Luominen artikkeliarkisto

Filosofian tohtori, peptidikemisti Ken Funk Gary Batesin haastattelussa

Dr Ken Funk työskenteli yli 28 vuotta prosessinkehittäjäkemistinä peptidikemian alalla eräässä suuressa lääkealan yhtiössä. Mikä sitten on peptidi?

Aminohapot, joita ihmisruumiissa on kaksikymmentä erilaista¹, muodostavat suuren osan rakennuspalikoista, joita kaikki elämä tarvitsee. Proteiinit ovat näistä aminohapoista koostuvia pitkiä ketjuja (100 aminohappoa tai enemmän), kun taas tätä lyhyempiä ketjuja kutsutaan peptideiksi.²

Ken johti työssään tiedemiesryhmää, joka valmisti suuressa mittakaavassa peptidilääkkeitä. Peptidejä voidaan eristää luonnosta tai niitä voidaan valmistaa synteettisesti. Tässä voidaan hyödyntää peptidien luonnossa esiintyviä muotoja (kuten insuliinia, joka sisältää 51 aminohappoa) tai yhdisteitä, joita on muunneltu kemiallisesti niiden lääkkeenomaisen vaikutuksen tehostamiseksi. Kenin työ prosessinkehittäjäryhmän johtajana auttoi esimerkiksi tuottamaan miljardien dollarien arvoisen lääkkeen, joka tunnetaan kauppanimellä Lupron, jonka nimi yleiseen käyttöön tarkoitettuna lääkeaineena on leuprolidi. Se on yhdeksän aminohapon muodostama peptidianalogi, rakennemuunnelma, jota käytetään esimerkiksi sellaisten tilojen hoitoon kuin eturauhassyöpä, ennenaikainen puberteetti³, endometrioosi,⁴ ja kohdun sidekudos- tai lihaskasvaimet (fibroidit)⁵.

Kulttuurin muutos

Ken on ollut kristitty siitä alkaen, kun hän vastasi Herran kutsuun Billy Grahamin missiossa vuonna 1957. Suurimman osan aikuisiästään hän on toiminut Herran aktiivisena todistajana tehden palvelutyötä paikallisessa seurakunnassaan. Hän muistelee, että hänen uransa varhaisina vuosina ”tieteen” ristiriidasta Raamatun kanssa ei keskusteltu läheskään niin paljon kuin nykyään. Hän katsoo tämän johtuneen vahvan kristillisen kulttuurin vaikutuksesta, mikä kyllästi amerikkalaista yhteiskuntaa vuosikymmeniä sitten. Hänen ja hänen tiedemieskollegojensa työ oli ”kokeellista tiedettä päivästä toiseen eikä keskustelua alkuperäkysymyksistä tai evoluutiosta juuri käyty”.

Poikkeuksen muodosti hänen kertomansa mukaan se, kun maailmankuulu peptidikemisti, edesmennyt Miklos Bodanszky, jonka alaisena hän opiskeli, sanoi hänelle: ”Evoluutio ei ole voinut tapahtua sattumalta, mutta olen haluton huutamaan jumalaa apuun.” Ken sanoo: ”Tämä muistuttaa traagisesti tätä päivää, jolloin monet niin halukkaasti hylkäävät luonnossa havaittavat Jumalan suunnittelutyön selvät merkit. Nykyisin evoluutiota ja sen perustumista pitkiin ajanjaksoihin opetetaan tosiasiana, ja tällä oikeutetaan Raamatun arvovallan hylkääminen. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mitätöimisellä on ollut dramaattinen vaikutus evankelisten kristittyjen luottamuksessa Raamattuun ja heidän todistustyöhönsä. Suurinta osaa kristityistä pelottaa heidän oma kyvyttömyytensä vastata kysymyksiin, joita evoluutio ja sen vuosimiljoonat ovat nostaneet heidän mieliinsä. Seurakuntakaan ei pysty vahvistamaan uskovia tällä kriittisellä alueella, kun se kieltäytyy opettamasta Raamattua todellisena historiana.”

Ken on turhautunut siitä, että niin monet seurakunnan johtajat ovat horjuvalla kannalla kysymyksessä maapallon iästä. Hän toteaa: ”He eivät ymmärrä, että vuosimiljoonien käsite kyseenalaistaa kokonaan 1. Mooseksen kirjan uskottavuuden ja samalla vesittää koko Raamatun ja evankeliumin pohjan asettamalla kuoleman ja tuhon maailmankaudet edeltämään Aadamia ja hänen lankeemustaan. On erityisen surullista, että tiedemiehet, jotka kannattavat Raamatun arvovaltaa, saavat niin vähän tukea tämän päivän teologeilta.”

