David Catchpoole
Evoluutioon uskova professori myöntää, että vaikka tietyistä fossiileista voidaan saada hyödyllistä (jopa yllättävää!) tietoa, se on rajallista
Jopa kolmemetrisiksi kasvaneet jättimäiset, lentokyvyttömät linnut, joita ennen eli Uudessa‑Seelannissa, ovat turhauttaneet niitä evoluutioon uskovia tutkijoita, jotka ovat yrittäneet ymmärtää niiden DNA:ta. Moalintujen DNA:ta on kyetty analysoimaan, sillä linnut kuolivat sukupuuttoon vain kuutisensataa vuotta sitten. Tiedemiehillä on näin ollen käytettävissään monien yksilöiden jäänteitä, kuten Alan Cooper, uusiseelantilainen professori Adelaiden yliopistossa Australiassa, kertoo:
”Moalinnut... Olen työskennellyt niiden parissa koko urani. Ne ovat minusta uskomattomia olentoja. Ne muistuttavat emua, mutta XXL-kokoisena.1 Olemme itse asiassa vähän aikaa sitten hahmotelleet, miltä ne näyttäisivät hyödyntäen sulkia, joita löytyy luolista kaikkialta Uudesta-Seelannista.”2
Analysoituaan sulista saatua DNA:ta Cooper ja hänen kollegansa kykenivät erottamaan, ”minkä lajin [engl. species] edustajalta kukin sulka oli peräisin” – ja tässä kohden tämä käy mielenkiintoiseksi. Kävi ilmi, että eri moalajeiksi [engl. species] luullut linnut olivatkin eri sukupuolten edustajia. Professori Cooper kertoi:
”Olen kamppaillut tämän kanssa aina tohtorin tutkintoni suorittamisesta lähtien. Yrittäessäni selvittää moalintujen fylogenetiikkaa3 tutkin tiettyä ryhmää nimeltä Dinornis, museossa tapaat aina tällaisen. Jos menet museoon, näet kookkaan moan Uudesta-Seelannista, se on Dinornis. Moalintuja on kahdenlaisia: pitkiä ja hoikkia sekä lyhyitä ja lihavia, joista pitkät ja hoikat edustavat Dinornis-ryhmää. Ja oli kolme lajia [engl. species], joista jokaista löytyi kaikkialta Uudesta-Seelannista, löydettiin satoja yksilöitä, siellä on jopa niiden muumioita – kävi ilmi, etten koskaan kykenisi löytämään geneettisiä erovaisuuksia niiden välillä ja olin tulla hulluksi yrittäessäni saada eroteltua nämä kolme lajia.”
Cooper ja hänen kollegansa havaitsivat, että lyhytkasvuisen ”lajin” [engl. ”species”] edustajat olivat kaikki uroksia – ja selkeästi erottuvan pitkän (3 metrisen) ja keskikokoisen ”lajin” edustajat olivat kaikki naaraita. Kaikki kuuluivatkin yhteen ja samaan lajiin.
Kun jossakin lajissa [engl. species] havaitaan tällainen sukupuolen mukaan määräytyvä, säännönmukainen kokoero (tunnetaan seksuaalidimorfiana [kaksimuotoisuus sukupuolen mukaan]), menee se linnuilla tavallisesti päinvastoin: koiraat ovat tyypillisesti suurempia. ”Uskomme tämän johtuvan siitä, että strutsilintujen – joita ovat emut, strutsit ja moat – näiden isojen lentokyvyttömien, ympäri eteläistä pallonpuoliskoa löytyvien lintujen naaraat, eivät haudo muniaan tai kasvata poikasiaan, sen tekevät koiraat,” Cooper selitti. ”Niinpä sitä itse asiassa kutsutaan käänteiseksi seksuaalidimorfiaksi… .”
