Dominic Statham
Jos kaksi opiskelijaa palauttaa tehtävän ja molemmat sisältävät täsmälleen samat virheet, heidän opettajansa arvelee – hyvin perustein – opiskelijoiden kopioineen toistensa vastaukset. Todennäköisyys sille, että he olisivat molemmat tehneet itsenäisesti täsmälleen samat virheet, on hyvin pieni. Samaan tapaan, jos sama mutaatio havaitaan sekä ihmisen että simpanssin DNA:ssa, johdonmukainen selitys evolutionistien mukaan on, että mutaatio tapahtui yhteisessä esi-isässä ja periytyi jälkeläisille.
Ihmisen DNA:ssa on monia alueita, jotka muistuttavat virusten DNA:ta. Tästä syystä eräät evolutionistit väittävät, että nämä DNA-jaksot ovat peräisin viruksista. He sanovat, että virukset tarttuivat esivanhempiimme ja saastuttivat heidän DNA:nsa viruksen perimällä. Tämä ”roska” kulkeutui meillekin sukupolvien saatossa. Näitä lyhyitä geneettisen materiaalin jaksoja nimitetään yleensä ERV-jaksoiksi (endogeeniset retrovirukset, ks. tietolaatikko) ja niiden sanotaan olevan ”roskaa”, jolla ei ole toiminnallista tehtävää. Toisinaan sekä ihmisellä että simpanssilla on samoja ERV-jaksoja samoissa kohdin perimää. Evolutionistit tulkitsevat tämän olevan vahva todiste siitä, että olemme kehittyneet yhteisestä kantamuodosta. Todennäköisyys sille, että samat virukset olisivat sattumanvaraisesti liittäneet samoja DNA-jaksoja samoille alueille kummankin eliön perimässä on heidän mukaansa olematon. Todennäköisempää heidän mukaansa on, että yhteinen kantamuoto välitti nämä ERV:t niin ihmisille kuin apinoillekin.
Vaikka tämä kuulostaa vakuuttavalta, lähempi tarkastelu paljastaa vakavia puutteita tässä päättelyketjussa.
Ovatko ERV:t todella ”roskaa”?
Luulisi, että evolutionistit olisivat tulleet väitteissään varovaisemmiksi, kun ihmiskeho ei ollutkaan täynnä ”surkastuneita elimiä”, jotka olisivat jäänteitä evoluutiosta. Kymmenet elimet leimattiin toimimattomiksi ”surkastuneiksi” jäänteiksi. [Luku on ollut suomalaisissa perusbiologian koulukirjoissa jopa 150 surkastunutta elintä. Suom. huom.] Umpisuolen tai umpilisäkkeen kaltaisten elinten sanottiin olleen käytössä esivanhemmillamme miljoonia vuosia sitten, mutta olevan nykyään tarpeettomia. Suurin osa, elleivät jopa kaikki näistä ”surkastuneista elimistä” on kuitenkin nykyään jouduttu poistamaan tältä listalta ja niiden toiminto tunnetaan.1
Samaan tapaan evolutionistit väittivät, että suuri osa DNA:stamme ei suorita mitään toimintoa, mutta viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että väite ei pidä paikkaansa.2 Monien ERV-jaksojen toiminto on ymmärretty ja niiden tiedetään olevan vuorovaikutuksessa muun DNA:mme kanssa hyvin nerokkaalla tavalla. Ne esimerkiksi saavat aikaan sen, että samoja DNA-jaksoja luetaan eri lukukehyksistä ja hyödynnetään monin eri tavoin. Tutkimus osoittaa, että jaksoilla on aktiivinen tehtävä vähintään viidesosassa DNA:tamme.3
Polveutuivatko ERV:t viruksista?
Kun tutkimustuloksia tulkitaan, hyvä tiedemies huomioi kaikki vaihtoehdot. On tarpeen pohtia: ”Ovatko ERV:t peräisin viruksista vai tulivatko virukset näistä ERV:ista?” Miten evolutionistit voivat ”tietää” ERV-jaksojen polveutuneen viruksista?
Koska monien ERV:ten toiminto tunnetaan, on perusteltua tulkita ne suunnitelluiksi osaksi perimää. Se tosiasia, että samoja ERV-jaksoja on sekä ihmisissä että simpansseissa, ei ole mikään yllätys. Jos ihmisillä ja simpansseilla oli sama Luoja, joka halusi molempien elävän samassa maailmassa ja syövän samankaltaista ruokaa, ei ole yllätys, että meidät on tehty samankaltaisesta DNA:sta (joskin ero on paljon suurempi kuin evolutionistit olettivat. Tämä on iso ongelma heidän tarinalleen4).
