Kategoria

Polveutumisoppi (37)

Vastaukset, joissa käsitellään perusryhmätason yläpuolisia muutoksia koskevia kysymyksiä

Dinosaurusten luut ovat kahdenkymmenen vuoden aikana paljastaneet yhä enemmän sisältöään tutkijoille, jotka eivät odottaneet löytävänsä DNA:ta tai radiohiiltä ”miljoonia vuosia” dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen jälkeen.

Useat dinosaurusfossiilit sisältävät oikeaa luuta – ne eivät ole siis vielä täysin mineralisoituneita eli kivettyneitä. Se, mitä noiden luiden sisältä on löytynyt, on ollut valtava yllätys monille. 1990-luvun alusta lähtien sarja löytöjä on paljastanut luita, joissa on verisoluja, hemoglobiinia, hauraita proteiineja, pehmytkudosta, kuten joustavia nivelsiteitä ja verisuonia, sekä – erityishuomiona – DNA:ta ja radiohiiltä.

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon uskoville. Kuinka tällaiset luut voisivat mitenkään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löytämisessä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi: ”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa. Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään jäljellä?”1

Kolibrikukan (Strelitzia spp.) trooppisen linnun päätä muistuttavat kukinnot ja niiden kirkkaat värit herättävät ihastusta. Loistava oranssi väri on kukintojakin voimakkaampi pörröisten siementen ulkopinnalla, missä väri säilyy vuosikymmeniä,1 toisin kuin useimmat muut kasvipigmentit, jotka hajoavat nopeasti solujen kuoltua.

Tästä kestävästä ja voimakkaasta väristä innostuneet tutkijat ryhtyivät selvittämään, mistä pigmentistä on kysymys. He käyttivät kahta tehokasta huippuluokan laboratoriomenetelmää (korkean suorituskyvyn nestekromatografiaa ja ydinmagneettista resonanssia) kolibrikukan väripigmentin kemiallisen rakenteen analysoimiseen, mutta oranssin pigmentin kemia ei vastannut minkään tunnetun kasvipigmentin kemiallisia ominaisuuksia.

Populaatiogenetiikan ydin perustuu Fisherin luonnonvalinnan perusteoreemaan (fundamental theorem of natural selection, Fisher´s Theorem), jonka hän esitti The Genetical Theory of Evolution-nimisessä julkaisussaan vuonna 1930. Sen mukaan tietyn populaation, jonka sisällä esiintyy geneettistä muuntelua (eli Mendelin alleeleja), keskimääräinen kelpoisuus kasvaa. Eikä ainoastaan kelpoisuus, vaan myös kelpoisuuden tahti kasvaa sitä nopeammin, mitä suurempaa populaation muuntelu on (eli mitä enemmän siinä on erilaisia alleeleja). Ja näin asianlaita onkin. Palaan tähän pikapuoliin.

Vuoteen 1935 mennessä Fisher oli mielestään todistanut teoreemansa matemaattisesti ja loi sen perustalle tilastotieteellisen mallin, jonka mukaan kelpoisuuden kasvu on yhtä suuri kuin mitä on populaation geneettinen muuntelu, varianssi (erilaisten alleelien määrä). Ja mutaatiot – totta kai, nyt kun ne oli löydetty – oli nimetty geneettisen muuntelun lähteeksi. Mutta: Fisher ei sisällyttänytkään mutaatioita matemaattisiin yhtälöihinsä! Hän ainoastaan oletti – tai piti itsestään selvänä, että jatkuva uusien mutaatioiden virta joka tapauksessa synnyttää uutta varianssia, joka kasvattaa kelpoisuutta tasaisesti! Tämä oli täysin perusteeton ja väärä oletus. – Mutta siitä tuli modernin synteesin perusta.

YLE uutisoi 26.11. sivuillaan Galapagossaarille syntyneestä uudesta lintulajista evoluution jättipottina.1 YLE:n juttu perustuu BBC:n uutiseen2, joka edelleen pohjautuu Science-julkaisun artikkeliin.3

Todellisuudessa tämä evoluution riemuvoittona rummutettu uutinen on vahva todiste Raamatullisen luomisen puolesta.

