Otsakekuva: Kaksi jäljennöstä Murrayn kokoelmasta. Vasemmalla persialainen kuvaus Naboniduksesta, Belsassarin isästä, propagandakatkelma Persian hallinnon ajalta Babyloniassa. Oikealla kuuluisa Kyyroksen sylinteri, joka kuvaa Babylonin valloitusta vuonna 539 eKr. sekä tapahtumia heti valloituksen jälkeen.
Carl Wieland haastattelee historijoitsija ja arkeologi Murray Adamthwaitea
Dr Adamthwaite on valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi Melbournen yliopistosta, pääaineinaan filosofia, historia, tieteen filosofia ja sivuaineenaan heprean kieli. Hän on opiskellut antiikin ja muinaisen Mesopotamian historiaa sekä akkadin ja heprean kieltä London School of Oriental and African studies:ssa. Myöhemmin hän on valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi erityismaininnalla Geelongin Reformed Theological Collegesta. Hänellä on antiikin historian maisterin tutkinto Sydneyn Macquarien yliopistosta, sekä tohtorin tutkinto antiikin historiassa ja kielissä (akkadin kieli) sekä kirjallisuudessa Melbournen yliopistosta. Murray on osallistunut kolmeen arkeologiseen kaivausprojektiin Tel Gerisassa ja Laakisissa Israelissa sekä Tell Ahmarissa Syyriassa. Hän on toiminut Vanhan testamentin vanhempana luennoitsijana Tahlee Bible Collegessa, pastorina kahdessa kirkossa sekä luennoitsijana Melbournen yliopistossa, missä hän toimii nykyään tutkijana ja pitää edelleen kausiluonteisia luentoja erityisosaamisensa aloilta.
Murray kasvoi kristityssä kodissa ja hänen isänsä oli pappi. Mutta hän kertoo: ”Tiesin etten pääse taivaaseen vanhempieni esiliinan suojissa. Teini-iässä Jumala osoitti syntisyyteni ja pelastuksen tarpeen ja valmisti minut uskossa omistamaan Kristuksen sovitustyön.”
Murrayn akateeminen ura alkoi verkkaisesti; hänen alkuperäinen suunnitelmansa ryhtyä lentäjäksi kariutui punavihersokeuteen. Niinpä hän kirjoittautui humanistiseen tiedekuntaan ja suoritti ensimmäisen tutkintonsa papinvirka tavoitteenaan.
Taistelu Raamatun ja tieteen välillä
1960-luvulla evankelikaalisena ja ”progressiivisena kreationistina” tunnetun Bernard Rammin väitettiin kirjassaan sovittaneen tieteen ”miljoonine vuosineen” Raamatun kanssa.1 Hän oli hyvin suosittu oppineiden evankelikaalisten keskuudessa. Murray uskoi, että Rammilla oli ”kaivattu vastaus”. Mutta syvällä sisimmässään hän tunsi olonsa epämukavaksi. Jos ihmisen ilmestymistä olisi edeltänyt valtava ajanjakso, ”Raamatun historian 6 000 vuotta vaikutti kovin mitättömältä, vain pieneltä loppunäytökseltä suuressa kokonaisuudessa.”
Lisäksi luomiskertomuksessa Jumala kutsui kaikkea ”erittäin hyväksi” (1. Moos. 1:31). Ramm väitti sen tarkoittavan ainoastaan, että nykyinen maailma oli paras mahdollinen. Miettiessään ihmisiä ja eläimiä kohdannutta kuolemaa ja kärsimystä Murray ajatteli: ”Jos tätä parempaa ei tule, niin – voihan veljet – sehän tarkoittaa, ettei parempaa tule edes silloin kun asiat pannaan jälleen kohdalleen.”
