Fossiileja päivässä?

Kuvakooste sisiliskon preparaateista (ennen saveen upottamista) ja maturaation jälkeen.

Kuvakooste sisiliskon preparaateista (ennen saveen upottamista) ja maturaation jälkeen. Kuvissa A, D ja F näkyvät kokeessa käytetyn sisiliskon jalka, käpälä ja pää, viereisissä kuvissa B, C, E ja G ne näkyvät maturaation jälkeen. Vertailun vuoksi kuvissa K ja L näkyy aitoja sisiliskon fossiileja. Kuvissa H ja I on melanosomeja, soluliman osia, joissa muodostuu ja joihin varastoidaan melaniinia, joka on ihon värin tuottava ja auringolta suojaava pigmentti; kuvassa J näkyy melanosomi -fossiileja.

Ron Neller

Paleontologit (fossiilien asiantuntijat) uskovat perinteisesti, että olennainen tekijä fossiilien muodostuksessa on aika – hyvin paljon aikaa. Kolmen tiedemiehen artikkeli Palaeontology -verkkojulkaisussa osoittaa kuitenkin, että he ovat hyvinkin saattaneet luoda fossiileja yhdessä ainoassa päivässä.1

Artikkelin yhteenveto on otsikoitu: ”Tutkijat selvittivät, kuinka aitoja fossiileja voidaan tehdä yhdessä päivässä”. Sen mukaan he ”löysivät menetelmän, joka kutisti tuon valtavan pitkäkestoisen prosessin yhteen päivään.”2 Tafonomia on paleontologian osa-alue, joka tutkii hajoamisen ja fossiloitumisen fysikaalisia ja kemiallisia prosesseja. Alan tutkijat ovat jo kauan tienneet, että erityisen tärkeitä tekijöitä fossiilien synnyssä ovat lämpö ja paine. Syvällä sedimenttikerrostumissa on luonnollisesti suuri paine ja siihen liittyen myös lämpöä, mutta sen lisäksi kaikkialla fossiilikerrostumissa on laavavirtoja. Tafonomistit ovat jäljitelleet fossiilin syntytapahtumaa kypsymis- eli maturaatiokokeilla. Usein eloperäinen näyte (esimerkiksi lehti tai höyhen) asetetaan suljettuun kapseliin, jota sitten paineistetaan ja lämmitetään. Kokeiden tarkoitus on nopeuttaa kemiallista hajoamistapahtumaa ja lyhentää fossiilien syntyyn tarvittavaa aikaa.

Palaeontology-julkaisussa tutkijat huomasivat, että tavanomaisiin maturaatiokokeisiin liittyy haasteita. Yksi niistä on epävakaiden molekyylien (aineita, jotka muuttuvat tai hajoavat nopeasti) ja helposti haihtuvien molekyylien jääminen kapselin sisään, vaikka niistä pitäisi maturaation kuluessa päästä eroon. Jos näin ei tapahdu, eloperäinen aine muuttuu fossiilin sijasta pehmeäksi ja sienimäiseksi ”muhennokseksi”.

Välttääkseen tämän nämä kolme tutkijaa päättivät kokeilla aivan uudenlaista lähestymistapaa. He laittoivat eloperäiset näytteet ensin helposti tiivistyvän saven sisään ja nostivat sen jälkeen painetta saadakseen näytettä ympäröivän saven puristumaan laataksi. Tämän jälkeen laatat laitettiin kapseleihin.

Tarkoitus oli tutkia tarkemmin sitä, mikä näytteessä pysyy ja mitä siitä poistuu ympäröivään saveen. He kuvasivat tätä sanoilla ”alkuvaiheen sedimenttiin tiivistäminen ja sitä seuraava maturaatio [lämmössä ja paineessa].”1

Lopputulokset olivat kiehtovia. Science Alert -artikkelin mukaan linnunsulat, lehdet, pihka ja muutkin näytteet olivat ”huomattavan hyvin säilyneitä”. Artikkelissa lainataan johtavaa tutkijaa, Saittaa: ”Olimme intoa täynnä. – – Ne näyttivät aidoilta fossiileilta: tummaa ihoa ja suomuja, luut olivat muuttuneet ruskeiksi. Ne näyttivät jo silmämääräisestikin aidoilta.”2