Virusväite voi vaikuttaa ensi silmäyksellä pätevältä kuten muukin evoluution todistusaineisto. Pintaa raaputettaessa paljastuu kuitenkin hyvin erilainen kuva, joka sopii hyvin raamatulliseen luomiseen. Kun ERV-jaksoja tutkitaan edelleen, saadaan selville yhä enemmän niiden toimintoja. Tämä vaimentaa ”roska” -näkemyksen mielekkyyttä entisestään. ERV:n ”roskilla” on elintärkeitä tehtäviä (esimerkiksi sikiönkehityksessä)5,6 ja DNA:n toiminnan säätelyssä. Sekä ihmisellä että simpanssilla on samat ERV-jaksot siitä ilmeisestä syystä, että meillä on sama suunnittelija. Ei siksi, meillä olisi sama kantamuoto.
Lisää virhetulkintoja virheistä
Joskus geenit näyttävät muuttuneen toimimattomiksi mutaatioista johtuen. Tällöin niitä nimitetään ”pseudogeeneiksi”. Toisinaan samat mutaatiot havaitaan samoissa ”pseudogeeneissä” sekä ihmisellä että simpanssilla. Tämän on väitetty johtuvan yhteisestä esi-isästä. Todennäköisyys samojen mutaatioiden sattumanvaraiselle tapahtumiselle sekä ihmisellä että simpanssilla on häviävän pieni. Myös tämä evolutionistien selkeä todiste on menettämässä merkityksensä.
Ensinnäkin ”pseudogeenien” toimintoja saadaan selville kaiken aikaa. Tämä osoittaa, etteivät ainakaan kaikki niistä ole ”pseudogeenejä”. Ehkä vain osa osoittautuu toimimattomaksi. Niiden on esimerkiksi havaittu tuottavan valkuaisaineita, osallistuvan tarpeen mukaan geenien poiskytkentään ja säätelevän tuotettavien valkuaisaineiden määriä.7 Suurta ihmisen DNA:n tutkimushanketta (ENCODE-projektia8) seuratessaan eräät geneetikot ovat arvelleet, että mahdollisesti vain hyvin pieni (jos sekään) osa DNA:stamme on täysin toimimatonta.9 Tämä heittää varjon sekä ERV- että pseudogeeni-tulkinnoille.
Toiseksi geneetikot ymmärtävät nykyään myös, etteivät mutaatiot tapahdu aina sattumanvaraisesti, vaan tietyt osat DNA:ta ovat alttiimpia mutaatioille kuin toiset. Näitä osia kutsutaan ”kuumiksi pisteiksi” [hotspots]. Joissakin tapauksissa saattaa pitää paikkansa, että jotkut mutaatiot tapahtuivat itsenäisesti sekä ihmisiin että simpansseihin, mutta tämä ei ole yllättävää, jos kyse on näistä ”kuumista pisteistä”.10
Kun ymmärryksemme ihmisen DNA:sta lisääntyy, se kertoo evoluutiosta yhä vähemmän. Evoluutio on teoria, joka perustuu tietämättömyyteen.
“Näennäisesti vastaansanomattomat todisteet evoluutiolle murenevat nopeasti, kun lisää havaintoja tulee esiin.”
Johtopäätökset
”Yhteiset virheet” kävisivät näytöstä evoluution puolesta vain, jos kyse tosiaan olisi virheistä ja jos niiden voisi osoittaa tapahtuneen sattumanvaraisesti. Väite, että DNA olisi täynnä virheitä, osoittautuu yhä kyseenalaisemmaksi. Perinnöllisyystieteilijät myöntävät nykyään tosiasioiden pakottamina, ettei tiettyjen mutaatioiden voi olettaa tapahtuneen sattumanvaraisesti.
Evolutionistit hyväksyvät hyvin innokkaasti todisteita teorialleen ilman, että pohtivat huolellisesti vaihtoehtoisia selitysmalleja aineistolle. Kokemus osoittaa, että näennäisesti vastaansanomattomat todisteet evoluutiolle murenevat nopeasti, kun lisää havaintoja tulee esiin.
Puoliteknistä tietoa
Mikä on virus?
Virukset ovat hyvin pieniä tulehdusten aiheuttajia, jotka voivat lisääntyä vain kaapattuaan elävän kasvi- tai eläinsolun jakautumiseen tarvittavan molekyylikoneiston. Koska niiltä puuttuu mm. ribosomi, ne eivät voi tuottaa omia valkuaisaineitaan. Ne eivät myöskään voi tuottaa välttämätöntä ATP-energiaa, jota tarvitaan valkuaisaineiden rakentamiseen aminohapoista.
Mikä on retrovirus?
