Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

Robert V. McCabe, Jumaluusopin maisteri, teologian tohtori, hankki teologian tohtorin tutkintonsa Gracen teologisessa seminaarissa vuonna 1985 Vanhan Testamentin kielistä ja kirjallisuudesta. Hän liittyi Detroitin baptistien teologisen seminaarin [DBTS] tiedekuntaan vuonna 1983 Vanhan Testamentin osaston laitoksen johtajana, ja vuonna 1987 hänet nimitettiin hoitamaan opiskelijavalintaan yms. liittyviä asioita [engl. Registrar]. Eräs hänen DBTS:ssa opettamistaan Vanhan Testamentin kursseista on Raamatullinen kreationismi, ja Dr McCabe on pitänyt myös useita seminaareja Raamatullisesta luomisesta paikallisissa kirkoissa Detroitin alueella.

Kuulin ensimmäistä kertaa Dr Robert McCabesta nähtyäni hänen hyvin perusteellisen puolustuksensa 1. Mooseksen kirjan suoraviivaisesta ymmärtämisestä, johon sisältyi syvällistä alkuperäisen hepreankielen tutkimusta.¹ Olin siis iloinen kun hän suostui haastateltavaksi. Ensimmäinen kysymys oli ilmeinen: Miksi 1. Mooseksen kirja on tärkeä? Dr McCabe selittää:

”Ensimmäinen Mooseksen kirja on perusta lopuille 65 kirjalle Raamatussa. Se tuo ilmi useita eri aiheita, jotka vaikuttavat kaiken ikäisiin ihmisiin: Jumalan olemassaolo; Hänen hyvyytensä taivaiden, maan ja kaiken niissä olevan luomisessa kuudessa peräkkäisessä, tavallisessa päivässä; suora Jumalan kuvaksi tehtyjen, ensimmäisten ihmisten – Aadamin ja Eevan – luominen kuudentena päivänä; Aadamin nimitys luomakunnan sijaishallitsijaksi; Aadamin syntiinlankeemus ja sitä seuraava kirous koko luotuun luomakunnan järjestykseen; maailmanlaajuinen vedenpaisumus Nooan päivinä; Baabelin torni; ja israelilaisen kansakunnan synty.”

Arvovaltakysymys

Tästä huolimatta, ei ole mikään salaisuus, että monet nykypäivän seurakunnissa kieltävät 1. Mooseksen kirjan olevan historiaa. Dr McCabe selittää, ettei tällä ole mitään tekemistä terveen Raamatun ymmärtämisen kanssa, vaan se johtuu pelottelusta, koska ”moderni ’tieteellinen’ mielipide ’pitkien ajanjaksojen’ oletuksineen kertoo meille, että maa on miljardeja vuosia vanha”. Vaarana on, että ”nykypäivän evankelisille on olemassa kaksi ristiriitaista, arvovaltaista lähdettä: ’tiede’ ja Raamattu.” Todellakin, Dr McCabe huomauttaa, että johtava etenevän luomisen kannattaja Dr Hugh Ross,² joka uskoo, että 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun päivät olivat miljoonien vuosien pituisia, on tästä hyvä esimerkki. Dr McCabe sanoo, että Ross on hyvin suora siitä, että ”hän näkee ’tieteen’ olevan samalla tasolla arvovaltansa osalta kuin Raamattu”, ja Ross jopa ”viittaa ’tieteeseen’ Raamatun ’67. kirjana’”³ ja ”kaksois”ilmoituksena Raamatusta.⁴

Päivät Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa

Joten, koska 1. Mooseksen kirjan tulisi olla arvovaltainen, mitä se itse asiassa tarkoittaa? Eräs hyvin yleinen kysymys on, ovatko luomisviikon päivät (1. Moos. 1:1-2:3) tavallisen pituisia päiviä? Dr McCabe vakuuttaa voimakkaasti tämän antaen useita perusteita:

• - Hepreankielen substantiivia yôm, ”päivä”, on käytetty tässä asiayhteydessä 14 kertaa, 13 kertaa yksikössä ja kerran monikossa (jae 14) (sitä on käytetty 1. Moos. 1:5 [kahdesti], 8, 13, 14 [kahdesti], 16, 18, 19, 23, 31; 2:2 [kahdesti] ja 2:3). Syy siihen, miksi tämä on merkittävää, on että yôm viittaa aina tavalliseen, kirjaimelliseen päivään, kun sitä käytetään yksikkömuotoisena substantiivina ja sitä ei löydetä kieliopillisesta yhdistelmärakenteesta. Ja mitä me havaitsemme kohdassa 1. Moos. 1:1-2:3 on, että yksikössä oleva substantiivi yôm, ”päivä”, ei ole sellaisessa kieliopillisessa yhdistelmärakenteessa.
• - 1. Moos. 1:5 määrittelee päivän valoisaksi ajaksi erotettuna pimeydestä.
• - Jokaisella luomispäivällä on numeerinen määre – ”ensimmäinen päivä”, jae 5, ”toinen päivä”, jae 8 jne. Kun yôm-sanaa käytetään numeerisen määreen kanssa Vanhassa Testamentissa, niin silloin sitä ei käytetä laajemmassa, ei-kirjaimellisessa merkityksessä (samantyylistä yôm-sanan käyttöä, katso 4. Moos. 7 ja 29).
• - Sana ”päivä” tässä asiayhteydessä määritellään ”ehtoolla” ja ”aamulla”. Jokaiseen numeroituun luomispäivään liittyvät sanat: ”Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu” (1:5, 8, 13, 19, 23, 31). Olipa ”ehtoo”- ja ”aamu”-sanaa käytetty samassa asiayhteydessä sanan ”päivä” kanssa (19 kertaa 1. Mooseksen kirjan 1. luvun kuuden käyttökerran lisäksi) tai ilman ”päivä”-sanaa (38 kertaa), niitä on kuitenkin käytetty johdonmukaisesti Vanhassa Testamentissa viittaamaan kirjaimellisiin päiviin.

