Luominen artikkeliarkisto

Tas Walker

Syyskuussa 2013 William Sagerin johtama tutkijaryhmä raportoi löytäneensä maapallon suurimman yksittäisen tulivuoren.¹ Se on merenalainen ja nykyään sammunut.

Tamu Massifiksi nimetty vuori on Shatsky Rise -nimellä tunnetun vedenalaisen vuorijonon suurin tuntomerkki, joka sijaitsee noin 1 600 kilometriä Japanista itään.

Tutkimuksissa paljastui valtavan laavaesiintymän poikkeuksellinen muoto.² Se on matala ja laaja kilpitulivuori. Suurin osa muista veden pinnan alla purkautuvista tulivuorista on pieniä ja niissä on jyrkät seinämät. Merenpohja on ”täplitetty” tuhansilla tällaisilla jyrkkäseinäisillä vedenalaisilla tulivuorilla tai vuorilla.

Laaja ja litteä muoto merkitsee sulaneen laavan purkautuneen niin valtavalla nopeudella, että se virtasi nopeasti pitkin merenpohjaa pitkän matkan päähän yhä sulana. Kun laava lopulta jäähtyi meriveden vaikutuksesta, se alkoi jähmettyä ja tuli tahmeaksi.

Ympäri planeettaa tapahtui monia tämänkaltaisia purkauksia niihin aikoihin, kun geologit kertovat mannerten jakautuneen. Purkautuneen laavan määrä oli valtava, ja muodostelmia kutsutaan laakiobasalteiksi.³

Tutkijoiden mukaan purkaus oli katastrofaalinen. Sager sanoi:

”Ratkaisevaa on, että Tamu Massif muodostui (geologisesti ajateltuna) hyvin lyhyen ajanjakson, yhden tai useamman miljoonan vuoden aikana, ja on ollut sammunut siitä asti.”²

Jotta tulivuoren muodostuminen olisi kestänyt miljoonia vuosia, laavan olisi täytynyt purkautua hitaasti, jolloin kilpitulivuorta ei olisi muodostunut. Myös toinen tulivuoren ominaisuus askarrutti tutkijoita. Sager jälleen:

”On mielenkiintoista, että liitukaudella (145–65 miljoonaa vuotta sitten) purkautui paljon merenalaisia ylätasankoja, mutta tällaista ei havaita enää myöhemmin. Tutkijat haluaisivat tietää miksi.”²

Vaikka purkauksen kerrotaan tapahtuneen katastrofaalisesti, tutkijat silti ”ajoittavat” sen käyttäen oletusta siitä, että menneisyydessä kaikki tapahtui hitaasti ja asteittain.

Katastrofaalinen purkaus tapahtuu kuitenkin nopeasti. Kun yhdistämme tämän noin 4 500 vuotta sitten tapahtuneeseen vedenpaisumukseen, voimme tulkita ajoituksen uudelleen ja saamme selville tulivuoren purkautuneen vuoden kestäneen vedenpaisumuksen puoleen väliin mennessä.⁴ Purkaus olisi kestänyt vain päiviä ja viikkoja, ei joitakin miljoonia vuosia. Muutoin laava olisi kiinteytynyt ennen leviämistään niin pitkälle. Luomiseen uskovat geologit päättelevät, että suurin osa maan kivilajeista muodostui tulvan aikana. Se oli valtava katastrofi, jonka aikana kaikki tapahtui nopeasti.

Näitä purkauksia tapahtui vain yhtenä ajanjaksona maailman historiassa hyvin yksinkertaisesta syystä, eikä niitä siksi tämän ajanjakson jälkeen enää havaita tapahtuneen. Tulivuoret purkaantuivat vedenpaisumuksen puolenvälin tienoilla, kun valtamerialtaat alkoivat madaltua ja tulvavedet alkoivat vetäytyä peittämästä mantereita. Vedenpaisumus tapahtui kerran menneisyydessä eikä sitä tapahdu enää toiste.

Jumala sanoo Raamatussa: ”Minä teen liittoni teidän kanssanne, eikä vedenpaisumus enää koskaan tuhoa kaikkea lihaa. Koskaan ei enää tule vedenpaisumusta, joka tuhoaisi maan.” (1. Moos. 9:11)

TAS WALKER Luonnontieteiden kandidaatti (geologia), filosofian tohtori (insinööritiede)
Dr Walker työskenteli aiemmin voimaloiden suunnittelu- ja käyttötehtävissä sekä kivihiilikerrostumien geologisissa arviointitehtävissä. Nykyään hän työskentelee kokopäiväisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa Australiassa tutkijana ja puhujana.