Todisteita nuoresta maasta ja maailmankaikkeudesta

Teksti TODISTEITA NUORESTA MAASTA JA MAAILMANKAIKKEUDESTA ikäänkuin kivilaatalla. Kuvan tausta ©: istockphoto.com/ThomasTroy
Don Batten

Mikään tieteellinen menetelmä ei voi todistaa maailmankaikkeuden tai maan ikää. Kaikkiin ikälaskelmiin sisältyy olettamuksien tekemistä menneisyydestä: ”kellon” käynnistymisajankohta, kellon nopeus ja se, ettei kelloa ole koskaan häiritty.

Ei ole olemassa riippumatonta luonnollista kelloa, jonka avulla voimme testata näitä olettamuksia. Esimerkiksi kuun kraatterien määrä viittaa sen melko suureen ikään, kun lähtökohtana on kraatterien nykyinen muodostumisnopeus. Päästäksemme tähän johtopäätökseen meidän on kuitenkin oletettava, että kraatterien muodostumisnopeus on aina ollut sama kuin nykyisin. Tätä nykyä on hyviä perusteita ajatella, että kraatterien muodostuminen on saattanut olla menneisyydessä varsin kiivasta. Niinpä kraatterit eivät ole lainkaan merkkinä vanhasta iästä.

Ikälaskelmat olettavat prosessien muutosnopeuden menneisyydessä olleen sama nykyään havaitun kanssa – tätä periaatetta kutsutaan uniformitarianismiksi. Jos laskettu ikä on ristiriidassa sen kanssa kuin mitä tutkija ajattelee, että iän pitäisi olla, hän päättelee, etteivät oletukset olleet tässä tapauksessa ja muokkaa niitä sen mukaisesti. Jos laskettu tulos tuottaa hyväksyttävän iän, tutkija hyväksyy sen.

Alla listatut nuoret iät pohjautuvat myös samaan uniformitarianismin periaatteeseen. Pitkien ajanjaksojen puolustajat sivuuttavat minkä tahansa todisteen nuoresta maasta väittämällä, ettei oletuksia menneisyydestä voida soveltaa näihin tapauksiin. Toisin sanoen iässä ei ole kysymys tieteellisistä havainnoista, vaan ennemminkin kiistasta menneisyyden olettamuksistamme – menneisyyden, josta ei voida tehdä havaintoja.

Emme voi todistaa oikeiksi oletuksia, joita alla esitettyjen todisteiden taustalla on. Kuitenkin tällainen laaja valikoima erilaisia ilmiöitä, jotka kaikki viittaavat paljon nuorempaan ikään kuin mitä yleisesti oletetaan, muodostaa vahvan syyn kyseenalaistaa niiden iät (noin 14 miljardia vuotta maailmankaikkeudelle ja 4,5 miljardia vuotta aurinkokunnallemme).

Useat todisteet eivät anna ikäarviota, vaan haastavat oletuksen hitaasta ja asteittaisesta uniformitarianismista, josta riippuvaisia kaikki pitkien ajanjaksojen iänmääritysmenetelmät ovat. Tästä syystä ne kyseenalaistavat väitetyt valtavat ajanjaksot.

Luomiseen uskovat tutkijat ovat tehneet monia nuorta ikää osoittavia löytöjä, kun he tutkivat asioita, joiden piti olla ”todisteena” pitkistä ajanjaksoista. Tästä voi oppia: kun skeptikot heittävät jonkun haasteen Raamatun aikajanalle, älä ole huolissasi. Lopulta tämä niin kutsuttu ”todiste” tulee todennäköisesti kääntymään päälaelleen ja osoittautuukin todisteeksi nuoremmasta luomakunnasta. Toisaalta jatkotutkimusten seurauksena jotkut tässä artikkelissa esitetyistä todisteista voivat osoittautua perusteettomiksi. Tällainen on historiaa tutkivan tieteen luonne, koska emme voi tehdä kokeita menneillä tapahtumilla.1

Tiede vaatii havaintoja ja ainoa luotettava keino minkään asian iän kertomiseksi, on tapahtumat havainnoineen luotettavan silminnäkijän todistus. Raamattu väittää olevansa sen Ainoan ilmoitus, joka oli todistamassa luomistapahtumaa: Luojan itsensä. Koska näin on, Raamattu on ainoa luotettava lähde luomakunnan iän tietämiseksi.2

Loppujen lopuksi Raamattu kestää oikeaksi osoitettuna ja sen todistuksen kieltäjät joutuvat häpeään. Sama Raamattu kertoo meille myös Jumalan tuomiosta heitä kohtaan, jotka hylkäävät Hänen oikeutensa hallita heitä. Se kertoo kuitenkin myös Hänen halukkuudestaan antaa meille anteeksi kapinallinen käytöksemme. Jeesuksen Kristuksen (joka oli henkilökohtaisesti mukana alussa tapahtuneessa luomisprosessissa (Joh. 1:1-3)) tuleminen maailmaan on tehnyt tämän mahdolliseksi (ks. sivu 32).

