Luominen artikkeliarkisto

Lael Weinberger puhuu johtavan Raamatun selittäjän John MacArthurin kanssa

Jo yli neljänkymmenen vuoden ajan pastorina toiminut Dr John MacArthur on julistanut intohimoisesti Raamatun kirjoitusten arvovaltaa. Hänen palvelustyönsä on ulottunut Kalifornian Grace Community Church:sta [suom. armon yhteisö -seurakunnasta] yhä kasvavalle yleisölle ympäri maailmaa. Palvelustyö on monialaista: radio-ohjelmia, kirjoja, ja opetusta The Master´s College and Seminary:ssa [jossa voi opiskella esim. teologian tohtoriksi], jossa Dr MacArthur toimii rehtorina.

Vastikään John kertoi käsityksiään seurakunnasta, 1. Mooseksen kirjasta ja Raamatun kirjoitusten tulkinnasta haastattelussa, joka tehtiin Creation-lehteä varten. [suom. toim. huom. Luominen-lehti on Creation-lehden suomenkielinen versio].

Lael: Vuonna 2001 julkaisit kirjan, The Battle for the Beginning, Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvatusta luomisesta. Miksi?

John: Lähes kahden vuosikymmenen aikana The Master´s Collegen rehtorina olen nähnyt uskon Raamatulliseen luomiseen murenevan kristillisissä collegeissa kansallisessa kristillisten collegeiden yhdistyksessä. Monien näiden laitosten oletetaan olevan konservatiivisia Raamatullisissa käsityksissään, mutta ne ovat hiljakseen, äänettömästi kieltäneet Jumalan Sanan auktoriteetin saadakseen maallista akateemista arvostusta. Ne tekivät tämän tarkoituksellisesti välttelemällä Raamatullisen luomisen tulkintaansa, lisätäkseen akateemista asemaansa. Monille niistä Raamatussa kuvatun luomisen hylkääminen osoittautui ensimmäiseksi askeleeksi luopumiseen myös muista Raamatullisista ja evankeliumin levittämisen avainasemassa olevista pääkohdista. Tämä johtuu siitä, että lopulta tapahtuva kaiken Raamatullisen vakaumuksen mureneminen on vääjäämätön sivutuote valinnasta, jossa päätetään pitää tieteellistä teoriaa korkeammassa arvovallassa kuin Raamatun selvää opetusta. Liittoon kuului yli sata koulua ja vain kourallinen niistä pitäytyi kirjaimelliseen kuusipäiväiseen luomiseen.

Jos jokainen merkittävä tieteentekijä lopulta myöntäisi älykkään suunnittelun selkeän välttämättömyyden, mutta siinä samalla kristinuskon puolustajat luopuisivat vaihtokauppana Raamatun arvovallasta, olisi se erittäin typerä kauppa.

Vuoteen 1997 mennessä suurin osa evankelisista oli alkanut pitää kuusipäiväistä kreationismia täysin valinnaisena uskomuksena. Itse asiassa monet evankelisen liikkeen sisällä olivat tulleet avoimesti vihamielisiksi nuoren maapallon kreationismia kohtaan. Muutamia kaikkein suorapuheisimmista 1. Mooseksen kirjan lukujen 1-3 kirjaimellisen tulkinnan vastustajista pidetään nykyäänkin luotettavina evankelisina. Näin ei asioiden tulisi olla.

Olen vakuuttunut että Raamatullinen kuvaus luomisesta on yhteen sovittamaton makroevolutiivisten hypoteesien [oletusten] kanssa. Ja halusin osoittaa tämän asian Raamatunselityksen kautta.

Miten moderni kirkko ymmärtää luomiskuvauksen?

Liberaalit kirkot omaksuivat darvinistiset teoriat ja hylkäsivät Raamatun auktoriteetin yli sata vuotta sitten. Enemmistö evankelisista piti kiinni Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskuvauksesta kunnes jotkut alkoivat epäröidä 1970- ja 1980-luvuilla. Valtaenemmistö USA:n riviuskovista pysyy yhä 1. Mooseksen kirjan lukujen 1-3 kirjaimellisessa tulkinnassa, huolimatta kristillisten collegeiden ja yliopistojen loikkauksesta vastapuolelle. Mutta yhä useampi evankelisista korkeamman koulutuksen laitoksista on siirtynyt keskustelussa väärälle puolelle. Suurin osa kristityistä johtajista (mukaan lukien jotkut niistäkin, joiden henkilökohtainen vakaumus maailmankaikkeuden alkuperästä on täysin terve) vaikenee asiasta ja kiistanalaisen aiheen käsittelemisen sijaan, sallii hämmennyksen kalvaa. Tämä on resepti suuren luokan hengelliseen katastrofiin, kun evankeliset opiskelijat valmistuvat ja kansoittavat kirkot, tuoden mukanaan kristillisissä collegeissa heille opetetut kompromissinäkemykset.

