Luominen artikkeliarkisto

Dinosaurusten ajan (Jurakauden) molukkirapu, Mesolimulus walchi

Don Batten

Jotkut eivät ymmärrä lukemattomien ”elävien fossiilien” merkitystä. Julkaistuamme Dr Carl Wernerin haastattelun aiheesta,¹ eräs evoluutioon uskova henkilö protestoi:

”Ei ole kirjoitettua sääntöä, jonka mukaan sukulinjan täytyy kuolla sukupuuttoon, jos jälkeläiselle ilmestyy hyödyllinen mutaatio. Evoluutioteorian mukaan lajit muuttuvat ajan kuluessa. Se ei edellytä, että kaikkien lajien täytyy muuttua. Niin kauan kuin lajit selviytyvät omassa ympäristössään ja siirtävät geneettistä informaatiota jälkeläisilleen, ne voivat elää määrättömän pitkän ajan. Se ei tarkoita sitä, että ’elävä fossiili’ ei lajiutunut, vaan sitä, että mahdolliset lajin sivuhaarat kuolivat, kun taas alkuperäinen laji selviytyi onnekkaasti jopa meidän päiviimme asti. Miksi evoluutio ei voisi toimia tällä tavalla?”

Kuitenkin asia on niin kuin Dr Carl Werner sanoi artikkelissaan:

”Jos tiedemies uskoo evoluutioon ja näkee fossiilin, joka näyttää modernilta eliöltä dinosaurusten kaivausalueella, hän voi kehittää olettamuksen ’selittämään’ elävät fossiilit tähän tapaan: ’Uskon kyllä, että eläimet ovat muuttuneet suuresti ajan myötä (evoluutio), mutta jotkut eläimet ja kasvit olivat niin hyvin sopeutuneet ympäristöönsä, ettei niiden tarvinnut muuttua. Näin elävät fossiilit eivät häiritse minua laisinkaan.’ Tämä lisäolettamus esittää, että jotkut eläimet eivät ole kehittyneet. Mutta jos teoriaan voidaan näin joustavasti lisätä olettamuksia, jotka ennustavat päinvastaista kuin pääteoria, silloin teoriaa ei koskaan voida todistaa vääräksi. Teoriasta tulee silloin uppoamaton, ja uppoamaton teoria ei ole tiedettä.”¹

Lisäksi jotkut evoluutioon uskovat henkilöt ovat myöntäneet, että elävät fossiilit (”muuttumattomuus”) ovat suuri ongelma evoluutioteorialle.² Heillä ei ole selitystä sille. Tässä ei ole tarkoitus väittää, että jonkun eliölajin täytyy kuolla sukupuuttoon, jos siitä kehittyy jotakin muuta; siitä ei ole kysymys. Ydinkohta on siinä, ettei ole tapahtunut muutosta. Tämä on valtava ongelma evoluutioteorialle, koska evoluutio merkitsee mittavia muutoksia. Asia on juuri niin kuin merkittävät evolutionistit Stephen Jay Gould ja Niles Eldredge ovat myöntäneet: ”Lajien muuttumattomuutta on pidettävä evoluution näkökulmasta merkittävänä ongelmana.”³

Evolutionistit puhuvat tässä yhteydessä mielellään ”evolutiivisesta muuttumattomuudesta”. Mutta evoluutiohan merkitsee muutosta, ja tälläinen sanakikkailu ei selitä lajien samanlaisena pysymistä evoluution avulla.⁴ Kaikilla eliöillä tapahtuu mutaatioita (satunnaisia geneettisiä muutoksia). Ei ole mekanismia, joka estäisi mutaatioita tapahtumasta siten, että eliöt säilyisivät muuttumattomina satoja miljoonia vuosia.

Ja jos ”dinosaurusten aikana” eläneiden eliöiden, kuten molukkiravun (otsakekuvassa), muuttumattomuuden selittäminen ei ole ollut evolutionisteille riittävän haastavaa, niin miten he onnistuvat vielä ”vanhempien” esimerkkien, kuten raakkuäyriäisfossiilien (pieni simpukantyyppinen niveljalkainen) kanssa, joilla hyvin säilyneinä on ollut tallella myös pehmytkudosta.⁵ Evoluution aikaskaalan mukaan 425 miljoonaa vuotta vanhat raakkuäyriäisfossiilit näyttävät ihan samanlaisilta kuin elävät raakkuäyriäiset nykyään.⁶425 miljoonaa vuotta muuttumattomana!? Tuossa väitetyssä aikaskaalassa mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla toimivan evoluution väitetään saaneen aikaan muutoksen, aina jostain (tuntemattomasta) madosta lähtien, kaikkiin kalalajeihin, sammakkoeläimiin, matelijoihin, lintuihin, nisäkkäisiin (sisältäen norsut, hiiret ja tietenkin meidät). Samanaikaisesti kaikki maalla elävät kasvit olisivat myös oletettavasti kehittyneet. Evoluution väitetään olevan tällainen muuttava voima – ja kuitenkin nämä raakkuäyriäiset ovat pysyneet muuttumattomina (ja monet muutkin, jotka on ”ajoitettu” vieläkin vanhemmiksi).

Evoluutiotarinassa ympäristön muutos tai uuden ekologisen elinympäristön kehittyminen ajaa evoluutiota eteenpäin, kun eliöt sopeutuvat uuteen ympäristöön. Sitten väitetään, että elävät fossiilit ovat luontokappaleita, joiden ympäristö ei muuttunut. Kuitenkin evoluutionäkemyksen mukaan maapalloa ovat järisyttäneet monet maailmanlaajuiset katastrofit (mutta ei maailmanlaajuinen vedenpaisumus – Raamattu kertoo siitä!) ja monet jääkaudet. Kuinka maapallolla voisi olla yhtään paikkaa, joka olisi pysynyt ennallaan petoeläimet mukaan lukien? Ja eläviä fossiileja löytyy kaikilta elämän alueilta ja ne ovat hyvin yleisiä.

Kun huomioidaan havainnot eliöiden muuttumattomuudesta sekä välimuotofossiilien puuttuminen (niitä pitäisi olla miljoonia), täytyy kysyä: ”Missä ovat evoluution fossiilitodisteet?”

Hyvin säilyneet fossiilit kertovat nopeasta hautautumisesta veden tuomaan sedimenttiin yhtäpitävästi Raamatun vedenpaisumuskertomuksen kanssa vain 4 500 vuotta sitten. Ja muuttumattomuus vahvistaa sen, että Luoja loi luontokappaleet tuottamaan jälkeläisiä ”lajityyppinsä mukaan” juuri niin kuin 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan tapahtuneen luomisviikon aikana 6 000 vuotta sitten. Ei miljoonia vuosia. Ei evoluutiota.

Nykyinen molukkirapu, Limulus polyphemus

Huolimatta Jurakauden molukkiravun (otsakekuva) ja nykyisen molukkiravun samanlaisuudesta evolutionistit pitävät kiinni tavasta antaa eri nimet fossiilille ja sen nykyisin elävälle lajikumppanille. Mutta mitä eroa niillä on? Huomaa, että kuvan fossiiliyksilö löytyi ”Jurakauden” kivikerroksesta – joka ajoitetaan 144–208 miljoonan vuoden päähän. Miksi evoluutiota (“muutosta”) ei ole tapahtunut tuossa (oletetussa) ajassa?

DON BATTEN, Filosofian tohtori
Dr Batten on kasvifysiologian asiantuntija ja tutkija, joka toimii täysipäiväisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa Brisbanessa Australiassa.