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun eri fossiililajeiksi väitetyt eliöt yhdistetäänkin myöhemmin vähemmäksi määräksi lajeja [engl. species], tai jopa kuten tässä tapauksessa, yhdeksi lajiksi. Viime vuosina dinosauruslajien [engl. species] määrä on dramaattisesti vähentynyt muun muassa siksi, että tutkijat havaitsivat eri lajien edustajiksi luultujen fossiilien olleenkin itse asiassa saman lajin nuoria ja aikuisia muotoja.4,5,6,7,8 Tai koska huomattiin, että löytö uudeksi luullusta fossiililajista oli (virheellisesti) nimetty epätäydellisten fossiilinäytteiden pohjalta.9,10,11 Antakaamme tässä vaiheessa viimeinen puheenvuoro evoluutioon uskovalle – professori Cooperille itselleen. Moafossiilien parissa tekemän työnsä perusteella, hän lipsautti tämän terävän havainnon oletetusta ihmisen evoluution fossiilitodistusaineistosta:
”Moat ovat siis osoittautuneet niin monella tapaa ainutlaatuisiksi olennoiksi kehitysopillisten perusprosessien suhteen, ja kun luulit selvittäneesi kaiken … ja on muistettava niiden kuolleen sukupuuttoon vain 650 vuotta sitten ja meillä on käytettävissä tuhansia ellei jopa kymmeniä tuhansia niiden luurankoja, emmekä silti kyenneet ratkaisemaan ongelmaa. Jos siis miettii kykyämme käsittää täysin ihmisen evoluutiota ja Afrikkaa muutaman luunpalasen rippeen ja joidenkin jäljelle jääneiden hampaiden pohjalta, voimme ymmärtää askeleet lajien välillä, toki voimme nähdä muutoksen, varmastikin voimme ymmärtää yleisen prosessin, mutta että yksityiskohdat? Jos emme kykene saamaan niitä oikein 600 vuoden takaisista tapahtumista, kuinka voisimme onnistua 500 000 vuoden takaisten tapahtumien kohdalla, käytössä olevan vähäisen aineiston avulla?”
Kuinka moat pääsivät Uuteen-Seelantiin?
Evoluutioon uskovat ajattelivat ennen, että jättimäiset lentokyvyttömät linnut, kuten moat, strutsit, nandut, ja emut sekä kasuaarit12, olivat kaikki sukua ja ”alkukantainen” ryhmä, jolle ei ollut vielä kehittynyt kykyä lentää. Nykyään he uskovat näiden lintujen kehittyneen lentokykyisistä esi-isistä ja etteivät ne ole kaikki samaa syntyperää.
Lentokyvyn menetys ja yhteisen esi-isän puuttuminen sopivat kuitenkin paremmin luomismalliin kuin evoluutiomalliin. Lentokyvyn menetys on tietenkin informaation menettämistä, ei sen lisäystä, eikä se näin ollen ole evoluutiota – siinä mielessä, kun väitetään kuralammikosta tulleen lintuja. Nykyään elävissä olennoissa havaitut muutokset, joita kovin usein esitetään evoluution todisteina, ovat itse asiassa taaksepäin vieviä muutoksia – ”evoluutiojuna” kulkee väärään suuntaan!13,14
Sitä vastoin Raamatullisesta näkökulmasta tarkasteltuna, Uuden-Seelannin eläimistön alkuperä, mukaan lukien moalinnut (joiden otaksutaan kuolleen sukupuuttoon15), sopii luominen-vedenpaisumus-aikajanalle täydellisesti. Ensimmäisen Mooseksen kirjan historiallisesta näkökulmasta katsottuna maapallon vedenpaisumuksen jälkeiset maa-alueet, noin 4500 vuotta sitten, olivat täysin vailla maaeläimiä ja lintuja. Sillä kaikki elävät olennot, ”joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys” (1. Moos. 7:22), kuolivat vedenpaisumuksessa, lukuun ottamatta niitä, jotka olivat arkissa.
