Luominen artikkeliarkisto

Michael J. Oard

Meitä pommitetaan jatkuvasti väitteillä miljoonien vuosien pituisista prosesseista ja tapahtumista. Useimmat meistä ovat kuulleet, että hiilen ja öljyn muodostumiseen kuluu miljoonia vuosia. Grönlannin ja Antarktiksen mannerjäätiköiden sanotaan myös olevan miljoonia vuosia vanhoja. Grönlannin mannerjäätikkö on kuulemma ollut samankokoinen jo usean miljoonan vuoden ajan, kun taas Antarktiksen mannerjäätikön väitetään alkaneen kasvaa yli 30 miljoonaa vuotta sitten ja saavuttaneen nykyiset mittansa 15 miljoonaa vuotta sitten.

1960-luvulta lähtien tiedemiehet ovat suorittaneet syviä porauksia jääpeitteisiin. Kun jäänäytteet tuodaan ylös ontoissa poranterissä, tiedemiehet mittaavat lukuisia muuttujia jäästä. Näiden perusteella he ovat laatineet ajoitukset jäätiköille: hieman yli 100 000 vuotta Grönlannille ja lähes miljoona vuotta Antarktikselle. On huomionarvoista, etteivät he oikeasti mitanneet näitä aikoja, vaan päättelivät ne omien menneisyyttä koskevien ennakko-oletustensa pohjalta, kuten tulemme huomaamaan. Joka tapauksessa heidän ajattelussaan näitä ajoituksia pidetään hyvin tarkkoina.

Muutamat näistä muuttujista pitävät sisällään tietoa vuosittaisista kerroksista Grönlannin mannerjäätikön yläosassa. Siispä ajoituksen tarkkuuden sanotaan olevan vuosien luokkaa. Tiedemiehet ovat jopa väittäneet, että he voivat laskea GISP2¹-jääytimestä ylhäältäpäin mitattuna, 90 % alueelta 110 000 vuosikerrosta, aivan kuin puun vuosirenkaita laskemalla, sen iän määrittämiseksi.

Jääytimiä pidetään vahvana todistusaineistona raamatullista, noin 6 000 vuoden, ikää vastaan. Jotkut tunnustavat kristityt ovat käyttäneet jääytimiä ”lopullisena todistusaineistona” sille, ettei vedenpaisumus olisi ollut maailmanlaajuinen.²

Pitääkö tämä paikkansa? Ei todellakaan!³ Tutkimusaineiston ja sen tulkinnan tarkastelu paljastaa tämän. Tähän sopii 1. Tessalonikalaiskirjeen 5. luvun jae 21: ”mutta koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää”. Tämä jae on minulle lähtökohtana tutkimuksissani. Luotan Raamattuun, joka on Jumalan luotettava selonteko meille, ja Jeesukseen Herranani ja Pelastajanani. Sitten menen tutkimusaineistossa maailman antamaa pinnallista tulkintaa syvemmälle. Olen huomannut, että raamatullisen maailmankuvan pohjalta muodostuu aivan toisenlainen tarina.⁴

Grönlannin ja Antarktiksen jääkerrokset

Jää peittää 10 % maapallon pinta-alasta, pääosin Grönlannin ja Antarktiksen mannerjäätiköissä. Grönlannin mannerjäätikön keskipaksuus on 1 600 metriä ja sen paksuin kohta noin 3 400 metriä. Se peittää alueen, jonka pinta-ala on yli 1,8 miljoonaa neliökilometriä. Antarktiksen mannerjäätikkö on keskimäärin 1 900 metriä paksu, paksuimmillaan noin 4 200 metriä ja se peittää 13,9 miljoonaa neliökilometriä.

Grönlannin mannerjäätikkö (itärannikko, näkymä lentokoneesta).

Keskimääräinen sademäärä Grönlannin mannerjäätiköllä on 32 cm vuodessa ja Antarktiksella 18,6 cm vuodessa. Grönlannin kaakkoisreunalla luku on paljon keskiarvoa suurempi ja juuri täältä tutkimusmatkailijat löysivät Glacier Girl -hävittäjälentokoneen syvältä jään uumenista (katso laatikko Glacier Girl -hävittäjän nosto kaakkois-Grönlannista, alla). Suurin osa Antarktiksen sademäärästä sataa lähellä rannikkoa, kun taas mannerjäätikön ylänköosassa sataa vain noin 5 cm vuodessa ja se on oikeastaan ”napa-aavikko”. Nämä vuosittaiset kerrokset ovat siis liian ohuita ajoitettaviksi vuosikerrosmenetelmällä.