Tapa, jolla Raamattu puhui Kristuksesta, joka sovitti maailman itsensä kanssa, kertoi myös Jumalan ja ihmisen suhteen alkuperäisestä välirikosta syntiinlankeemuksessa. Kristillinen oppi on mielekäs vain, mikäli 1. Mooseksen kirja on todellista historiaa ja mikäli syntiinlankeemus rikkoi alunperin täydellisen maailman. Fossiiliaineiston selittämiseen tarvittavat miljoonat vuodet edellyttävät kuoleman ja kärsimyksen olemassaoloa jo kauan ennen syntiinlankeemusta. Paavalin mukaan kuolema ”on vihollisista viimeinen” (1. Kor. 15:26), kun taas evoluutio/pitkät ajanjaksot on ajatusrakennelma, joka pitää kuolemaa elämän luonnollisena osana.
Dr John Whitcombin ja Dr Henry Morrisin klassikkoteos vuodelta 1961 The Genesis Flood (Vedenpaisumus) oli Murraylle todellinen silmien avaaja. Se oli sopusoinnussa Raamatun kanssa, ja Murray hyväksyi välittömästi kirjan vahvat perustelut maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, erityisesti jokaiselle ymmärrettävästi kuvatun maailmanlaajuisen tulvan.
Palatessaan Rammin perusteluihin Murray totesi ”tämän panneen 1. Mooseksen kirjan kirjoittajan mahdottomaan tilanteeseen; mikäli Mooses halusi kuvata maailmanlaajuista tulvaa, miten muuten hän olisi voinut sen sanallisesti ilmaista?”
Myyttien tuputtajien paljastaminen
Opiskeluvuosinaan 60-luvun loppupuolella Murray kertoo joutuneensa ”armottoman ryöpytyksen kohteeksi”, kun uskosta osaton luennoitsija väitti Raamatun olevan täynnä myyttejä. Hän väitti että 1. Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut olivat rykelmä ympäröivien kulttuurien myyttejä, sillä rinnakkaiskertomuksia 1. Mooseksen kirjalle löytyi Babylonian kulttuurista. Luennoitsijan avauspuheenvuoro opiskelijoille oli: ”Pidän teitä kiihkoilijoina ja umpimielisinä, mikäli uskotte 1. Mooseksen kirjan tarinoihin. Ne ovat myyttejä.”
Tämän vuoksi Murray päätti 70-luvun alussa opiskella akkadin kieltä voidakseen itse lukea ikivanhoja nuolenpääkirjoituksia. Hän tahtoi tutkia mesopotamialaisia tekstejä, lähdeaineistoa ja arkeologiaa nähdäkseen oliko perää niiden väitetystä suhteesta Raamattuun. Tietysti hän jo tällöin uskoi Raamatun arvovaltaan. ”Kukaan ei ole tyhjä sivu, meillä kaikilla on omat ennakkokäsityksemme”, Murray sanoo. Mutta hänellä oli aitoja kysymyksiä ja hän tahtoi itse tutustua aineistoon, jonka väitettiin tuhoavan Raamatun väitteet.
Kerta toisensa jälkeen hän totesi, että Raamattukriitikot eivät olleet lainkaan avarakatseisia. He pitivät kiinni ennakkoasenteestaan, jonka mukaan Raamattu ei ole Jumalan sanaa, ja lisäksi he eivät usein edes olleet lukeneet Raamattua läheskään väittämällään tarkkuudella.
Ei ollutkaan yllätys, että Murray asiantuntijana huomasi Raamatun kirjaimellisen lukemisen antavan suorat vastaukset kriitikkojen itsevarmoihin tulkintoihin.
Jumalten iltahämärä
Murraylle Jeremia 10:11 oli kiehtova jae. Se on aramealainen teksti heprealaisten tekstien välissä: ”Sanokaa heille näin: Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eivätkä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta.”
Murray kertoi tämän iskeneen häneen. ”Näinhän juuri oli käynyt. Nuo ’jumalat’ ovat kirjaimellisesti kadonneet. Me kaivamme niitä maasta. Siihen aikaan kun nuo sanat kirjoitettiin, niiden toteutuminen tuntui täysin mahdottomalta.”