Lähi-idästä arkin rantautumispaikalta lähtenyttä maapallon uudelleenasuttamisprosessia helpottivat maaeläinten kohdalla maasillat, jotka yhdistivät (tai lähes yhdistivät) jääkaudella Aasian Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan ja Indonesiaan/Papua-Uuteen-Guineaan/Australiaan.16 Kahdentuhannen kilometrin pituinen kaistale syvää merta Australian ja Uuden-Seelannin välissä osoittautui kuitenkin tehokkaimmaksi esteeksi maaeläimille. Niinpä ainoan tyyppiset, arkissa olleet luontokappaleet, jotka elivät Uudessa-Seelannissa ennen ihmisasutusta, olivat lentokykyisiä – näihin olisivat kuuluneet myös lentokyvyttömien moalintujen esi-isät.
Kuinka moat sitten tulivat sidotuiksi maalla elämiseen? Ensimmäisten saapuneiden yksilöiden alkaessa lisääntyä, olisi vasta kuoriutunut poikanen, jolla olisi jonkinlainen lentokyvyttömäksi tekevä mutaation aiheuttama vaiva, kyennyt kuitenkin turvallisesti siirtymään vapaaseen ekologiseen lokeroon, jonka muilla mantereilla olisivat täyttäneet maalla elävät eläimet. Maalla liikkuneiden saalistajien poissa ollessa (koska ne eivät kyenneet ylittämään merikaistaletta), lentokyvytön moa (mukaan luettuna kiivi, kakapo17 ja takahe) selviytyi ja lisääntyi.
Lopulta kuitenkin ihmiset (Nooan jälkeläiset), saavuttivat Uuden-Seelannin rannikon.18,19 Ilmeisesti moat olivat mieluisa saalis maorimetsästäjille, ja niiden määrä väheni nopeasti. Ihmisasutuksen muut vaikutukset, kuten asuinalueiden raivaus ja maahan tuodut saalistajanisäkkäät, aiheuttavat yhä selviytymishaasteita Uudessa-Seelannissa jäljelle oleville lentokyvyttömille linnuille. Sukupuuton uhka (kuten on monilla muillakin eläin- ja lintulajeilla [engl. species] ympäri maailmaa), muistuttaa meitä siitä, että elämme synnin kiroamassa maailmassa, ”turmeluksen orjuudessa” (Room. 8:19–22), missä kuolema on väistämätön tosiasia. Verrattuna alkuperäiseen ”sangen hyvään” maailmaan – jossa ei ollut mutaatioita, eikä ei-sopivimman kuolemaa – tämä on hyvin erilainen maailma.
Aikaiset Madagaskarille saapuneet tutkimusmatkailijat sivuuttivat myytteinä kertomukset ruuaksi saalistetuista jättilinnuista, kunnes saarelta löydettiin isonorsulinnun eli madagaskarinstrutsin (Aepyornis maximus, kuvassa oikealla) fossiileja. Tämän linnun munia on löydetty Australiasta – suurimmat ovat olleet suunnilleen 28 cm pitkiä ja 22 cm leveitä, ”huomattavasti suurempia” kuin suurin tunnettu fossiloitunut moan muna.20
- XXL (erittäin erittäin suuri) on yleinen vaatekokokoodi. Kun toimittaja kerran kysyi Cooperilta, kykenikö moa lentämään, hän vastasi: ”tämä lintu oli kolme metriä korkea seisoessaan suorana" ja ehdotti toimittajalle, että ”tarvitsisit dynamiittia saadaksesi sellaisen ilmaan”!
- Ancient DNA reveals details in New Zealand penguins and Moas, ABC Radio National’s The Science Show program – presenter Robyn Williams interviews Dr Alan Cooper, broadcast 1 August 2009, www.abc.net.au/rn/scienceshow/stories/2009/2642628.htm#transcript. (Kaikki lainaukset Cooperilta on otettu tästä. Sivukopio web.archive.org-sivustolta)
- Yrittää määrittää eliöiden välisiä sukulaisuussuhteita tutkimalla niiden geenejä.
