika masturboimassa.11 Sitä järkyttävää ohjelmaa, jolla lapsia seksualisoidaan jo varhaislapsuudessa, kuvaa ehkä parhaiten Kubyn lausunto, jonka mukaan ”vanhemmille tarkoitetussa esitteessä [Sielert, yksi kirjoittajista] toteaa selvästi, että lapset on ohjattava siihen: ’Lapset tietysti löytävät tämän mielihyvän itsekseenkin, jos vanhemmat ovat hyväilleet heitä ennenaikaisesti. Jos he eivät tiedä lainkaan mitä himo on, seksileikkejä ei tapahdu.’” (FN332, s. 223). Tämä on pedofiliaa, ja sen pitäisi olla inhottavaa kaikille vanhemmille. Kuby toteaa, että tämän koulujen pakollisen seksuaaliopetuksen ydintavoite oli ’seksuaalinen vapautuminen’ tuhoamalla kristilliset arvot” (s. 217). Vanhempana saattaisit päättää, että haluat mieluummin kotikoulun kuin että antaisit lapsesi viattomuuden altistua niin vahingoittavalle materiaalille. Mutta Saksassa kotiopetus on laitonta.12 Ei ole mahdollista välttää sitä, että valtio riistää vanhemmilta Jumalan antaman auktoriteetin suojella omia lapsiaan. Kuby kysyy:

”MITEN ON MAHDOLLISTA, että kokonainen sukupolvi on joutunut kulttuurivallankumouksellisen mafian käsiin, joka näyttää muuttavan tulevat sukupolvet epämääräiseksi juurettomien seksiriippuvaisten kuluttajien massaksi?” (s. 228).

Kirjailija

Gabriele Kuby syntyi toisen maailmansodan loppuvaiheessa Konstanzissa, Saksassa, vuonna 1944, ja hän on kolmen lapsen äiti. Kubylla on erinomaiset edellytykset nykyiseen rooliinsa; hänellä on tutkinto sosiologiassa, ja hän on saanut varttua älykkäässä kasvuympäristössä. Yksi hänen sedistään oli E.F. Schumacher, huomattava saksalainen taloustieteilijä, ja toinen setä oli Werner Heisenberg,13 joka voitti Nobel-palkinnon vuonna 1932 ”kvanttimekaniikan luomisesta”.14

Rohkeus on toinen tärkeä ominaisuus, jota Kubyn roolissa vaaditaan, ja siitä hänellä on vahvoja esimerkkejä. Hitlerin tultua valtaan Heisenberg sitkeästi opetti, että juutalaisilla tutkijoilla oli tärkeä rooli, ja häntä vastaan hyökättiin ”valkoisena juutalaisena”, jota SS kuulusteli.15 Kubyn isä Eric (1910–2005) oli vasemmistolainen toimittaja ja käsikirjoittaja, joka vastusti natseja.13

Seuraten ylpeänä isänsä jalanjälkiä Kuby osallistui lyhyen aikaa vasemmistolaiseen opiskelijaliikkeeseen opiskellessaan Berliinin vapaassa yliopistossa. Kuby on etsinyt totuutta koko elämänsä ajan ja hän aloitti vuonna 1973 Jumalan etsinnän, jota kesti 20 vuotta. Kuby tutki New Age -liikettä, esoteerisuutta ja psykologiaa, johon sekoittui buddhalaisuutta, hindulaisuutta ja Amerikan intiaanien henkisyyttä. Lopulta vuonna 1997 Kuby kääntyi kristinuskoon ja omaksui katolisuuden.13

Katolilaisille sopii hyvin Kubyn harras katolisuus, mikä ilmenee melko selvästi useista kirjan luvuista. Evankeliset saattavat aluksi kokea Kubyn tietyntyyppisen kristinuskon hieman haastavana. Mutta kuten minäkin, he epäilemättä arvostavat hänen rakkauttaan Jeesukseen, mikä käy ilmi sekä kirjasta että hänen puheistaan,16 ja saattavat löytää Kubyssa syyn haastaa omia käsityksiään.

Vuonna 1997 tapahtuneen uskoontulonsa jälkeen Kuby on julkaissut 12 kirjaa keskittyen yhä enemmän seksuaalivallankumoukseen. Hän on kansainvälinen puhuja, joka on kiertänyt Australiassa, Taiwanissa, Etelä-Koreassa, Yhdysvalloissa ja Columbiassa. The Global Sexual Revolution: Destruction of freedom in the name of freedom on tähän mennessä käännetty 14:lle kielelle, ja muita käännöksiä valmistellaan.

