Pehmeitä ja taipuisia hermoja löydetty Triceratopsin luista

Triceratopsin kallo.
Joel Tay

Triceratopsin luuston mikroskooppisia kanavia tarkastelleet tutkijat löysivät todisteita pehmeistä ja taipuisista hermosäikeistä sekä niiden ainutlaatuisesta päällyksestä. Tutkittu luu oli takaraivon niskanasta, kallon pyöreä luinen uloke, joka kiinnittyy selkärankaan.1 Selkärankaisilla hermosäikeitä ympäröivä sidekudos sisältää verkon, joka koostuu kollageeni-proteiinisäikeistä. Tällä kollageenilla on tyypillinen kaksoishelix-rakenne, joka näyttää poikkiviivaiselta kuviolta (katso valokuvia alla vasemmalla). Tämä kuvio on ainutlaatuinen hermosäikeen tupelle.

Kun luun mineraalit oli liuotettu pois, yksittäiset hermot olivat edelleen pehmeitä, ja tutkijat kuvasivat niitä hämmästyttävän taipuisiksi.

Tämä on ihka ensimmäinen löydetty dinosauruksen hermokappale, joka on yhä pehmeä ja taipuisa. Löytö aiheutti sen, että tutkijat kävivät uudelleen läpi satoja diojaan aikaisemmasta tutkimuksesta, johon sisältyi näytteitä saman dinosauruksen sarvesta, kylkiluusta, kauluksesta ja nikamista. Heidän johtopäätöksenään oli, että hermoja ”esiintyy mahdollisesti” näissä kaikissa.

Epäilijät ovat yrittäneet aikaisemmin hylätä tällaiset löydökset kokeellisina kummallisuuksina. Mutta nyt tieteellisessä kirjallisuudessa on niin monta esimerkkiä niin sanotusta ”muinaisesta pehmytkudoksesta”, ettei todisteita voida enää jättää huomiotta. Dr Brian Thomas (Institute for Creation Research -instituutti) ja Bob Enyart ylläpitävät online-luetteloa sellaisista ”vertaisarvioitujen tiedelehtien artikkeleista, jotka kertovat eliöiden itsensä tuottamien biologisten ainesten kuten kudosten ja DNA:n säilymisestä.”2 Heidän luettelossaan on 115 tällaista artikkelia, joista 57 käsittelee dinosaurusten jäänteitä. Näistä 30 (mukaan luettuna tämä löytö) on julkaistu pelkästään viiden viimeisen vuoden aikana.

Jos nämä fossiilit olisivat miljoonien vuosien ikäisiä, emme odottaisi löytävämme ainuttakaan todellista pehmytkudosta tai biomolekyylejä. Kuitenkin näitä löytyy – ja lisääntyvässä määrin, mitä useammat etsivät niitä. Tämä käy järkeen vain, jos ymmärrämme luiden olevan vain useiden tuhansien vuosien ikäisiä – ja niiden säilyneen Nooan vedenpaisumuksen seurauksena.

Hermosäikeen tuppi sellaisenaan (kaksoishelixrakenne näkyvissä) kyseisen Triceratopsin näytteestä.

Hermosäikeen tuppi sellaisenaan (kaksoishelixrakenne näkyvissä) kyseisen Triceratopsin näytteestä.


Hermosäikeen palanen saman Triceratopsin luustosta. Huomaa poikkiviivaisuus, mikä johtuu sitä ympäröivän tupen kollageenin kaksoishelixrakenteesta.

Hermosäikeen palanen saman Triceratopsin luustosta. Huomaa poikkiviivaisuus, mikä johtuu sitä ympäröivän tupen kollageenin kaksoishelixrakenteesta.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Armitage, M., First report of peripheral nerves in bone from Triceratops horridus occipital condyle, Microscopy Today 29(2):20–25, Cambridge University Press, maaliskuu 2021. Kirjoittaja tutkii aktiivisesti dinosaurusten pehmytkudoksia – katso dstri.org .
  2. Thomas, B., Enyart, B., List of Biomaterial Fossil Papers (päivitetään). Haettu: 6. toukokuuta 2021; luominen.fi/biolista (ohjaa listaan).

JOEL TAY, FM, TM, FK (evoluutiobiologia, genetiikka)Joel Tayn tutkinnot genetiikasta, evoluutiobiologiasta, teologiasta ja filosofiasta sekä entinen nuorisotyö ja katuevankeliointi ovat vahvistaneet merkittävästi hänen sitoutumistaan luomisen puolustamiseen. Singaporessa syntynyt Joel toimii nykyään puhujana, tutkijana ja kirjoittajana Creation Ministries Internationalilla Yhdysvalloissa.

Creation 43(4):53, lokakuu 2021
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat: ©123rf.com/njene ja dstri.org