Luominen artikkeliarkisto

Wayne Spencer

Evolutionistisen tieteen yleisesti hyväksytyt teoriat sanovat Maan ja aurinkokuntamme muodostuneen noin 4,6 miljardia vuotta sitten. Toisaalta Raamatusta voidaan päätellä Maan olevan vain muutamien tuhansien vuosien ikäinen. Lisäksi 1. Mooseksen kirjan 1. luku ja muut tekstikohdat kuten 2. Moos. 20:11 ilmaisevat, että kaikki fyysisessä maailmankaikkeudessa oleva luotiin luomisviikon kuutena päivänä. Siten maan tavoin myös aurinkokunta on vain tuhansien vuosien ikäinen. Onko olemassa tieteellistä todistusaineistoa sille, että aurinkokuntamme ikä ei ole miljardeja vuosia? Kyllä! Tämä todistusaineisto muodostaa mysteerin miljardeihin vuosiin uskoville tiedemiehille.

Evolutionistiset teoriat esittävät, että aurinkokuntamme muodostui avaruudessa suuresta, pyörivästä pölypilvestä [jota kutsutaan myös tähtisumuksi tai nebulaksi, toim. huom.].¹ Pölypilven uskotaan litistyneen kaasusta, pölystä ja jäästä muodostuneeksi pyöriväksi kiekoksi, jota kutsutaan kertymäkiekoksi. Miljoonien vuosien aikana painovoima sai aikaan planeettojen ja muiden kohteiden muodostumisen tästä kiekosta. Sitten ylimääräinen kaasu ja pöly hajaantuivat ja hävisivät ja jättivät aurinkokuntamme sellaiseksi kuin se on tällä hetkellä.

Tärkeä periaate tässä alkuperämallissa on, että kaikki aurinkokuntamme kohteet, jotka painovoima sitoo aurinkoomme, muodostuivat tästä alkuperäisestä pölypilvestä. Näin ollen tästä pölypilvestä tulee yhteinen lähde, josta kaikki aurinkokunnassamme muodostui.

Tämä pitkän ajanjakson näkemys aurinkokunnastamme sisältää kuitenkin useita tieteellisiä ongelmia, jotka voidaan jaotella kolmeen ryhmään: kemiallisen muutoksen ongelmiin, lämpöongelmiin ja dynaamisiin [voimia tai liikettä koskeviin] ongelmiin.¹

Metaani ei ole kadonnut

Yksi kemiallisen muutoksen ongelmista pitkän ajanjakson ajatusmallissa on Titanissa, Saturnuksen kuussa oleva metaani. Titanilla on maapalloa tiheämpi kaasukehä, joka sisältää typpeä ja suuren määrän orgaanisia kaasuja, kuten metaania, etaania, asetyleeniä ja useita muita. Titanin kaasukehästä tehdyt lukuisat tutkimukset ja viimeaikainen Cassini-luotaimen laskeutuminen sen pinnalle eivät ole onnistuneet ratkaisemaan tätä mielenkiintoista mysteeriä.

Mallintaessaan Titanin kaasukehää tutkijat ovat laskeneet, että sen ei tulisi lainkaan sisältää metaania, jonka olisi pitänyt kulua loppuun kymmenien miljoonien vuosien aikana.² Tämä johtuu siitä, että monet kemialliset reaktiot kuluttavat metaania Titanin kaasukehässä.³ Vaikkakin Titanin pinnalta haihtuvaa metaania voidaan jonkin verran korvata, se ei riitä ongelman selvittämiseksi. Itse asiassa metaania todennäköisesti karkaa Titanin kaasukehästä myös avaruuteen,^4,5 mikä tarkoittaisi sitä, että Titanin lasketun ”iän” yläraja voi olla jopa alle 10 miljoonaa vuotta. Tämä on selvästikin vastoin oletusta aurinkokunnan miljardien vuosien iästä. Toisaalta tällaiset todisteet nuoruudesta ovat odotettuja raamatullisen ikäisessä aurinkokunnassa.

Toinen, aurinkoon kohdistuva kemiallinen ongelma, on tiivistettynä tuoreessa otsikossa: ”NASA:n tutkimusretki esittää: Aurinko ja planeetat ovat rakentuneet eri tavalla kuin luultiin.”⁶ Erityisesti auringolla on erilainen koostumus kuin Maalla: Paljon enemmän happi 16 -isotooppia ja paljon vähemmän typpi 14 -isotooppia. Science-lehden kirjoittaja kommentoi: ”Olennaisin johtopäätös tutkimuksista on – – että maapallo ei ole rakentunut aurinkokuntamme tavallisista materiaaleista.”⁷

Nuori aurinko oli liian viileä

Eräs esimerkki maapalloa ja aurinkoa koskevasta, pitkän ajanjakson ajatusmalliin liittyvästä lämpöongelmasta tunnetaan yleisesti himmeän nuoren auringon paradoksina [paradoksi = näennäisesti järjen vastainen tai epälooginen väite, suom. huom.]. Evolutionistit uskovat ensimmäisen elävän solun muodostuneen kemiallisista yhdisteistä nuorella maapallolla noin 3,8 miljardia vuotta sitten. Tuolloin aurinko olisi lähettänyt noin 30 % vähemmän valo­energiaa kuin tänä päivänä,^8,9 ja maapallo olisi ollut paljon kylmempi. Maa olisi todennäköisesti näyttänyt enemmänkin jääpallolta kuin siltä, miltä se näyttää tänään. Sen vuoksi elämä olisi silloin tuskin säilynyt tai kehittynyt.