Julkaisimme Luominen-tiedelehden numerossa 27 kirja-arvion Andreas Wagnerin kirjasta "Kelpoisimman synty - Evoluution suurimman arvoituksen ratkaisu".

Alta voit ladata Mikko Tuulirannan laatiman kirjan laajemman analyysin, jota voit käyttää ja hyödyntää täysin vapaasti.

Kelpoisimman synty – evoluution suurimman arvoituksen ratkaisu
Andreas Wagner, Terra Cognita 2015.
Alkuperäisteos: Arrival of the Fittest, Solving Evolution´s Greatest Puzzle, 2014, Suomennos Kimmo Pietiläinen
Kirjan analyysi + suppea ”tietoisku” modernin synteesin ongelmista
Mikko Tuuliranta (11/2017, päivitetty 1/2018)

Lataa analyysi (465 kt)

Ihmisen evoluution” todisteina käytettyjen ”apinaihmisten” fossiileista on esitetty useita, täysin vastakkaisiakin, tulkintoja. Näitä ”hominideja” pidetään esi-isinämme, välimuotoina apinoiden ja ihmisten väitetyn yhteisen esi-isän ja meidän välillä.1 Aina kun viimeisimpiä ”löytöjä” markkinoidaan, ihmetellään, kuinka kukaan enää voi epäillä polveutumistamme apinankaltaisista esi-isistä. Loppujen lopuksi, eikö jokainen uusi löytö olekin uusi linkki evoluution ketjussa?

”Kokonaiskuva” on kuitenkin täysin toisenlainen ja sopusoinnussa raamatullisen kreationismin kanssa. Monien vuosikymmenten aikana tehdyistä löydöistä on rakentunut johdonmukainen tulkinta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.2

Molekyylikellomenetelmä evoluutiohistorian tutkimuksessa: onko se toimiva? Entä miten Michael Dentonin sitä vastaan osoittama kritiikki selviytyy vastakriitikistä?

Science julkaisi v. 2007 ihmisen ja simpanssin DNA:n samankaltaisuudesta artikkelin, joka oli otsikoitu: ”Suhteelliset erot: yhden prosentin myytti”.2 Kirjoittaja Jon Cohen asetti kyseenalaiseksi 1 %:n luvun jatkuvan käytön, siteeraten simpanssin DNA-luonnoksen julkaisemisen jälkeen tehtyjä vertailuja, joissa ero DNA-sekvensseissä oli noin 5 %. Mutta kuitenkin 1 %:n myytti on pysynyt elossa samassa lehdessä v. 2012!

Sitä kuinka väärin tämä on, kuvaa Dr Jeffrey Tomkinsin ja Dr Jerry Bergmanin vuoden 2012 katsaus julkaistuista tutkimuksista, joissa verrattiin ihmisen ja simpanssin DNA:ta.5 Kun koko DNA otetaan huomioon (eikä ainoastaan esivalittuja kohtia), he havaitsivat, että:

”Voidaan varmuudella päätellä, että ihmisen ja simpanssiin genomien samanlaisuus ei ole enempää kuin noin 87 %, eikä mahdollisesti korkeampi kuin 81 %.”

Toisin sanoen erot ovat suunnattomia, ehkä enemmän kuin 19 %. Dr Tomkins suoritti tosiasiassa oman perusteellisen vertailunsa, ja totesi eron olevan noin 30 %.6 Myös Y-kromosomit, jotka löytyvät vain miehiltä, ovat perinpohjaisesti erilaiset, vastoin evoluution kannattajien odotuksia.7

Artikkeleissa Fossiilien joukkohaudat ja Nisäkkäiden ja dinosaurusten fossiilit esitettyjen ongelmien lisäksi dinosaurukset tuottavat evolutionisteille muitakin ongelmia.