Kehyshypoteesi-kompromissi

Eräs muodikkaimmista torjumismuodoista suoralle 1. Mooseksen kirjan 1-11 lukujen ymmärtämiselle on ”kehyshypoteesi” [engl. framework hypothesis].⁵ Tämä keksittiin nimenomaisesti sitä varten, ettei 1. Mooseksen kirja olisi ristiriidassa ”tieteen” kanssa.⁶ Dr McCabe on myös kirjoittanut kaksiosaisen kritiikin tästä,^7,8 joten hän on hyvä selittämään asiaa:

”Kehyshypoteesi väittää, että luomis’viikko’ kohdassa 1. Moos. 1:1-2:3 on kirjallisen tyylin tehokeino, runollinen tai puolirunollinen keino, jonka tarkoituksena on esittää Jumalan luomistoimintaa ajankohtaisella, järjestystä noudattamattomalla tavalla, ennemmin kuin kirjaimellisella ja järjestystä noudattavalla tavalla.

He nimenomaan jakavat kuusi päivää kahteen rinnakkaiseen kolmen päivän osaan, siten että ensimmäinen päivä vastaa neljättä päivää, toinen viidettä ja kolmas päivä, jossa on kaksi luomistapahtumaa, vastaa kuudetta päivää, jossa on myös kaksi luomistapahtumaa. Siten kolme ensimmäistä päivää oletetusti muodostavat osan, joka on rinnakkainen kolmen viimeisen päivän kanssa.”

Mutta tutkijat, mukaan lukien Dr McCabe, huomauttavat, että rinnakkaisuudet ovat väkinäisiä. Esimerkiksi aurinko, kuu ja tähdet (4. päivä) olivat taivaanvahvuudessa (2. päivä); merieläinten (5. päivä) oli määrä täyttää meret (3. päivä); kun taas kuudentena päivänä meriin ei luotu mitään. Lisäksi Dr McCabe huomauttaa, että luomiskuvaus on samanlaista kirjallisuuden muotoa kuin loputkin 1. Mooseksen kirjasta, toisin sanoen historiallista kerrontaa, josta puuttuvat heprealaisen runouden piirteet.⁹ Siten 1. Mooseksen kirja tulisi ymmärtää historiallisena (katso lisäselvitys laatikosta alla).

Onko evoluutiolla/pitkillä ajanjaksoilla todella merkitystä?

Siltikin jotkut seurakunnissa väittävät, että kyseessä on vain harmiton sivuseikka. Dr McCabe on vahvasti eri mieltä:

”Koska maailmamme on hyökkäävä kehitysopillisen mallin edistämisessä, tämä epäraamatullinen hanke on vaikuttanut monen maailmankuvaan seurakunnassa. Mutta jos joko vähättelemme tai kiellämme 1. Mooseksen kirjan alkulukujen merkityksen kirjaimellisena historiana, niin mikä estää meitä tekemästä samoin myös muille Raamatun kohdille, kuten Baabelin kielten sekoittaminen, Lootin vaimon muuttuminen ’suolapatsaaksi’, monet ihmeet Israelilaisten Egyptistä lähdössä, tai kun Kristus otti 5 leipää ja 2 kalaa ruokkien 5000, vain muutaman nimetäkseni? Lisäksi, jos Raamatun historiaan ei voi luottaa, miksi siis luottaa sen moraaliin? Ei ole mikään ihme, että kehitysopillinen ajattelu on johtanut jotkut, jotka ovat olleet osa elämää sykkivää seurakuntaa, moraalisen relativismin [moraalin suhteellisuuden] harhaan.”

Ensimmäinen Aadam ja viimeinen Aadam

Dr McCabe on erityisen huolissaan, kun ”herätyskristilliset johtajat hyväksyvät evoluution ja lisäävät sen väkisin Raamatulliseen kuvaukseen”. Hän kuuli hiljattain erään henkilön väittävän, että 1. Mooseksen kirjan luvut 1-2 eivät kiellä evoluutiota, joten ei ole tarvetta uskoa kirjaimelliseen Aadamiin. Mutta ”oliko siis yhtä ihmisen esi-isää, jonka Jumala oikeasti tuomitsi tottelemattomuuden vuoksi, mikä toi tuomion jälkipolville ja kirouksen luomakuntaan, jota tämä esi-isä hallitsi (1. Moos. 3:19, Room. 8:19-22¹⁰)?¹¹ Jos ei ollut, niin mikä estää ketään kieltämästä kirjaimellista viimeistä Aadamia (siis Kristusta, 1. Kor. 15:45)?”