Alla on 18 todistetta eri tieteenaloilta. Katso creation.com/age [suom. huom., linkin takaa löytyvä sivusto on englanninkielinen], josta löytyy 101 todistetta (kirjaimellisesti!).

  1. Lasarus-bakteerit – bakteerit, jotka virvoitettiin eloon suolasulkeumista, joiden ikä oli otaksutusti 250 miljoonaa vuotta – viittaavat siihen, että suola on paljon nuorempaa.3
  2. Ihmisen perimän rappeutuminen johtuen monien vain vähän haitallisten mutaatioiden lisääntymisestä jokaisessa sukupolvessa, sopii yhteen joitain tuhansia vuosia sitten olleen alun kanssa.4
  3. Dinosaurusten verisolut, verisuonet ja proteiinit eivät ole yhteensopivia niiden otaksutun iän kanssa, sen sijaan ne ovat järkeenkäyvempiä, jos fossiilit ovat nuoria.5
  4. Paksut jyrkästi taipuneet kivikerrostumat, joissa ei ole merkkejä sulamisesta tai murtumista. Nämä pyyhkivät pois satojen miljoonien vuosien ajanjaksot ja sopivat yhteen Raamatullisessa vedenpaisumuksessa tapahtuneen erittäin nopean muodostumisen kanssa.6
  5. Monikerrosfossiilit – esimerkiksi katkenneet pystysuorat puunrungot sekä pohjoisen että eteläisen pallonpuoliskon kivihiilessä, jossa ne lävistävät monta kerrostumaa – ovat osoituksena nopeasta hautautumisesta ja orgaanisen [eloperäisen] aineksen kertymisestä, joka muuttui kivihiileksi, poistaen monia vuosimiljoonia.7
  6. Parakonformiteetit [tasaiset aukot] – näissä yksi kivikerros on toisen päällä ja niiden välistä puuttuu oletettu miljoonien vuosien ajanjakso, silti kerrosten välisessä kosketuspinnassa ei ole merkkejä merkittävästä eroosiosta. Esimerkiksi Redwall Limestonen [kalkkikivikerros] ja Tapeats Sandstonen [hiekkakivikerros] välinen alue Grand Canyonissa (aukkoja on yli 100 miljoonan vuoden edestä).8
  7. Maailman vanhimman järven suolamäärä on ristiriidassa sen oletetun iän kanssa ja viittaa ikään, joka sopii yhteen Nooan aikana tapahtuneen vedenpaisumuksen jälkeisen muodostumisen kanssa.9
  8. Eroosio Niagaran putouksilla ja vastaavissa paikoissa sopii yhteen vedenpaisumuksen jälkeisten muutamien tuhansien vuosien kanssa.10
  9. Tippukivipuikkojen ja tippukivipylväiden mitatut kasvunopeudet kalkkikiviluolissa sopivat yhteen useiden tuhansien vuosien iän kanssa.11
  10. Hiili-14 löytyy kaikesta kivihiilestä, tämä viittaa kivihiilen iän olevan vain tuhansia vuosia.12
  11. Radioaktiivisten alkuaineiden hajoamisessa syntyvän heliumin määrä graniitissa olevissa zirkoneissa sopii yhteen 6000 ± 2000 vuoden iän kanssa, ei oletettujen miljardien vuosien kanssa.13
  12. Lyijyn määrä on ollut samankaltainen sekä syvä- että pintakairauksissa löydetyissä zirkoneissa. Syväkairauksien kohdalla zirkoneissa pitäisi kuitenkin olla vähemmän lyijyä, suuremman kuumuuden aiheuttaman suuremman diffuusionopeuden johdosta näiden oletettujen pitkien ajanjaksojen aikana. Jos iät ovat vain tuhansia vuosia, tämä selittäisi samankaltaisuuden.14
  13. Todisteet maapallon kuun viimeaikaisesta tuliperäisestä aktiivisuudesta ovat ristiriidassa oletetun valtavan iän kanssa – kuun olisi pitänyt jäähtyä jo kauan sitten, jos sen ikä olisi miljardeja vuosia.15
  14. Magneettikenttien olemassaolo Uranuksella ja Neptunuksella, joiden olisi pitänyt olla jo ”kuolleita” kehitysopillisen pitkien ajanjaksojen uskon perusteella. Aurinkokunnan tuhansien vuosien iän olettamuksen pohjalta fyysikko Russell Humphreys on ennustanut tarkasti Uranuksen ja Neptunuksen magneettikenttien vahvuudet.16
  15. Saturnuksen suurimmassa kuussa Titanissa havaitun metaanin olisi pitänyt hävitä jo 10 000 vuodessa UV-säteilyn aiheuttaman hajoamisen takia, jonka seurauksena [hajoamistuotteista] muodostuu etaania. Myöskään suuria etaanimääriä ei ole havaittu.17
  16. Nopeat tähdet sopivat yhteen nuoren maailmankaikkeuden kanssa. Esimerkiksi monet tähdet kääpiögalakseissa paikallisessa galaksiryhmässä [kutsutaan myös nimellä paikallinen ryhmä] liikkuvat poispäin toisistaan 10–12 km/s nopeudella. Näillä nopeuksilla tähtien olisi pitänyt hajaantua 100 miljoonassa vuodessa, joka on lyhyt aika verrattuna oletettuun 14 miljardin vuoden maailmankaikkeuden ikään.18