Mannerjäätikön päälle kertynyt lumi muuttuu lopulta jääksi, kun vuosikerrosten aiheuttama paino alaspäin kasvaa ja kasvaa. Paineen alla jään rakenne muuttuu ja se ”virtaa” plastisesti. Kerääntyvä paino puskee jäätä ulos sivuilta (ks. kaavio). Tämän seurauksena vuosittaiset lumi- ja jääkerrokset tulevat ohuemmiksi pohjaa lähestyttäessä. Vuosittaista lumikertymää tämänhetkisessä ilmastossamme tasapainottaa kesäinen sulaminen ja jään ulosvirtaus valtameriin. Kaikki tämä vaikuttaa tulkintaamme kerrosten iästä.

Entä ne vuosikerrokset Grönlannissa ?

Pitkät ajanjaksot, joita ”nähdään” Grönlannista ja Antarktikselta poratuista jääytimistä johtuvat ennakkouskomuksesta, että mannerjäätiköt ovat alun perinkin vanhoja. Ongelma on, että naturalismin paradigma perustuu uniformitarianismiin. Uniformitarismi on dogmi, johon on uskottu maantieteissä valistusajasta 1700-luvun lopulta lähtien. Se on uskomus, jonka mukaan kaikki on seurausta hitaista, nykyäänkin havaittavista, miljoonia vuosia jatkuneista prosesseista. Valistus oli kapina Raamattua vastaan. Siinä järkeilyllä yritettiin saavuttaa kaikki tieto. Moderni kulttuuri on seurannut valistuksen ennakko-olettamuksia tähän asti.

Kaaviokuva jään rakenteen muuttumisesta paineen alla.

Tiedemiehet uskovat, että Grönlannin mannerjäätikkö on ollut osapuilleen saman kokoinen miljoonien vuosien ajan. Tämän uskomuksen pohjalta he olettavat, että kerrokset puristuvat ohuemmaksi kuin paperi siihen mennessä, kun ne saavuttavat jäätikön pohjan (ks. kaavio). Yksittäiset vuosikerrokset ovat tunnistettavissa suunnilleen ylimmän 500 metrin matkalta Grönlannin jääytimissä. He olettavat, että ohenemisen takia kerrokset ovat sitä vaikeampia erottaa mitä alempana ne ovat. Tässä vanhan iän ennakko-olettamus antaa valtavan vuosien määrän.

Esimerkiksi jääytimiä kuvaavissa muuttujissa on satoja edestakaisia muutoksia pohjaa kohti. Niitä eivät aiheuta pelkästään vuosikerrokset vaan myös yksittäiset myrskyt ja myrskyn sisäinen sademäärän vaihtelu. Olettamalla, että mannerjäätikkö on vanha, uniformitarianismiin sitoutuneet tiedemiehet uskovat, että kerrosten oheneminen häivyttää kaiken, paitsi itse vuosikerrokset. Raamatullisessa aikatulkinnassa vuosikerrokset alempana ytimessä, jääkauden kohdalla, olisivat kuitenkin paljon paksumpia. Lisäksi myrskyt ja myrskyjen sisäiset vaihtelut eivät häviäisi merkityksettömän pieniksi.

Uniformitarianismiin uskovat tiedemiehet siis laskevat myrskykerrokset ja myrskyjen sisäiset kerrokset vuosikerroksiksi. Tämä paisuttaa heidän jäätikkönsä ”ikää” suuresti. Alun perin tiedemiehet laskivat vain 85 000 vuotta GISP2-ytimestä, mutta he saivat ”väärän” iän oletuksiinsa nähden. Siispä, päivittämällä erään mittavälineensä tarkkuutta, he ottivat pari askelta taaksepäin ja laskivat 25 000 ”vuosikerrosta” lisää jääytimen pohjimmaisista 500 metristä.⁵ Näin he päätyivät 110 000 vuoteen – ikään, jota he odottivatkin, kun lähtökohtaisesti olettivat vanhan iän. On myös mielenkiintoista huomata, että jääytimissä havaitaan ainoastaan yksi jääkausi, aivan raamatullisen paradigman odotusten mukaisesti.⁶

Antarktiksen vanhat iät perustuvat kehäpäättelyyn

Tiedemiehet ovat väittäneet ajoittaneensa Antarktiksen pitkät jääytimet lähes miljoona vuotta vanhoiksi. Koska siellä nykypäivänä on kuitenkin niin vähän sadetta, minkä uniformitarianismiin uskovat tiedemiehet olettavat pitäneen paikkansa myös aikaisemmin, vuosikerrokset eivät ole laskettavissa. Ajoittaakseen jääytimet, tiedemiehet ovat yksinkertaisesti yhdistäneet pienet hapen ja typen isotooppien pitoisuusmuutokset vastaaviin pitoisuuksiin syvänmeren sedimenttiytimissä. Syvänmeren ytimet puolestaan on yhdistetty astronomiseen teoriaan jääkaudesta, mikä on heikko mekanismi yli 60 teorian joukosta, jotka on keksitty selittämään jääkauden mysteeriä.^4,6 Tämä on oikeastaan kehäpäättelyn soveltamista.