Kristinusko

Lopuksi, mikään tästä ei merkitsisi mitään Dr McCabelle, jollei hän olisi kristitty. Hänestä tuli kristitty vuonna 1969, ystävien luotettavan ja kärsivällisen todistamisen jälkeen, johon sisältyi vastaväitteisiin vastaaminen, kuten hän selittää:

”Ennen kääntymystäni, minulle oli todistettu useita kertoja elämäni aikana ja olin toisinaan ajatellut, että minun tulisi kääntyä Kristuksen puoleen. Kuitenkin jatkoin synnillistä elämäntyyliäni ja pyrin pitämään etäisyyttä kristinuskoon. Eräänä iltana ystäväni kuluttivat muutaman tunnin evankeliumin selittämiseen ja vastasivat joihinkin typeriin vastaväitteisiini. Heidän jakaessaan evankeliumia tuli eräs tietty hetki, jolloin silmäni aukenivat sillä tavalla, että kaduin syntisyyttäni ja luotin Kristuksen pelastavan minut. Olen ikuisesti kiitollinen Jumalan ihmeellisestä armosta.”

Puhuttaessa vastaväitteisiin vastaamisesta, Robert kertoo meille:

”Luomisen kannattajien materiaaleilla on elintärkeä rooli varustettaessa meitä olemaan valmiit puolustamaan uskoamme, joka alkaa 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun ensimmäisestä jakeesta. Koska kulttuurimme on hyökkäävän vihamielinen Raamatulliselle maailmankuvalle jokaisella areenalla, kuten koulutusjärjestelmässämme, kirjallisuudessa, uutismediassa, viihdeteollisuudessa ja henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa toisten kanssa, niin meidänkin tulee olla erityisen aktiivisia kylväessämme Raamatullista, luomista puolustavaa materiaalia. Tässä luomista puolustavilla järjestöillä, kuten teidän järjestöllänne [Creation Ministries International], sekä muilla vastaavilla on ratkaisevan tärkeä rooli 2000-luvulla.”

Kiitos myös sinulle Robert, tuestasi sekä Raamatullisen luomisen totuuden opettamisesta että puolustamisesta.

Kokonaiskuva

Onko Ensimmäinen Mooseksen kirja runoutta?

Monet, jotka eivät usko 1. Mooseksen kirjan lukujen 1-11 historiallisuuteen, kuten kehyshypoteesin kannattajat, väittävät, että 1. Mooseksen kirja on runollista. Kuten huomasimme, Dr McCabe hylkää tämän, ja selittää lisää:

”Jos tämä kuvaus olisi runoutta, runollinen parallelismi olisi sen vallitseva piirre, niin kuin se on sellaisissa tekstinkohdissa, kuten luomishymnissä Psalmissa 104, joka on runollinen versio 1. Mooseksen kirjasta.”

Toisin sanoen yksi säe sanoo yhden asian, ja seuraava sanoo käytännössä saman asian eri sanoin. Tai sitten seuraava säe laajentaa ensimmäistä, tai sanoo vastakohdan. Esimerkkinä jakeet 10-11:

Sinä kuohutit laaksoista lähteet,
jotka vuorten välillä vuotavat.
Ne antavat juoman kaikille metsän eläimille,
villiaasit niistä janonsa sammuttavat.

”Kuitenkaan 1. Mooseksen kirja 1:1-2:3 ei ole ollenkaan tällainen. Sen sijaan se johdonmukaisesti käyttää kieliopillista keinoa, joka on luonteenomaista historialliselle kirjallisuudelle, waw (tai vav)-konsekutiivia [joka toimii kieliopillisena ja-konjunktiona]. Tämä keino, joka tavallisesti vie kerrontaa eteenpäin järjestyksessä esiintyy noin 2107 kertaa 1. Mooseksen kirjassa, keskimäärin 42 kertaa kussakin luvussa. Samalla kun kohdassa 1. Moos. 1:1-2:3 ei ole runollista parallelismia, siinä on 55 waw-konsekutiivia, alkaen רמאיו wayyo’mer (”ja … sanoi”), יהיו way^ehi (”ja … tuli”), אריו wayyar’ (”ja ... näki”).¹ Mitä hyvänsä muuta saatetaan sanoa luomiskuvauksesta, tämä kieliopillinen keino osoittaa sen historialliseksi kerronnaksi, aivan kuten lopunkin 1. Mooseksen kirjasta. Joten, on meidän velvollisuutemme tulkita luomiskuvaus kirjaimellisena historiana, aivan kuten teemme muullekin historialliselle kerronnalle Raamatussa.”

1. Perusteellisempi pohdinta waw-konsekutiivista Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa 1-2, kts. Dr McCaben kirjoittama kappale kirjassa Coming to Grips with Genesis, viite 8, pp. 219-223, 233-235.