Tämä ongelma kuitenkin katoaa, kun tulkitsemme todisteita raamatullisesta näkökulmasta. Sen mukaan aurinko olisi luotu olennaisesti samanlaiseksi kuin se on tänään eikä se olisi juurikaan muuttunut 6 000 vuodessa. Siten Jumala loi auringolle ominaisuudet, jotka sopivat hyvin tarpeisiimme. Aurinko on ollut hyvin vakaa energialähde meille ja kaikelle elämälle maapallolla.

Io on liian kuuma

Jupiterin Io-kuulla esiintyy erityyppinen lämpöongelma. Jupiter on noin viisi kertaa niin kaukana auringosta kuin Maa, ja sen massa on yli 300-kertainen maapalloon verrattuna. Ion pinnalla esiintyy kauttaaltaan erityyppisiä rikkiyhdisteitä. Monet tulivuoret ovat lisäksi paljon aktiivisempia kuin maapallolla. Ion tulivuorten tuottama lämpömäärä on pinta-alaa kohden paljon suurempi kuin maapallolla.

Vaikkakin tutkijat odottivat Ion olevan vulkaaninen, sen tuottama lämpömäärä on ollut yllätys. Siitä johtuen tutkijat ovat yrittäneet selittää Ion sisärakennetta ja sen kaikkien tulivuorten tuottamaa lämmön määrää.

Aktiivinen savupatsas Jupiterin kuun Ion Loki-tulivuoren purkauksesta on selvästi näkyvissä tässä NASA:n yhdistelmäkuvassa. Siitä kaakkoon nähdään yksityiskohta, jonka muodostavat toisen aktiivisen Pele-tulivuoren laskeumaesiintymät. Loki on koko aurinkokuntamme voimakkain tulivuori; se luovuttaa jatkuvasti enemmän lämpöä kuin kaikki maapallon tulivuoret yhteensä. Tämä on vahva todiste Ion nuoruudesta (ks. artikkelin teksti).

Jupiter on ainakin osasyyllinen Ion kuumuuteen. Koska Iolla on ellipsin muotoinen kiertorata Jupiterin ympäri, ja koska Jupiter on niin suuri, sen painovoimasta johtuvat massiiviset vuoroveden kaltaiset voimat puristavat Iota, aiheuttaen sen sisuksiin lämpöä tuottavaa muodon värähtelyä – tutkijat kutsuvat kyseistä prosessia ”vuorovesi-dissipaatioksi” [(energian) hajottaminen]. Ion tuottama lämmön määrä, jota tutkijat ovat havainnoineet infrapunakaukoputkilla ja avaruusaluksella, on kuitenkin noin kymmenkertainen verrattuna kaikkien tunnettujen lähteiden kehittämään lämpömäärään, vuorovesi-dissipaatio mukaan luettuna.¹⁰ Lämpöongelma jää siten ratkaisemattomaksi miljardien vuosien selitysmallissa.

Ion geologia on kuitenkin helposti selitettävissä, kun oletamme, että lämmön ylimäärää on vielä jäljellä sen luomistapahtumasta, ja että Io on nuori. Tutkijoiden Iosta esittämät prosessit ovat epäuskottavia pitkien ajanjaksojen skaalassa, koska ne eivät voi jatkua samanlaisina miljardeja vuosia. Samat prosessit toimivat kuitenkin hyvin, jos otetaan yksinkertaisesti huomioon Iossa luomisen jälkeen olemassa oleva lämpö, joka haihtuu useiden tuhansien vuosien aikana.

Lyhytjaksoiset komeetat

Esimerkin dynaamisesta ongelmasta pitkän ajanjakson ajatusmallille muodostavat lyhytjaksoiset komeetat, jotka kiertävät aurinkoa ellipsin muotoisilla radoilla. Kun komeetat tulevat lähelle aurinkoa, ne menettävät materiaalia avaruuteen. Tästä muodostuva hunnuksi kutsuttu ”pyrstö” tekee komeetat kauniiksi katsella. Lyhytjaksoiset komeetat tekevät kierroksensa alle 200 vuodessa, kun taas pitkäjaksoisten komeettojen kierros vie yli 200 vuotta.