Antarktis: ortografinen projektio NASA:n Blue Marble -tietokannasta.

Toisaalta, vulkanismi ja muut prosessit lämmittivät vedenpaisumuksen aikana maan valtameriä lisäten veden haihtumista ja sateen määrää. Näin Grönlannin ja Antarktiksen mannerjäätiköt olisivat kasvaneet nopeasti vedenpaisumuksen jälkeisellä ajalla. Nykyisellä sademäärällä Grönlannin mannerjäätikkö voisi muodostua jo 5 000 vuodessa, kun taas Antarktiksen mannerjäätikköön menisi vain 10 215 vuotta. Mutta mannerjäätiköt kasvoivat paljon nopeammin vedenpaisumuksen jälkeisen, verrattain lyhytkestoisen jääkauden aikana, joka kesti vain noin 700 vuotta. Tuolloin oli paljon enemmän vuosittaisia lumisateita ja paljon vähemmän sulamista kesällä. Näin Grönlannin ja Antarktiksen mannerjäätiköt kasvoivat nopeasti satojen vuosien ajan vedenpaisumuksen jälkeen.⁶ Ennen pitkää kasvu hidastui nykyään havaittavaan vakaaseen tilaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jään määrä noissa mannerjäätiköissä on sitä luokkaa, mikä olisi odotettavissa noin 4 300 vuoden ajalta – eli ajalta vedenpaisumuksen jälkeen.

Vaikka se, mitä uskot mannerjäätiköistä ja koko muusta maailmasta, määrittää, miten analysoit ja tulkitset tieteellistä dataa, on ilmiselvää, että hyväksymällä Raamatun kertomuksen maapallon menneisyydestä päädyt todennäköisimmin totuuteen tapahtuneesta. Tämä ei päde pelkästään tieteeseen, vaan myös Jumalan toimintaan ihmiskunnan keskellä ja Hänen suunnitelmaansa sekä tarkoitukseensa maailmalle.

Glacier Girl -hävittäjän nosto Kaakkois-Grönlannista

Glacier Girl on yksi kuudesta P-38 -hävittäjäkoneesta, jotka tekivät pakkolaskun kaakkois-Grönlannin mannerjäätikölle toisen maailmansodan aikana. Kaikki miehistön jäsenet selviytyivät ja heidät pelastettiin myöhemmin. Vuosien kuluessa lentue hautautui lumen ja jään alle. Varakas yrittäjä Pat Epps päätti noutaa lentueen, muttei aluksi löytänyt sitä. Parempien laitteiden ja 11 vuoden etsinnän tuloksena tiimi löysi lentueen hautautuneena 79-metrisen jääkerroksen alla 1,6 kilometrin päässä alkuperäisestä sijainnistaan, mikä oli yllätys. Pitkällisen urakan jälkeen he onnistuivat nostamaan yhden hävittäjän pinnalle palasina, jotka koottiin myöhemmin. Satuin vierailemaan Middlesborossa, kaakkoisessa Kentuckyssä, kun he olivat viimeistelemässä Glacier Girlin entisöintiä. Työn ohjaaja kertoi minulle, että etsijät olivat luulleet lentueen hautautuneen noin 10 metrin syvyyteen ja että koneet olisi helppo kaivaa esiin.

Oletettua hautautumissyvyyttä oli varmaankin perusteltu Grönlannin keskimääräisellä sademäärällä, mutta sademäärä kaakkois-Grönlannissa on itse asiassa yli 70 cm vuodessa. Tämä on ymmärrettävissä, sillä alue on rannikolla ja sijaitsee lähes ympärivuotisen Islannin matalapaineen vyöhykkeellä. Tämä suuri sademäärä kertoo, kuinka nopeasti lumi ja jää olisivat voineet kerääntyä Grönlantiin silloin, kun mannerjäätikkö oli vasta muotoutumassa jääkauden aikana.

Katso myös Wieland, C., The lost squadron, creation.com/the-lost-squadron.

MICHAEL OARD
on ilmastotieteen maisteri ja eläkkeelle jäänyt meteorologi US National Weather Servicestä. Hän on kirjoittanut useita kirjoja ja artikkeleita, mm. Exploring Geology with Mr Hibb. Häntä pidetään yleisesti asiantuntijana luomisaiheisissa jääkautta koskevissa kysymyksissä.