  17. Spiraaligalaksien ikääntyminen paljon alle 200 miljoonassa vuodessa ei sovi yhteen niiden väitetyn miljardien vuosien iän kanssa. ”Nuorten” spiraaligalaksien löytyminen korostaa oletettujen kehitysopillisten ajanjaksojen ongelmaa.19
  18. Lyhytjaksoisten (kiertoaika alle 200 vuotta) komeettojen olemassaolo sopii yhteen alle 10 000 vuoden ikäisen aurinkokunnan kanssa.20
Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Katso, Batten, D., ”It’s not science”, 2002; creation.com/its-not-science.
  2. Williams, A., Maailmankaikkeuden syntymätodistus, Luominen nro 6, s. 7, Sarfati, J., Biblical chronogenealogies, Journal of Creation  17(3):14-18, 2003; creation.com/biblical-chronogenealogies.
  3. Oard, M., Aren’t 250 million year old live bacteria a bit much? creation.com/250ma_bact, 2001.
  4. Ks. Kasvigeneetikko: ”Darvinistinen evoluutio mahdotonta”, Luominen nro 8, s. 5-7; Sanford, J., Genetic entropy and the mystery of the genome, Ivan Press, 2005. Realistinen mallinnus osoittaa, että perimät ovat nuoria, tuhansien vuosien ikäluokkaa. See Sanford, J., et al., Mendel’s Accountant: A biologically realistic forward-time population genetics program, SCPE  8(2):147-165, 2007; www.scpe.org/index.php/scpe/article/download/407/77.
  5. Wieland, C., Dinosaur soft tissue and protein – even more confirmation! creation.com/schweit2, 2009.
  6. Allen, D., Warped earth, Creation  25(1):40-43, 2002; creation.com/warped-earth.
  7. Walker, T., Coal: memorial to the Flood, Creation  23(2):22-27, 2001; creation.com/coal-memorial-to-the-flood; Wieland, C., Forests that grew on water, Creation  18(1):20-24, 1995; creation.com/floatingforests.
  8. Puuttuvat vuosimiljoonat (Dr Ariel Rothin haastattelu), Luominen nro 7, 28-31.
  9. Williams, A., World’s oldest salt lake only a few thousand years old, Creation  17(2):5, 1995; creation.com/salt_lake.
  10. Pierce, L., Niagara Falls and the Bible, Creation  22(4):8-13, 2000; creation.com/niagara.
  11. Wieland, C., Caving into reality, Creation  20(1):14, 1997; creation.com/caving-in-to-reality. Also Q&A on limestone caves; creation.com/caves.
  12. What about carbon dating? Creation Answers Book chapter 4; creation.com/cab4.
  13. Humphreys, D.R., Young helium diffusion age of zircons supports accelerated nuclear decay, in Vardiman, L., Snelling, A., and Chaffin, E., (eds.), Radioisotopes and the Age of the Earth, ICR and CRS, 848 pp., 2005.
  14. Gentry, R., et al., Differential lead retention in zircons: Implications for nuclear waste containment, Science  216(4543):296-298, 1982; DOI: 10.1126/science.216.4543.296.
  15. DeYoung, D.B., Transient lunar phenomena: a permanent problem for evolutionary models of Moon formation. Journal of Creation  17(1):5-6, 2003; creation.com/tlp; Walker, T., and Catchpoole, D., Lunar volcanoes rock long-age timeframe, Creation  31(3):18, 2009; creation.com/lunar-volcanoes.
  16. Ks. creation.com/magfield#planets.
  17. Anon., Saturnian surprises, Creation  27(3):7-9; creation.com/focus-273.
  18. Bernitt, R., Fast stars challenge big bang origin for dwarf galaxies, Journal of Creation  14(3):5-7, 2000; creation.com/fast_stars.
  19. McIntosh, A., and Wieland, C., ’Early’ galaxies don’t fit, Creation  25(2):28-30, 2003; creation.com/early-galaxies-dont-fit.
  20. Faulkner, D., Comets and the age of the solar system, Journal of Creation  11(3):264-273, 1997; creation.com/comet.

DON BATTEN, Filosofian tohtori
Dr Batten on kasvifysiologian asiantuntija ja tutkija, joka toimii täysipäiväisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa Brisbanessa, Australiassa.

Creation  33 (1):42-44, tammikuu 2011
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: istockphoto.com/ThomasTroy