Olet jo pitkään puolustanut lujasti Ensimmäisen Mooseksen kirjan luomiskuvauksen historiallisuutta. Millaisia reaktioita evankelisilta kristityiltä on tullut?

Itse asiassa henkilökohtaiset keskustelut toisten kristittyjen johtajien kanssa Raamatullisesta luomisuskosta ovat olleet rohkaisevia ja hedelmällisiä. Koska olen perustanut kantani siihen, mitä Raamatun teksti sanoo, jokaisen kristityn, joka haluaa haastaa näkemykseni, täytyy rakentaa argumenttinsa [todisteensa] Raamatun teksteistä käsin – mikä on mahdotonta. Ystäväni R.C. Sproul omaksui aikanaan ”kehyshypoteesin” ja vanhan maapallon tulkinnan 1. Mooseksen kirjasta. Hän jopa hyväksyi erään Hugh Ross´n kirjoista. Hän kuitenkin ilmoitti muutama vuosi sitten, että 1. Mooseksen kirjan tekstin huolellisen tutkimisen jälkeen, hän uskoo nyt kirjaimelliseen kuusipäiväiseen luomiseen.¹ Olen kiitollinen hänen rohkeudestaan ja toivon, että monet muutkin seuraavat hänen esimerkkiään.

Miksi niin monet evankeliset kristityt ovat hämmentyneitä tässä asiassa?

Ajattelen että tämä kuvastaa evankelisten johtajien epäonnistumista ottaa asia vakavasti, käsitellä sitä rohkeasti, ja opettaa 1. Mooseksen kirjaa aidolla vakaumuksella. Suoraan sanoen edes luomiseen uskovien parissa ei ole painotettu tarpeeksi varsinaista Raamatun tekstiä. Samalla kun ”intelligent design” [ID, suom. älykäs suunnittelu]-liike on saavuttanut hieman hyödyllistä jalansijaa, on ollut vakava virhe ja erittäin huono taktiikka siirtää argumentit pois Raamatusta jättäen koko asiamme tieteellisten, kosmologisten ja teleologisten [suom. huom. oppi tarkoitusperäisyydestä] argumenttien varaan. Tästä on seurannut heikkenevä luottamus Raamattuun luomiseen uskovien evankelisten keskuudessa – joista eräät käyttäytyvät nykyään aivan kuin heitä nolottaisi viitata Raamattuun minkäänlaisena auktoriteettina.

Läpi [ID-]liikkeen näyttää olevan yleinen haluttomuus vetää mitään selvää yhteyttä älykkään Suunnittelijan ja Raamatun Jumalan välille.² Jos jokainen merkittävä tieteentekijä lopulta myöntäisi älykkään suunnittelun selkeän välttämättömyyden, mutta siinä samalla kristinuskon puolustajat luopuisivat vaihtokauppana Raamatun arvovallasta, olisi se erittäin typerä kauppa. Tämä on tulevaisuudenkuva joka aidosti huolettaa minua.

Olet sanonut että ne, jotka puoltavat ”vanhan maapallon” tulkintaa Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, ovat tehneet niin epäjohdonmukaisen ja väärän Raamatunlukutavan vuoksi. Miksi näin on niin monen kristityn kohdalla?

Langenneen ihmissydämen synnillinen taipumus on himoita maallista kunnioitusta ja maallinen kulttuuri on onnistunut todella hyvin saamaan ihmiset ajattelemaan, että luomisusko on sivistymätöntä, epätieteellistä ja taikauskoista. Todellisuudessa mikään ei voisi olla järjettömämpää ja taikauskoisempaa kuin usko siihen, että kaikki on kehittynyt tyhjästä ilman älykästä suunnitelmaa.

Mielestäni Amerikan evankeliset ovat tulleet selkeästi liian tottuneiksi mukauttamaan [Raamatun] tulkinnan sääntöjä ja pelaamaan peliä tekstin tarkoituksella sovittaakseen Raamatun yhteen minkä tahansa kulloinkin poliittisesti korrektin asian kanssa (tai saavuttaakseen mitä milloinkin haluavat). Tämä näkyy myös siinä väkivallassa, mitä vanhan maapallon kannattajat tekevät ilmeiselle 1. Mooseksen kirjan ymmärtämiselle, sekä siinä tavassa, jolla postmodernit evankeliset keksivät uudet selitystavat niin monille vaikeille opeille – sovitukselle, naisten asemalle kirkon johtopaikoilla, Raamatulliselle homoseksuaalisuuden kieltämiselle, ja muille.