Dr Adamthwaite on kirjoittanut tieteellisiä, vertaisarvioituja artikkeleita CMI:n julkaisemaan Journal of Creation -julkaisuun. Hän pitää lehteä korkeatasoisena ja ”innostuu” myös enemmän maallikoille suunnatusta Creation-lehdestä, jota hän on tilannut vuosikymmeniä. Murray jakaa joskus puhujalavan CMI:n luennoitsijoiden kanssa ja on heidän kanssaan täysin samaa mieltä 1. Mooseksen kirjan lukujen 5 ja 11 sukuluetteloiden ajanjaksoista. ”Tapa, jolla esivanhempien ikä on ilmoitettu silloin kun jälkeläinen on syntynyt, ei mitenkään jätä tilaa ’aukoille’ aikajanassa.”
Hän käsittelee puheissaan mm. ristiriitaa Raamatun ja maallisen arkeologian ajoituksen välillä, varsinkin Daavidin ja Salomon ajoista puhuttaessa. ”Jos yritämme sovittaa Raamatun maalliseen aikajanaan, asiat muuttuvat yhä hankalammiksi. Mutta jos ottaa Raamatun ajoituksen lähtökohdaksi, ja tutkii kriittisesti maallisia ajoitusmalleja, toteaa, että ne ovat väitettyjen ongelmien varsinainen lähde.” Hän kertoo olevan mielenkiintoista, että ”jopa monet maalliset lähteet ovat tätä nykyä vakuuttuneita siitä, että usein ajoituksen ’täydellisenä lähtökohtana’ pidettyä Egyptin kronologiaa on lyhennettävä rajusti vakuuttavan arkeologisen aineiston vuoksi. Kun näin tehdään, ongelmilla on taipumus kadota.”
Missä se kello on?
”Et koskaan löydä kadonnutta kelloa, jos etsit sitä väärästä paikasta”, Murray sanoo. ”Mikäli etsimme väärältä aikakaudelta, joka perustuu virheellisiin oletuksiin Manethon egyptiläisestä kronologiasta, ei ole ihme, ettemme löydä todisteita Daavidin ja Salomon aikaisesta sivilisaatiosta, luvatun maan valloituksen aikaisista linnoitetuista kaupungeista tai israelilaisten Egyptistä lähdöstä. Ei ihme, että maalliset arkeologit astuvat esiin ja väittävät itsevarmasti, ettei ole mitään todisteita israelilaisten oleskelusta Egyptissä.”
”Kuitenkin maalliset arkeologit ovat itse löytäneet todisteita Goshenin maasta – Faqusin alueelta (kreikaksi Phacusa, nimitys Ptolemaios-dynastian ajoilta. Nimi on juuriltaan egyptiläinen Pa Kesem, jossa kirjain ’m’ on myöhemmin pudotettu pois. Septuaginta kutsuu paikkaa, jossa israelilaiset asuivat Egyptissä Gesemiksi, ei Gosheniksi.) Vahva paikallinen perinne yhdistää tämän alueen Gosheniin. Kun Rooman keisari Konstantinuksen äiti Helena kysyi Goshenista 300 vuosisadalla jKr., hänelle osoitettiin tämä alue. Kun itävaltalainen arkeologi Manfred Bietak teki siellä kaivauksia 1980-luvun puolivälissä, hän löysi todisteita seemiläisestä asutuksesta – mukaan lukien koteja, joissa oli sellaista kanaanilaista alkuperää olevaa esineistöä ja eläimiä, joita ei löydy muualta Egyptistä. Lisäksi hautaustapa oli omaleimainen. Viallisen kronologian vuoksi hän ei osannut yhdistää tätä Israeliin ja Egyptiin (’liian varhaista’). Bietak päätteli myös, että nämä seemiläiset olivat osallistuneet lähellä sijainneen huomattavan egyptiläisen kaupungin rakentamiseen.” Raamattu ei kerro, että heprealaiset rakensivat pyramideja. Murray opettaakin historiantunnilla oppilailleen, että ”Hollywoodin työnä ei ole opettaa todellista historiaa.”