Miten kreationismi suhtautuu tähän? Ohessa lainaus Tiede 2000 lehdestä. 06.01.2010 Kuva: JFantasy/ Wikimedia Commons Ihmisgenomista löytyi vieraita osia Ihmisten ja muiden nisäkkäiden genomista on löytynyt viruksen dna:ta, jota siellä ei ennen tiedetty olevan. Tiedossa oli jo, että ihmisen genomissa on pätkiä retroviruksen perimästä. Ne ovat liittyneet iturataamme miljoonia vuosia sitten. Nyt ihmisen ja muiden kädellisten perimästä on löytynyt myös ainesta, joka on peräisin bornaviruksista. Nämä osat näyttävät liittyneen osaksi genomiamme peräti 65 miljoonaa vuotta sitten. – – 
Lainalaisuudet jotka kreationismi nyt määrittelee eivät välttämättä päde enää sadan vuoden päästä, koska ne perustuvat jatkuvasti kehittyvään tieteeseen. Kreationismiltahan katoaa pohja kun se perustuu moderniin tieteeseen ja tieteen kehittyessä kreationismi joutuu myös jatkuvasti muuttumaan. Oheinen löytö on siitä hyvä esimerkki. – –

Yleisen käsityksen mukaan kyseiset virusten geenit genotyypissämme todella ovat jäänteitä esi-isien saamista tartunnoista. Kun ihmisillä ja kädellisillä on samanlaisia viruksia samoissa kohdin perimässään, on oletettu, että virus on tarttunut molempien yhteiseen esi-isään. Paras vaihtoehtoinen selitys on, että kyseiset virukset on sama luoja luonut eri lajeilla samoihin kohtiin tuottamaan samanlasia fysiologisia toimintoja.

Olisin kiinnostunut tietämään mitä puhetaidon kehitykseen liittyvää kritiikkiä löytyisi. Olen
netistä lueskellut, että puhutaan jostain geenistä, joka ihmisellä on - tai sitten ei ole. Samoin puhutaan geenien aktiivisuudesta - jos tuo termi oli oikea. Edelleen puhutaan siitä, että ihmisen kurkunpää on jotenkin erilainen kuin apinalla.
Ja kuulemma neandertalin ihminen taisi jo puhua???

Puhetaidon kehittymistä kritisoivia artikkeleita on listattuna artikkelissamme. Todennäköisimmin viittaamassasi geenissä on kyse FoxP2-kytkingeenistä, josta ei ole kuitenkaan mitään syytä kuvitella, että se olisi ainoa puhetaidon este. Näkemyksemme mukaan neandertalilaisetkin osasivat puhua.

Rappeutumisteoria on mielestäni mielenkiintoinen, koska sehän periaatteessa jonkintasoista evoluutiota. Toki tässä tapauksessa, lajiutuminen olisi tapahtunut vedenpaisumuksen jälkeen, mutta joka tapauksessa käytätte samaa perusideaa, kun evoluutiossakin. Eikö vain?

Tässä on kyseessä termin "evoluutio" epäselvästä määrittelystä. Perinnöllisen muuntelun perusidea on kyllä sama.

Tästä päästään varsinaiseen kysymykseeni, eli onko evoluutio ja Jumala pakko erottaa toisistaan? Olen aina ollut Raamatun kirjaimellista tulkintaa vastaan, se on ihmisten kirjoittama, ja sen kirjoitusaikana tiede oli vielä kovin kehittymätöntä. 

Evoluutioteorian ja kristinuskon suhdetta käsitellään esimerkiksi artikkelissamme Evoluution kumoaminen 2. Luku 2: Väitös: Evoluutio on yhteensopiva Kristinuskon kanssa. Raamattu on ihmisten kirjoittama, mutta Jumalan siten inspiroima, ettei kirjoittajan rajallinen ymmärrys estä ilmoittamasta totuutta.

Don Batten

Evoluution opettajat käyttävät usein harhaanjohtavaa todistelua iskostaessaan hyväuskoisille opiskelijoille yleistä evoluutioteoriaa (GTE).

Evoluution opettajat käyttävät usein harhaanjohtavaa todistelua iskostaessaan hyväuskoisten opiskelijoiden mieliin yleistä evoluutioteoriaa (GTE).