Palaeontologyn artikkelissa todetaan: ”Tämä menetelmä mahdollistaa maturaation hajoamistuotteiden poistumisen huokoiseen sedimenttiin ja kapseliin; pysyvämmät ja vakaat ainesosat sen sijaan jäävät näytteeseen; tämä jäljittelee luonnollista fossiilin syntytapahtumaa.”1

Yksinkertaistettuna ”epävakaat molekyylit – – vuotavat sedimenttiin eivätkä muuta koko fossiilia pehmeäksi muhennokseksi.”1

Tutkimusraportissa käsitellään myös tämän menetelmän etuja ja merkitystä, kun etsitään selitystä kivikerrostumissa poikkeuksellisen hyvin säilyneille fossiileille (joiden syntymekanismista alan asiantuntijat käyvät vilkasta keskustelua).

Uusi näkökulma on todella lisätutkimuksen arvoinen. Tutkimuksessa esiin noussut sedimentin merkitys fossiilin synnyssä on myös merkittävä.

Vaaditaan nopea hautautuminen

Ensiksi: tutkijat vahvistavat sedimentin tärkeän roolin epävakaiden ja haihtuvien molekyylien poistumisessa. Näytteeseen jäädessään ne voisivat täysin estää fossiilien synnyn.

Toiseksi: koska paineen syntyminen edellyttää sedimentin nopeaa kerrostumista, heidän tuloksensa korostavat sedimentin lisätutkimuksen tarvetta: mistä se on peräisin, kuinka paljon sitä on, miten se liikkuu ja kerrostuu.3

Sedimenttimääriä ja niiden kerrostumista on tutkittu vuosikymmeniä maailmanlaajuisesti (joka on osa oman ammattini mielenkiinnon kohteista). On havaittu, että kaikilla ilmastovyöhykkeillä sedimenttejä kerrostuu hyvin niukasti. Tulvivien jokien aikaan saamien äkillisten kerrostumien paksuus on tyypillisesti vain milli- tai senttimetrejä – ei metrejä tai kymmeniä metrejä, joita tarvittaisiin kemiallista hajoamista nopeuttavan paineen syntymiseen.

Lyhyesti sanottuna maanpinnan nykyiset eroosio- ja sedimentaatioprosessit eivät selitä kautta maailman löytyneitä miljardeja fossiileja. Niiden synty on edellyttänyt ennen kokemattoman valtavan suurtulvan, joka kerrosti nopeasti suunnattomia määriä sedimenttiä.4

Nämä tuoreet tutkimukset tukevat 1. Mooseksen kirjan lukujen 6–8 kuvausta maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta. Se sai aikaan eliöiden nopean hautautumisen syvälle sedimentteihin siten, että niiden epävakaat ja haihtuvat molekyylit pääsivät poistumaan. Se tarjosi myös riittävän paineen, jota tarvittiin eloperäisten fossiilien laajamittaiseen säilymiseen.
Vuosimiljoonille ei ole tarvetta.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Saitta, E.T. ja 2 muuta tutkijaa, Sediment-encased maturation: A novel method for simulating diagenesis in organic fossil preservation, Palaeontology, pp. 1–16, 25. heinäkuuta 2018.
  2. Starr, M., Researchers have discovered how to make proper fossils—in a day; sciencealert.com , 27. heinäkuuta 2018.
  3. Nopeaan hautautumiseen on jo pitkään kiinnitetty huomiota CMI:n julkaisuissa, esim. Wieland, C. Fast fossils: Billions of well-preserved fossil fish clash with popular belief, Creation 19(4):24–25,1997; creation.com/fast-fossils.
  4. Oard, M.J. The case for Flood deposition of the Green River Formation, Journal of Creation 20(1):50–54, 2006; creation.com/green-river.

RON NELLER, FT (geomorfologia)Ron Neller tutki 28 vuotta yliopistoissa vesivirtausten vaikutusta maanpinnan muotoon. Nykyään hän työskentelee Creation Ministries Internationalin (Australia) tutkijana ja puhujana.

Creation 41(3):46-47, heinäkuu 2019; creation.com/fossils-in-a-day
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.