Kronologinen uudelleentarkastelu
Mitä Murray siis ajattelee venäläisestä ateisti-psykiatri Velikovskysta, jonka vaikutusvaltaiset kirjat, varsinkin Egyptin kronologian lyhentämisestä, ovat vastoin valtavirran historiantulkintaa? Kirjat ovat saaneet osakseen monia hyvää tarkoittavia ihailijoita jopa kreationistipiireissä. ”Hänellä on ongelmansa, vaikka ajatus on sinänsä oikea. Hänen seuraajillaan on usein myös oikeanlainen motivaatio. Mutta huomaan hänen tehneen asiat liian yksinkertaisiksi ja olevan usein ristiriidassa olemassa olevan todistusaineiston kanssa.” Murrayn tohtorinväitöskirja akkadiasta osoitti, että velikovskylaiset ”eivät voi noin vain ottaa pätkää totutusta kronologiasta käsittelyynsä ja korjata sillä sitten aukkoja historiankirjoituksessa. Menetelmä ei sovi yhteen muun kronologian kanssa.”
Entä toinen vaikutusvaltainen revisionisti, David Rohl? Murray sanoo: ”Myös hänellä on ratkaisemattomia ongelmia. Hänen linjansa Toisen Mooseksen kirjan suhteen on luullakseni oikea, mutta jotkut hänen jäljempänä esittämänsä johtopäätökset vaikuttavat perusteettomilta. Ne ovat kuitenkin edelleen tutkimukseni kohteena.”
Eräässä seuraamassani CMI-konferenssissa Murray oli yksi pääpuhujista. Hän ilahtui kertoessani, että yleisö oli ottanut innostuneesti vastaan hänen tätä aihepiiriä koskevan esityksensä. Hän kertoi: ”Toivon voivani innostaa muita, varsinkin nuoria, astumaan tälle alueelle. Se on todella laajasti avoin tutkimuskenttä. On suuri määrä löytöjä, joita voidaan käyttää Raamatun puolustamiseen ja siten myös kristillisen uskon puolustamiseen niille, jotka tahtovat ottaa Raamatun Jumalan sanana.”
Babylonialainen luomiskertomus?
Enuma Elish, Babylonian luomiskertomukseksikin kutsuttu tarina, ei todellisuudessa ole lainkaan luomiskertomus, sanoo Murray. Se kertoo vain panteistisen Babylonian jumalten alkuperästä sekä joukosta kulttikeskuksia. Siinä kerrotaan verenhimoisista, jopa irvokkaista jumalten taisteluista eikä ole mitään tieteellistä syytä uskoa, että se olisi jollain tavoin Raamatun luomiskertomuksen edeltäjä, jatkaa Murray.
Gilgamesh-eepoksen sisältöä on pidetty vedenpaisumuskertomuksen edeltäjänä, missä tämän tarinan Nooa on nimeltään Utnapishtim. Murray sanoo: ”Se on pääasiallisesti kertomus kuolemattomuuden etsinnästä ja tiedemiehet ovat varsin yksimielisiä siitä, että sen sisältämä tulvakuvaus (joka oli olemassa jo aiemmilta ajoilta) on lisätty myöhemmin, vieläpä kömpelösti.” Ennemmin kuin se osoittaisi 1. Mooseksen kirjan olevan lainaa babylonialaisesta myytistä, on paljon todennäköisempää, että babylonialainen tulvakertomus perustuu hatariin muistikuviin alkuperäisestä, Genesiksessä kuvatusta tapahtumasta (ks. myös creation.com/gilgamesh).
- Ramm, B., The Christian View of Science and Scripture, Eerdmans, 1954.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: creation.com
