Miksi Euroopassa ei ole kenguruita?

23.03.2009 - Kimmo Ruohoniemi

Moi! Jos Nooan arkki on totta, niin miksei euroopassa ole kenguruita??? Näet nehän olisivat olleet arkissa mukana, ja siten niiden olisi pitänyt levittyä araratilta sen ympäristöön ja sitä kautta sitten takaisin australiaan. Selvästikään näin ei ole käynyt. Selityksiä asialle??? Samalla kysyisin että jos vedenpaisumus totta, niiin miksi suurten sisäjärvien vesi ei ole suolaista? Kun vesi nousi niin paljon, niin kaikkien vesien olisi pitänyt sekoittua, joten veden laskiessa myös järvien vesi olisi ollut suolaista. Näin ei ole selvästikään käynyt. Miten siis suurten sisäjärvien vesi pysyi raikkaana läpi vedenpaisumuksen???

Vastaus:

27.08.2009

 Moi! Jos Nooan arkki on totta, niin miksei euroopassa ole kenguruita???

Kiitos kysymyksestä. Kuten varmasti tiedät ei Euroopassa ole monia muitakaan eläimiä, joita esiintyy muissa maanosissa, ja vastaavasti esim. Etelä-Amerikassa ei ole läheskään kaikkia eläimiä, kaikista eliöistä puhumattakaan, joita esiintyy täällä Euroopassa. Jokaisella maanosalla on sille tyypillinen eläin- ja eliökanta.

 Näet nehän olisivat olleet arkissa mukana, ja siten niiden olisi pitänyt levittyä araratilta sen ympäristöön ja sitä kautta sitten takaisin australiaan.

Teet virheellisiä oletuksia. Näkemyksemme mukaan Arkissa ei ollut nykyisiä kengurulajeja, vaan kengurubarami, josta nykyiset kengurut ovat lajiutuneet rappeutumisteorian mukaisesti. Ei voida myöskään sanoa kenguruiden menneen takaisin Australiaan, koska ne eivät ylipäätään olleet alunperin lähtöisin sieltä. Raamatun mukaan eläimet tulivat itse Nooan luo, joten on loogista olettaa että kaikkia mukaan otettuja eläimiä asui suhteellisen lähellä Nooa Arkin rakennuspaikkaa.

Selityksiä asialle???

Löytyy mm CMI:n FAQeista ja paperille painetuista kirjoista.1 Pussieläinten, joihin kengurut kuuluu, fossiileja on kuitenkin löydetty myös Euroopasta, ja Amerikassa elää edelleenkin pussieläimiin kuuluvia eläimiä, tosin ei varsinaisia kenguruita. Näkemyksemme mukainen selitys menee pääpiirteissään niin, että eläinten päästyä pois Nooan Arkista, populaatiot alkoivat levittäytyä ympäri maapalloa. Koska Nooan Arkissa oli vain rajallinen määrä yksilöitä, populaatiot olivat aluksi hyvinkin pieniä. Näinollen niillä olisi ollut ilman ulkopuolisia valintapaineitakin vaikeuksia levittäytyä tasaisesti joka puolelle. Kenguruiden tyyppiset eläimet olivat kuitenkin petoeläinten saaliseläimiä, joten niihin kohdistui myös ulkopuolinen paine, joka rajoitti yksilöiden lukumäärää ja ohjasi populaatiot liikkumaan tiettyihin maantieteellisiin suuntiin. Ja lopulta kävi niin, että nykyisten kenguruiden esi-isät menestyivät vain Australiassa2.      

Samalla kysyisin että jos vedenpaisumus totta, niiin miksi suurten sisäjärvien vesi ei ole suolaista?

Ei ole enää. Vedenpaisumuksestahan on jo monta tuhatta vuotta.

Kun vesi nousi niin paljon, niin kaikkien vesien olisi pitänyt sekoittua, joten veden laskiessa myös järvien vesi olisi ollut suolaista. Näin ei ole selvästikään käynyt.

Kyllä vedet sekoittuivat, mutta ilmeisesti oletat järviä muodostaneiden geologisten painanteiden säilyneen koko ajan samanlaisina. 

Miten siis suurten sisäjärvien vesi pysyi raikkaana läpi vedenpaisumuksen???

Ei pysynyt, kuten eivät järvetkään pysyneet. Vedenpaisumuksen tuoksinassa maapallon pinnassa tapahtui merkittäviä vertikaaleja muutoksia, olosuhteet eivät siis vastanneet nykypäivän tilannetta. Nooan tulvassa koko maapallo peittyi veteen ja sitten vedenpaisumuksen lopussa merenpohjat laskeutuivat ja vuoristot kohosivat.3 Järviä saattoi siis muodostua aivan eri paikkoihin kuin missä niitä oli alunperin. Sadevesi huuhtoi suolaa maanpinnalla ja lähdevesi laimensi, joten nykyään sisämaassa olevat vesistöt ovat pääsääntöisesti makeaa vettä sisältäviä.

VIITTEET
  1. Chapter 17 How did animals get from the Ark to places such as Australia? http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter17.pdf
  2. http://www.creationwiki.org/Kangaroo
  3. Chapter 12 Noah’s Flood—what about all that water? http://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter12.pdf
Lisää samasta kategoriasta « Rappeutumisen nopeus