- Williamson, T. and 3 others, Early ontogeny of pachycephalosaurine squamosals as revealed by juvenile specimens from the Hell Creek Formation, eastern Montana, Journal of Vertebrate Paleontology 29(1):291–294, 2009.
- Handwerk, B., A third of dinosaur species never existed?, National Geographic News, news.nationalgeographic.com/news/2009/10/091009-dinosaur-species-never-existed.html, 9.10.2009. (Sivukopio web.archive.org-sivustolta)
- Catchpoole, D., Dino ’puberty blues’ for paleontologists: Dinosaur juveniles and adults wrongly labelled as separate species, creation.com/dino-puberty-blues, 15.6.2010.
- Huomaa, että Raamatulliset eläinten ”luodut lajit” [engl. kinds], jotka Nooan käskettiin ottaa arkkiin, viittaavat nykyään useimmiten laajempaan eläinryhmään, kuin mitä kutsutaan lajiksi [engl. species]. Joten esimerkiksi dinosaurusten kohdalla Nooan ei olisi tarvinnut ottaa arkin kyytiin satoja nimettyjä dinosaurusten lajeja [engl. species], vaan pelkästään luotuja lajeja [engl. kinds] edustavat yksilöt. Tämä vastaa nykyään todennäköisesti ihmisten kehittämää luokittelutasoa alaheimo tai jopa heimo. Eli noin 55 [luotua lajia] – katso chapter 19 (”What about dinosaurs?”) in The Creation Answers Book). Suomeksi saatavilla Luominen-kaupasta, kauppa.luominen.fi.
- Shrinking dino numbers, Creation 33(1):8, 2011.
- Dalton, R., In search of Thingummyjigosaurus – There are errors in almost half the names given to dinosaurs, www.nature.com/news/2008/080917/full/news.2008.1111.html, 17.9.2008.
- Benton, M., Fossil quality and naming dinosaurs, Biology Letters 4(6):729–732, 23.12.2008.
- Catchpoole, D., Too many dinosaur names, creation.com/too-many-dino-names, 15.1.2009.
- Varidel, B., The colourful cassowary, Creation 33(1):20-23, 2011; creation.com/cassowary
- Katso Wieland, C., The evolution train’s a-comin’ (Sorry, a-goin’ – in the wrong direction), Creation 24(2):16–19, 2002; creation.com/train.
- Uudet molekyylitodisteet ovat hiljattain kumonneet kehitysopillisia ajatuksia moalinnuista ja muista lentokyvyttömistä linnuista, mutta evoluutioon uskovat ovat edelleen haluttomia hyväksymään päivänselvää vaihtoehtoa. Katso Catchpoole, D., Moa’s Ark vs Noah’s Ark?, creation.com/moa-ark, 10.8.2010.
- Mutta katso: Moa sighting?, Creation 17(1):8, 1994; creation.com/focus-171.
- Katso ch. 16, ”What about the Ice Age”, ja ch. 17, ”How did the animals get to Australia?”, in Batten, D. (Ed.), et al., The Creation Answers Book, Creation Book Publishers, Powder Springs, GA, 2008. Suomeksi saatavilla Luominen-kaupasta, kauppa.luominen.fi.
- Bakes, A., Parrot of the night – NZ’s kakapo, Creation 30(4):28-30, 2008; creation.com/kakapo.
- Katso: Dennis, P., Maori memories of the Creator, Creation 18(4):22-23, 1996; creation.com/maori.
- A witness at the ’ends of the earth’: Adrian Bates talks to Graham and Tui Cruickshank about the knowledge of the one true God – preserved for millenia in Polynesian culture, Creation 32(1):16–18,2009; creation.com/maori-creator-io.
- Wieland, C., Giant egg mystery: Beaked skull enigma may mean elephant birds lived in Australia, Creation 19(1):50-51, 1996; creation.com/giant-egg-mystery.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: sxc.hu; wikipedia