Planeettatieteilijät uskovat, että pitkäjaksoiset komeetat tulevat kaukana auringosta sijaitsevalta hypoteettiselta alueelta, jota kutsutaan Oortin pilveksi. Muodoltaan pallomaista simpukkaa muistuttavan alueen uskotaan sisältävän useita komeettoja, joita silloin tällöin ikään kuin vedetään ulos Oortin pilvestä ja lähetetään kohti aurinkoa. Pitkästä välimatkasta johtuen ei kuitenkaan ole ensimmäistäkään todistetta siitä, että Oortin pilvi olisi olemassa, eikä se välimatkan takia voi myöskään olla lyhytjaksoisten komeettojen lähde.

On tiedetty pitkään, että komeetat voivat kestää vain rajoitetun määrän auringon ohituksia, koska ne menettävät jokaisella kierroksella osan materiaalistaan. Lyhytjaksoiset komeetat muuttuisivat lopulta näkymättömiksi, koska ne eivät enää kykenisi muodostamaan huntua – niillä ei olisi enää materiaalia mitä menettää.¹¹

Arviot lyhytjaksoisten komeettojen näkyvästä ”elinajasta” ovat epävarmoja, mutta ne ovat yleisesti tuhansien vuosien luokkaa. Ne eivät voisi pysyä koossa miljoonia tai miljardeja vuosia. Siksi tutkijat, jotka uskovat aurinkokunnan olevan miljardeja vuosia vanha, ovat ehdottaneet erilaisia tapoja tuottaa uusia lyhytjaksoisia komeettoja, kun vanhat ”palavat loppuun”.

Yksi suosittu näkemys on, että lyhytjaksoiset komeetat tulevat Neptunuksen takaiselta alueelta, jota kutsutaan Kuiperin vyöhykkeeksi. Muutamia satoja kohteita on havaittu planeetta Neptunuksen takana suunnilleen ympyrän muotoisilla kiertoradoilla. Vaikka onkin mahdollista, että Neptunus tai joku muu planeetta voi siirtää näitä Kuiperin vyöhykkeen kohteita lyhytjaksoisten komeettojen kiertoradoille, tätä ei näytä tapahtuvan tarpeeksi usein, jotta lyhytjaksoisten komeettojen määrä täydentyisi.¹² Lisäksi tunnetut Kuiperin vyöhykkeen kohteet ovat tosiasiassa paljon suurempia kuin komeetat.

Muut mallit, joita on ehdotettu selittämään lyhytjaksoisten komeettojen olemassaolo miljardeja vuosia vanhassa aurinkokunnassa, ovat niin ikään vaikeuksissa. Esimerkiksi tutkijat ovat selvittäneet mahdollisuutta, että lyhytjaksoiset komeetat syntyisivät pitkäjaksoisista komeetoista.¹³ Mutta tässä mallissa on useita ongelmia kuten lyhytjaksoisten komeettojen kiertoratojen matalat kallistuskulmat. Lisäksi pölyä pitäisi olla havaittavissa enemmän, mikäli niin monet komeetat olisivat ”siirtyneet” pitkäjaksoisilta lyhytjaksoisille kiertoradoille.⁷

On yksinkertaisempaa ja uskottavampaa, että aurinkokunta on nuori, ja että lyhytjaksoisia komeettoja ei ollenkaan ”täydennetä”. Näin vältytään monilta vaikeuksilta selittää, mistä kaikki komeetat tulevat ja mitä niille tapahtui. Voimme siis hyväksyä, että maapallo ja aurinkokunta ovat vain joitakin tuhansia vuosia vanhoja.

Aurinkokuntamme on nuori

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä tieteellisistä todisteista, jotka aiheuttavat ongelmia niille, jotka väittävät aurinkokunnan olevan miljardien vuosien ikäinen. Tämä todistusaineisto viittaa siihen, että aurinkokuntamme on nuori. Muitakin todisteita voitaisiin mainita. Pitkän ajan naturalistisille teorioille, jotka suurin osa tiedeyhteisöstä hyväksyy, on aina vaihtoehtoja. Raamatun mukaan maapallo ja maailmankaikkeus ovat noin 6 000 vuotta vanhoja. Kun aurinkokuntamme tutkimus jatkuu, löydetään enemmän ja enemmän todisteita, jotka viittaavat nuoreen aurinkokuntaan. Tämä on sopusoinnussa Raamatun aikajanan kanssa. Aurinkokuntamme on nuori.

WAYNE SPENCER, luonnontieteiden kandidaatti, filosofian maisteri
suoritti maisterin tutkintonsa fysiikan alalta Wichitan osavaltion yliopistossa Kansasissa. Hän on toiminut aktiivisesti kreationistipiireissä sekä luonnontieteen ja matematiikan opettajana. Nykyään hän työskentelee tietokonealalla teknisenä tukihenkilönä.