Luominen artikkeliarkisto

David Catchpoole

Monet tiedemiehet eivät voi hyväksyä dinosaurusten jäänteistä tehtyjä pehmytkudos- ja proteiinilöydöksiä. Tämä johtuu siitä, että jos dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten, evoluutio-opin mukaisesti, niin solujen ja jopa proteiinien olisi pitänyt hajota jo aikoja sitten.

Tällaisella ennakkokäsityksellä voi olla huomattava vaikutus siihen, kuinka tutkijat tarkastelevat todistusaineistoa.

Tästä esimerkkinä on tapaus Pohjois-Dakotasta löytyneestä, hyvin säilyneestä hadrosauruksen (”ankannokkaisen” dinosauruksen) fossiilista, josta vuonna 2009 tehdyt elektronimikroskooppi- ja röntgenkuvaukset paljastivat ”elävien selkärankaisten soluihin verrattavissa olevia solunkaltaisia rakenteita.”¹

On merkille pantavaa, että Manchesterin yliopiston tutkijat Phil Manning ja Roy Wogelius olivat tuossa vaiheessa haluttomia kutsumaan löydöksiä ”soluiksi”. Jatkotutkimuksissa tämän hadrosauruksen ihosta ja kynnestä löytyi aminohappoja (proteiinien rakennusosia) ”viitaten siihen, että solunkaltaiset rakenteet olivat todellakin soluja”.

Näiden tutkijoiden räikeän kehitysopillinen ennakkoasenne korostuu tavassa, jolla he suhtautuivat löydöksiinsä. New Scientist–lehti kirjoittaa:

”Manning toteaa, että aminohappojen löytäminen kokonaisten proteiinien sijaan on hyvä merkki. Pehmytkudoksen proteiinien olisi pitänyt hajota 66 miljoonan vuoden aikana aminohapoiksi, joten suurten proteiinien löytyminen olisi luultavasti merkki näytteen saastumisesta. Fossiilin korkeat aminohappopitoisuudet verrattuna ympäröivästä maa-aineksesta löydettyyn vähäiseen aminohappomäärään tukevat ajatusta siitä, että aminohapot olivat peräisin fossiilista.”¹

Toisin sanoen, jos hyvässä kunnossa olevia proteiineja olisi hadrosauruksen fossiilista löytynyt, tutkijat olisivat kieltäneet tuloksen ja kuitanneet näytteen ”saastuneeksi”. Näille tutkijoille miljoonat vuodet ovat niin pyhiä, että he kyseenalaistaisivat ennemmin omat tutkimustuloksensa kuin fossiilin oletetun iän!

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kehitysopin kannattajat ovat ottaneet tällaisen asenteen. Evoluutioon uskova paleontologi Hans Larsson on itse asiassa vaatinut radiohiiliajoituksen suorittamista (”radiohiiliajoitus tulisi tehdä”)² paleontologikollegansa Mary Schweitzerin raportoimille ”yhä pehmeille ja venyville” T.rexistä peräisin oleville näytteille.^3,4 On huomionarvoista että Larsson ei vaadi tätä ”ajoittaakseen” nämä dinosauruksen jäänteet, vaan määrittääkseen, ovatko nykymikrobit saastuttaneet ne! Larssonin järkeilyn mukaan hiili-14:n [radiohiilen] esiintyminen 70 miljoonan vuoden ikäisessä T.rexissä olisi nimittäin merkki näytteen äskettäisestä saastumisesta, koska hiili-14 ei voi säilyä niin pitkään. Näin ollen se ei siis voisi olla peräisin dinosauruksesta. Saastumisella ei kuitenkaan voida selittää hiili-14:n laajaa esiintyvyyttä timanteissa, jotka eivät täten voi olla miljardeja vuosia vanhoja, kuten evoluutioon uskovat väittävät.⁵

Todisteet dinosaurusten jäänteistä löytyvistä hyvässä kunnossa olevista proteiineista ja pehmytkudoksesta lisääntyvät – yhdenmukaisesti Raamatun aikahistorian kanssa.⁶ Dinosaurusten fossiilit ovat enintään muutamia tuhansia – eivät miljoonia – vuosia vanhoja.

DAVID CATCHPOOLE, Filosofian tohtori (kasvifysiologia)
Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän työskentelee kokopäiväisesti Creation Ministries Internationalille Australiassa.