Aktiivinen evankelioija

Tämä oivallus on antanut Kenille uutta intoa levittää evankeliumia. Vaikka hän jäi eläkkeelle vuonna 2002, hän on edelleen aktiivinen avustaja paikallisseurakuntansa miestenpiirin palvelutyössä. Evankeliointipalveluryhmän jäsenenä hän on innostunut opettamaan muille luomisargumenttien käyttämistä todistustyössään.

Evoluution kompastuskivi

Ken on kehittänyt myös omaan erikoisalaansa perustuvan luomisopillisen keskustelunaiheen nimeltä ”Jumala on vasenkätinen”. Tämä helposti mieleen tarttuva fraasi viittaa evoluution ”kiraalisuusongelmaan”. Ken selitti, että hänen väitöstutkimuksensa aikoihin Miller-Ureyn koe oli evolutionisteille tavoittelemisen arvoinen ”todiste” siitä, että elämää voisi jollakin tavalla syntyä itsestään ns. kemiallisesta alkuliemestä.

Vuonna 1953 loppututkinnon suorittanut väitöskirjatutkija Stanley Miller teki kokeita, jotka perustuivat Harold Ureyn esityksiin välttämättömistä ympäristöolosuhteista, joiden olisi pitänyt vallita alkumaapallolla miljardeja vuosia sitten, jotta elämä olisi voinut syntyä sattumalta (usein viitataan termiin ”kemiallinen evoluutio”). Kokeeseen kuului lasipullossa olevan kaasuseoksen läpi kulkeva sähköpurkaus, mikä tuotti joitakin aminohappoja. Mutta koe tuotti pääasiassa (noin 85 tilavuusprosenttia) vaarallisen sekoituksen tervayhdisteitä, elämälle myrkyllisiä aineita, kun taas aminohappoja syntyi vain 0,9 tilavuusprosenttia. Hän sanoo: ”Tuohon aikaan tehtiin paljon työtä ja yritettiin kehittää kokeesta erilaisia muunnelmia [tuloksen parantamiseksi], mutta tässä epäonnistuttiin.”

Kiraalisuusongelma

Syntyneet aminohapot olivat kaiken lisäksi joka tapauksessa sellaisia, joita kutsutaan vasen- ja oikeakätisten muotojen raseemiseksi (50:50) seokseksi. Sitä vastoin kaikki kasvit ja eläimet käyttävät proteiinien valmistukseen ainoastaan vasenkätisiä aminohappoja. (Vasen ja oikea käsi viittaavat siihen tosiasiaan, että aminohapot, vaikka ovatkin kemiallisesti identtisiä kyvyssään muodostaa peptidejä, ovat toistensa peilikuvia kuten vasen ja oikea kätemme. Poikkeuksen tekee kaikkein yksinkertaisin aminohappo glysiini.) Jos vääräntyyppisiä aminohappoja joutuu valmistusvaiheessa ketjuun, elämän tarvitsemat proteiinit eivät voi laskostua oikein niihin muotoihin, joita niiden toiminnallisuus edellyttää. Siksi elämä tarvitsee ”optisesti puhtaaksi” kutsuttuja, ainoastaan vasenkätisiä aminohappoja. Tästä poiketen kemia itsessään noudattaa sattuman lakia tuottaen aina raseemisen seoksen. Tämän lisäksi DNA:n ja RNA:n kaikkien sokereiden täytyy olla ”oikeakätisiä”, muuten informaatiolle elintärkeä kaksoiskierre ei voi muodostua.⁶

Ken sanoo: ”Evoluutioon uskovat väittävät, että jos aikaa on tarpeeksi, proteiineja voi syntyä sattumalta. Mutta jos oletetaan, että 100 aminohapon pituisen miniproteiinin (monet ovat kymmenien tuhansien pituisia) kaikki aminohapot olisivat vasenkätisiä ja edelleen, että niiden järjestys olisi sattumanvarainen, tämä vastaa sitä, että heittäisi kolikkoa 100 kertaa ja saisi aina kruunun. Epätodennäköisyys on tähtitieteellinen.”