Kaiken alku

Keskusteltaessa sukupuolten moninaisuudesta ei ole yllättävää, että Kuby tuo esiin Jeesuksen painotuksen, jonka mukaan ”Luoja loi heidät alusta alkaen mieheksi ja naiseksi” (Matt. 19:4) (s. 191). Mutta tämä ei ole pelkästään kätevä teksti Kubylle, joka esittää Aadamin historiallisena henkilönä: ”Aadamin erityistä asemaa kaikkien olentojen keskuudessa osoittaa se, että hän antoi nimet kaikille eläimille” (s. 116).

Kuitenkin Kuby käyttää kieltä, joka näyttää aluksi epäselvältä, puhuen ”ensimmäisestä luomiskertomuksesta” ja sanomalla, että ”se voisi olla totta” (s. 189). En käyttäisi tällaisia sanoja, mutta Kubyn kanssa keskusteltaessa kävi selväksi, että hän pyrkii tavoittamaan sanomallaan laajemman yleisön, myös evolutionistit. Tässä Kubyn lähestymistapa on pikemminkin esittää oletuksia kuin julistaa, jotta saisi ihmisiä kiinnostumaan. Vaikka se oli minulle aluksi kompastuskivi, niin myöhemmin aloin arvostaa Kubyn lähestymistapaa. Hän pyrkii saamaan mukaan keskusteluun sellaiset, jotka eivät kannata Raamatun näkemystä alkuperästä ja esittelemään heille totuuden, kuten hän toteaa, siitä, että ”’Jumala loi ihmisen kuvakseen; Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät’ (Ensimmäinen Mooseksen kirja 1:27)” (s. 189). Kuby toteaa, että ”tähän näkemykseen perustuu koko länsimainen kulttuuri, josta tuli malli koko maailmalle” (s. 189). Hän esittää, että ”on epätodennäköistä, että valheet tai harhaluulot voivat johtaa sellaiseen luovaan voimaan, joka on nähty kristinuskon varaan rakennetussa länsimaisessa kulttuurissa” (s. 189).

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Taru sormusten herrasta: Sormusten ritarit [DVD], New Line Cinema, USA, 2001.
  2. Kaikki viittaukset ovat ensimmäiseen australialaiseen painokseen, joka on loppunut ja on äskettäin korvattu toisella painoksella.
  3. Katso Cosner, L., Abortion: an indispensable right or violence against women? creation.com/abortsex, 6 February 2007.
  4. Butler, J., Gender Trouble: Feminism and the subversion of identity, Routledge, New York, 1999.
  5. Universal Declaration of Human Rights, ohchr.org, haettu 11 June 2018.
  6. The Yogyakarta Principles, data.unaids.org, haettu 11 June 2018.
  7. An Activist’s Guide to The Yogyakarta Principles, ypinaction.org, haettu 11 June 2018.
  8. LGBTI on lyhenne "lesbian, gay, bisexual, transsexual and intersexual". Lyhenne muuttuu jatkuvasti kun uusia muunnoksia lisätään, joten + lisätään yleensä loppuun viittaamaan esim. questioning, queer, pansexual, two-spirit, androgynous, and asexual.
  9. Belien, P., Former Soviet dissident warns for EU dictatorship, The Brussels J., February 2006, brusselsjournal.com.
  10. Porn sites get more visitors each month than Netflix, Amazon, and Twitter combined, Huffington Post, 5 May 2013, updated 12 July 2017.
  11. Herrath, F. and Sielert, U., Elterninformation, Lisa & Jan, Ein Aufklärungsbuch für Kinder und ihre Eltern, Beltz Verlag, Weinheim, 1991.
  12. Hauck, I., German parent flees, gives testimony, hslda.org, February 2016.
  13. Eric Metaxas interviews Gabriele Kuby on her book, The Global Sexual Revolution, youtube.com, 3 April 2018.
  14. The Nobel Prize in Physics 1932, nobelprize.org, haettu 27 April 2018.
  15. physics.ucla.edu/~moszkowski/histnucl/np30/heisjp.htm, accessed 25 August 2018.
  16. ACL National Conference EMBOLDEN—Gabriele Kuby, youtube.com, 12 December 2017.

JOHN LOITERTON

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com