Jotkut virukset on tehty DNA:sta ja jotkut RNA:sta. Normaalisti toimivassa solussa RNA-juoste tehdään DNA:sta. Näin RNA:ta sisältävien virusten on käännettävä tämä tuotantotapahtuma ja kopioitava ensin RNA:nsa vastaavaan DNA-muotoon. Näitä viruksia kutsutaan ”retroviruksiksi” (mikä juontuu latinan kielen sanasta retro joka tarkoittaa ”takaisinpäin”). Virus istuttaa sitten tämän DNA:n kaappaamaansa soluun ja käyttää solun koneistoa tuottaakseen kopioita itsestään.
Mikä on endogeeninen retrovirus (ERV)?
”Endogeenisten retrovirusten” sanotaan olevan retrovirusten RNA:sta peräisin olevaa DNA:ta, joka on löytänyt tiensä sukusoluihin (siittiö- tai munasoluihin) ja näin periytyy saastuneen eliön jälkeläisille. Niitä sanotaan ”endogeenisiksi” koska niiden sanotaan tulleen sisäsyntyisiksi jälkeläisten perimään (kreikan kielen sana endo merkitsee ”sisällä” ja genous merkitsee ”tuottamista”). Koko termi ”endogeeninen retrovirus” on kuitenkin valitettava, koska se olettaa tiettyä selitystä niiden alkuperälle. Luomiseen uskova molekyylibiologi Ian Macreadie (apulaisprofessori RMIT yliopistossa, Melbourne, Australia) tulkitsee retrovirukset geneettiseksi materiaaliksi, joka pakeni soluista, eikä materiaaliksi, josta ERV:t syntyivät.1,2
Ovatko kaikki virukset haitallisia?
Jotkut bakteerit ja virukset ovat varsin hyödyllisiä ja luultavasti Jumalan alussa luomia. Esimerkiksi bakteerit ovat tärkeitä eloperäisen materiaalin hajottajina, mikä edesauttaa vanhan kasviaineksen kierrättämisessä. Ne myös auttavat meitä sulattamaan ruokamme. Virukset voivat lisätä kasvien sietokykyä kuumuudelle ja kuivuudelle,3 ne tuhoavat syöpäsoluja,4 sekä auttavat pitämään maan hedelmällisenä. Aivan kuten mehiläiset kuljettavat kukkien siitepölyä kukasta kukkaan, virukset kuljettavat geneettistä ainesta bakteerien välillä. Se mahdollistaa monia hyödyllisiä toimintoja.5 Bakteerien ja virusten vahingolliset kannat ovat luultavasti alkuperäisten, hyödyllisten yksilöiden rappeutuneita muunnoksia, sen jälkeen, kun synti tuli maailmaan (1. Moos. 3).
- Luomiseen uskova tutkija laboratoriossaan: Carl Wieland ja Don Batten keskustelevat Ian Macreadien kanssa, Luominen 3:10–11, luominen.fi/macreadie. Alkuperäisjulkaisu Creation 21(2):16–17.
- Katso myös Borger, P., The design of life: part 3—an introduction to variation-inducing elements, J. Creation 23(1):99–106, huhtikuu 2009; creation.com/vige-introduction.
- Roosink, M.J., Beneficial microbes for agriculture, The Samuel Roberts Noble Foundation, lokakuu 2008; noble.org/ag/research/microbes.
- Kim, M., Biological view of viruses: creation vs evolution, J. Creation 20(3):12–13, 2006; creation.com/bioviruses.
- Bergman, J., Did God make pathogenic viruses? J. Creation 13(1):115–125, huhtikuu 1999; creation.com/viruses.
- creation.com/vestigial-qa.
- Statham, D.R., More nails in the coffin of ‘junk DNA’; creation.com/junk-dna-functions.
- Doyle, S., Large scale function of ‘endogenous retroviruses’, J. Creation 22(3):16, 2008; creation.com/functions-erv.
- Batten, D., The myth of 1%, Creation 36(1):35–37, tammikuu 2014.
- Mallet, F. et al., The endogenous retroviral locus ERVWE1 is a bona fide gene involved in hominoid placental physiology, PNAS 101(6):1731–1736, 2004; pbil.univ-lyon1.fr/members/duret/publications/PDF/2004-Mallet-PNAS.pdf.
- National Centre for Biotechnology Information, ERVW-1 endogenous retrovirus group W, member 1 [Homo sapiens (human)]; ncbi.nlm.nih.gov.
- Wells, J., The Myth of Junk DNA, pp. 91–92, Discovery Institute Press, Seattle, 2011.
- ENCODE tulee englannin kielen sanoista ”Encyclopedia of DNA Elements”.
- Batten, D., Dazzling DNA, Creation 35(1):38, 2013; creation.com/dazzling-dna.
- Truman, R., and Borger, P., Why the shared mutations in the hominidae exon X gulo pseudogene are not evidence for common descent, J. Creation 21(3):118–127, 2007; creation.com/gulo-appendix.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: creation.com