Niin todellakin on – yksi mahdollisuus 10³⁰:stä.^7,8 Tämän kaltaiset luvut ovat liian vaikeita käsitettäviksi. Niinpä CMI:n puhujat käyttävät eräänä vertauksena sitä, että pitäisi arvata 30-numeroinen PIN-koodi oikein ensimmäisellä kerralla.⁹

Todellisuudessa suurin osa ketjun kohdista on sellaisia, missä järjestys on ratkaiseva ja sattuman olisi valittava jokaiseen kohtaan yksi aminohappo kahdenkymmenen joukosta, mikä tekee ongelmasta vieläkin tyrmistyttävämmän. Kaikissa proteiineissa järjestys on ratkaiseva, joissakin selvemmin kuin toisissa. Esimerkiksi kalmoduliinin, kaikissa soluissa esiintyvän kalsiumia sitovan proteiinin melkein kaikki 140–150 aminohappoa ovat ”säilyneitä” (samat kaikissa eliöissä). Niinpä jos tekisimme evolutionistien kannalta ”anteliaan oletuksen”, että käytettävissä on 20 vasenkätisen aminohapon varasto, mahdollisuus, että kaikki 140 aminohappoa tulisivat sattumalta oikeaan järjestykseen, on yksi 10¹⁸²:sta – sama kuin arvaisi oikein 182-numeroisen PIN-koodin.⁸ Siitä huolimatta ainoa, mitä silloinkin olisi saavutettu, olisi yksinäinen proteiini, hyödytön ilman kaikkia muita proteiineja ja elämän muita mekanismeja.

”Kun tutkitaan Jumalan erityisen luomisen ainutkertaisuutta, havaitaan, että ’alkuliemen’ kemiallisten synteesien kyky tuottaa toiminnallisia proteiineja ja entsyymejä ei ole uskottava. Kiraalisuusongelma jää tänäkin päivänä ratkaisemattomaksi kysymykseksi sekä kemisteille että biologeille, mikä tukkii evoluutiobiologian polun ensimmäisen toiminnallisen proteiinin syntymiseen, puhumattakaan ensimmäisen solun ilmestymisestä.”¹⁰

Elämää avaruudesta?

Ken naureskeli, kun keskustelimme eräistä villeistä, mutta vakavasti otetuista ehdotuksista ratkaista ”ensimmäisen elämän” ongelma, kuten panspermiasta. Tämän ajatuksen mukaan organismit matkustivat jollakin tavalla miljardeja kilometrejä ilmakehää vailla olevan avaruuden halki jonkin jäisen komeetan tai meteorin mukana. Avaruuden äärettömyydessä tämä esine sattui sitten hyvällä onnella osumaan planeetallemme ja vielä paremmalla onnella se selvisi tuhansien asteiden kuumuudesta eikä palanut poroksi kulkiessaan Maan ilmakehän läpi.¹¹ Sitten sen täytyi selvitä mahdollisesta tulipalloiskusta maan pintaan tai mereen liukenemisesta. Hän lisäsi: ”Sellaiset ideat eivät ratkaise mitään evolutionistien ongelmista, ne vain sekoittavat niitä entisestään. Heillä on edelleen ongelmana se, miten ensimmäinen elämä ilmestyi. Myös kiraalisuusongelma pysyy. Lisäksi edellisiä vaikeampi ongelma on se, että kaiken pitäisi tapahtua sattumalta. Kaikki se, mitä he ovat saavuttaneet, on ongelman työntäminen ulkoavaruuteen sanomalla: ’No, jos se ei voinut tapahtua täällä, sen on täytynyt tapahtua avaruudessa, koska me tiedämme evoluution olevan totta!’”¹²

On hienoa nähdä kunnioitetun tiedemiehen havaitsevan evolutionismin kulttuuriamme kalvavan vaikutuksen ja yrittävän tehdä jotakin asian hyväksi. Ken on myös Illinoisin osavaltiossa toimivan Keskilännen Luomisseuran jäsen. Sen lisäksi, että Ken tuntee olevansa erityisen siunattu mahtavalla perheellä, hän tuntee myös olevansa siunattu voidessaan jakaa totuutta Jumalan luomistyöstä muiden kanssa.

Dr Ken Funk opiskeli Moodyn Raamattuinstituutissa ja valmistui Houghton Collegesta New Yorkin osavaltiossa [korkeakoulu, jossa voi suorittaa alemman tutkinnon] pääaineenaan kemia ja sivuaineena eläinoppi, ja suoritti sitten Case Western Reserve -yliopistossa (CWRU-Ohio) sekä maisterin että tohtorin loppututkinnot orgaanisessa kemiassa. Hänellä on kolme patenttia ja julkaisuja vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä. Vaikka Ken aloitti väitöskirjatyönsä jo vuonna 1967, opinnot lykkääntyivät vuosina 1969–72 hänen palvellessaan Yhdysvaltain laivastossa Vietnamin sodan aikana.

GARY BATES
toimii USA:n Creation Ministries Internationalin johtajana Atlantassa, Georgiassa. Hän on osallistunut CMI:n käymään luominen ja evoluutio -väittelyyn yli 20 vuotta ja on UFO ja avaruusolennot -ilmiön ja sen evoluutioon liittymisen vallitseva asiantuntija CMI:lla.