Mitä kreationistit ajattelevat neandertalilaisista? Miltä ajalta heidän jäännöksensä ovat kotoisin (ajalta ennen vai jälkeen vedenpaisumuksen)? Jos he olivat ihmisiä, miksi he olivat niin erilaisia?

Evolutionistien parissa neandertalilaiset luokitellaan nykyään joko Homo neanderthalensis -lajiin tai Homo sapiens neanderthalensis -lajiin. Joidenkin mukaan he ovat siis eri ihmislaji, mutta toisten mukaan vain eri alalaji.

Neandertalilaisten tekemien esineiden ja muiden heistä saatavissa olevien todisteiden nojalla kreationistit sanovat, että neandertalilaiset olivat nykyihmisiä, jotka elivät todennäköisesti vedenpaisumuksen jälkeen tai jääkauden aikana Euroopassa.2 Varsin tuoreen dna-tutkimuksen mukaan neandertalilaiset ovat myös risteytyneet nykyihmisten kanssa.

Mitä evoluutio tarkoittaa?

WSOY:n luokattoman lukion oppikirjassa ”Elämä” (2007 – s.26) esitetään lyhyesti evoluution tarkoittavan muutosta eliöiden perimässä/geeneissä. Kyseisellä sivulla esitetaan esimerkkejä luonnonvalinnasta ja eliöiden sopeutumisesta.

Kreationisteilla, eli luomiseen uskovilla ei ole mitään ongelmaa kyseisten konseptien kanssa. Kreationistit uskovat myös luonnonvalintaan ja sopeutumiseen, sekä lajityyppien sisäiseen muunteluun -- esimerkiksi koirista on olemassa sadoittain eri kokoisia ja näköisiä variaatioita, mutta ne ovat silti koiraeläimiä.

Samoin voimme havaita eri ”ihmisroduilla” niille tyypillisiä ominaispiirteitä kuten esimerkiksi ihonvärin ja kasvonpiirteet, mutta silti kyse on ihmisistä. Kaikista edellä mainituista on selkeitä esimerkkejä nykypäivän maailmassa.

Miksi kristinuskon jumala olisi luonut ihmiselle tällaisen selkärangan? Selkärankamme sopii hyvin neljällä jalalla kävelemiseen (todiste evoluutiosta) eikä lainkaan pystyasentoon.
Pystyasennon ja selkärangan yhteensopimattomuus aiheuttaa ihmiselle lähestulkoon kaikki selkävaivat, kun esimerkiksi välilevyt jäävät inhottavasti puristuksiin painovoiman ansiosta jne.
Mikäli rupeatte vastaamaan käyttäen perusteluna vaikkapa syntiinlankeemusta tai muuta tekstiä Raamatusta, toivoisin teidän myös perustelevanne perustelunne.

Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa.

Selän materiaali, luu, on elävää, kasvavaa ja itsensä korjaavaa kudosta. Mikä muu materiaali voisi ohjelmoidusti kasvaa säädettyyn pituuteen ja aina olla optimaalisen lujaa ja samalla mahdollisimman kevyttä?

Luu kestää vuosikymmeniä jatkuvaa stressiä ja vääntöä, joka itse asiassa vain lujittaa sitä. Luun rakenne elää ja muovautuu joka hetki ja sopeutuu täsmällisesti siihen kohdistuvaan rasitukseen. Jos luu murtuu, korjaus tapahtuu automaattisesti ja murtumakohta on entistäkin lujempi.

Mikä on kantanne atavismiin?

Kiitos lyhyestä ja ytimekkäästä kysymyksestä.

Kirjassa "Evoluutio - kriittinen analyysi" atavismi määritellään rakenteeksi, joita esiintyy vain silloin tällöin jonkin lajin muutamilla yksilöillä ja joiden oletetaan muistuttavan jotakin aikaisempaa oletettua polveutumishistoriallista vaihetta.1

Esimerkkeinä ihmislajin atavismeista mainitaan kaulafistelit, epätavallisen voimakas karvoitus, ns häntäntöpö ja ylimääräiset nisät.2

Sivu 2 / 2