Sanoisitko että länsimaalaiset kristityt, mukaan lukien nekin jotka ovat USA:ssa, ovat hermeneuttisesti [tulkintaopillisesti] lukutaidottomia?

Kyllä, ja ne jotka eivät ole hermeneuttisesti lukutaidottomia ovat usein hermeneuttisesti epäjohdonmukaisia. Lukutaidottomuus on seurausta kirkonkasvattamisfilosofioista, jotka tekevät kaikkensa kiinnittääkseen ihmisten mielenkiinnon ilman Jumalan Sanan julistamista ja opettamista. Jo vuosikymmenien ajan evankeliset ovat viihdyttäneet itseään ja kutsuneet sitä jumalanpalvelukseksi.

Seurakunta on nyt isolta osin jäänyt ilman opetusta ja ilman Raamatullista vakaumusta. Se ei ole ainoastaan hermeneuttinen vajavuus (vaikka se toki sisältyy siihen). Suurempi ongelma on luottamuksen puute Jumalan Sanan vaikutukseen. Kristityt epäilevät evankeliumin voimaa tavoittaa pelastumattomia ihmisiä ja muuttaa heidän sydämensä, joten he ovat vaihtaneet tilalle muita, keinotekoisia tapoja seurakunnan kasvun piristämiseksi. He ovat menettäneet luottamuksensa myös Raamatun arvovaltaan. Sen seurauksena he ovat alttiita maailmalliselle valheelle, jonka mukaan tiede ja ihmisjärki ovat parempia totuus-väittämien arvostelemiseen kuin Raamattu.

Mitä me voimme tehdä asialle?

Meidän täytyy palata takaisin Raamatun saarnaamiseen ja opettamiseen Jumalan kansan yhteisissä kokoontumisissa. Jumalan kirjoitettu Sana ei tyhjänä palaja.

Monet ”vanhaa maapalloa” kannattavat evankeliset sanovat, että he poistavat uskon kompastuskiven osoittamalla ihmisille, että evankeliumiin voidaan uskoa tarvitsematta luopua evoluutiosta ja miljardeista vuosista. Onko tämä todellisuudessa kaltevalla pinnalla olevaa Raamatun uudelleentulkintaa, jotta se saataisiin mukautumaan naturalistiseen tieteeseen?

Tietenkin. Ajatus siitä, että sopuun pääseminen viimeisimpien tieteellisten teorioiden kanssa on ”parasta evankeliumille”, on luonnollinen seuraus luottamuksen menetyksestä Raamatun arvovaltaa kohtaan. Se on paljon pahempaa kuin ainoastaan kaltevalla pinnalla olemista; se edustaa kaikkein tärkeimmän Raamattu-uskon näkökohdan hylkäämistä – vakaumuksen, jonka mukaan Raamattu on Jumalan Sana ja, että se on korkein, pyhänä pidettävä auktoriteetti kaiken ihmismielen ajatusten tai teorioiden ylitse.

Niin sanottu ”kehyshypoteesi” ja kaikki muut kirjallisuuden temput, jotka on suunniteltu todistamaan, etteivät 1. Mooseksen kirjan luvut 1-3 tarkoita sitä, mitä ne näyttävät tarkoittavan, ovat kaikki tosiasiassa Raamatun arvovallan ja selkeyden hylkäämistä. Ne edustavat kantaa, joka ei salli Raamatun tarkoittavan sitä, mitä se selkeästi sanoo, turvautuen samalla uusiin teorioihin, joita kukaan ei aiemmin osannut kuvitellakaan, selittääkseen tekstin ”todellisen”, vaikkakin piilotetun merkityksen. Ikään kuin kukaan liian sivistymätön dekonstruoimaan [tekstin dekonstruktiossa kiistetään tekstin kiinteän merkityksen olemassaolo, jonka sijaan tarjotaan loputon tulkintamahdollisuuksien kirjo] kirjallisuuslajia, ei voisi millään ymmärtää, mitä Jumala yrittää kertoa meille. Tämä on yhtä jääräpäistä kuin se on ylimielistäkin.

Evankelisten tulee tervehtyä Raamatullisissa vakaumuksissaan ja luomisuskossaan, ja uskoa siihen, mitä Jumala on selkeästi sanonut – hyväksyivätpä maailmalliset mielet sen taikka eivät. Erityisesti me tarvitsemme luottamusta siihen, että evankeliumi (ei ovelat argumentit tai ihmisjärki) on Jumalan voima pelastukseksi. Jokaisen syntisen pelastuminen on Jumalan täydellinen ihme totuuden Sanan kautta (1. Piet. 1:23); ei ihmisten älykkään toiminnan seurausta (Joh. 1:12-13).

Kiitos, Dr MacArthur.